Toiveikkuus valtaa alaa: talouskriisi on ohi. Talouden kevään vihreät versot ovat nousemassa esiin. Selvisimme melkein kuin koira veräjästä. Nyt on aika varautua uuteen nousuun ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Samalla on ryhdyttävä hillitsemään julkisen velan kasvua. Onko tämä yleistyvä näkökulma perusteltu?
Totta on, että taloudellisen aktiviteetin lasku on pysähtynyt ja vuotta edeltävään aikaan verrattuna on useimmissa teollisuusmaissa nähtävissä lievää piristymistä. Tämä ei poista sitä tosiseikkaa, että Intiaa, Brasiliaa, Etelä-Koreaa ja Kiinaa lukuun ottamatta kaikki merkittävät taloudet ovat edelleen taantumassa verrattuna kriisin lähtökohtaan.
Käänne parempaan on edelleen katsojan silmässä pikemminkin kuin reaalitaloudessa. Yksi katsojista on pörssi, jossa voimakkaasti nousevat kurssit osoittavat sijoittajien uskovan taloudellisesti parempaan tulevaisuuteen. Pörssikurssit ennakoivat yritysten tulevia arvoja – ja välillä jopa onnistuvat tässä arvioinnissa. Ovatko nykyiset positiiviset odotukset V-muotoisesta kriisikuvasta perusteltuja?
On mukavampi olla optimisti kuin pessimisti. Nykytilanteessa on kuitenkin syytä varata oma tilansa myös pessimismille. Talousennusteet viittaavat siihen, että pankkijärjestelmän ja maksuvakauden kriisi on nyt pääpiirteisesti hallinnassa. Ennusteiden mukaan reaalitalouden kriisi tulee kuitenkin pahenemaan tämän syksyn ja tulevan talven aikana. Pessimistien mukaan pahin tilanne tullaan kokemaan syksyllä 2010, jonka jälkeen alkaa pitkä ja hidas toipuminen.
Talouden asteittainen toipuminen viime kuukausina johtuu epäilemättä elvytyspolitiikasta, jota kaikki keskeiset taloudet ovat harjoittaneet. Suurimmat elvytyspaketit on otettu käyttöön Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Presidentti Barack Obaman hallinnon päätökset pelastaa pankkeja ja vakuutuslaitoksia ja autoteollisuutta sekä pyrkiä uudelle uralle terveys- ja ympäristöpolitiikassa on nostamassa liittovaltion budjetin vajeen 12 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Keskeinen haaste koko kansainväliselle taloudelle on sen syvien epätasapainojen supistaminen erityisesti lisäämällä Kiinassa ylijäämän käyttöä kotimaisessa kulutuksessa sekä rajoittamalla kulutusta ja lisäämällä säästämisastetta Yhdysvalloissa. Kiinan hallituksen infrastruktuuriin suuntautunut elvytyspolitiikka sekä amerikkalaisten säästämisasteen nousu nollasta viiteen prosenttiin antavat oikeansuuntaisia merkkejä, mutta matkalla maailmantalouden tasapainottamiseen ollaan vasta alussa.
Suomi joutui maailmantalouden kriisiin sangen vahvasta asemasta. Valtiontalous oli ollut vuosia ylijäämäinen, velkaa oli maksettu pois ja yritysten taseet olivat huomattavasti vahvempia kuin 1990-luvun alussa. Nämä vahvuudet ovat yhdessä positiivisten palkkaratkaisujen ja alhaisen korkotason kanssa lisänneet kansalaisten kulutusvoimaa ja yhteiskunnan vastustuskykyä. Työttömyys on tosin nousemassa entistä pahemmaksi ongelmaksi, ensi vuonna yli 10 prosenttiin.
Edellisen lamankin kokemusten mukaan kriisistä toipuminen nostaa tuottavuutta, mutta työllisyysastetta tätä hitaammin. Seurauksena on pitkäaikaistyöttömyys, joka jäytää sekä yhteiskunnan että talouden perusteita.
Toistaiseksi Suomen kaduilla ei edellisen lamaan tapaan ole nähty laajoja mielenosoituksia, eivätkä puolueiden voimasuhteet ole mainittavassa murroksessa. Mielenkiinto on suuntautunut vaalirahoitukseen ja maahanmuuttopolitiikkaan, ja näihinkin teemoihin kansalaiset alkavat kyllästyä.
Silti taantuma on iskemässä Suomen talouteen pahasti. Arvioiden mukaan maan talous supistuu tänä vuonna ainakin 6 ja teollisuustuotanto 7 prosentilla edelliseen vuoteen verrattuna. Viennin uskotaan supistuvan peräti kolmanneksella, mikä osoittaa todellisen ongelmamme. Suomen talous on hyvin vientivetoinen – viennin osuus bkt:sta oli ennen kriisiä 45 prosenttia – mikä on sinänsä vaikuttanut myönteisesti talouden nopeaan kasvuun viime vuosina. Tänä vuonna tuo osuus laskee noin 35 prosenttiin, mikä sekin on vielä huomattavasti korkeampi kuin viennin noin 20 prosentin bkt-osuus vuonna 1990.
Kun talouden toipumisessa investointien ja viennin kasvu tulevat yleensä jälkijunassa, niin euroalueen maista Suomen paluu selkeälle kasvu-uralle tapahtuu useampia muita myöhemmin. Kaikesta päätelleen konepaja- ja teknologiateollisuus ja sen työllisyys kärsii taantumasta kaikista eniten. Toki paperiteollisuudelle on omat syvät ongelmansa, mutta ne ovat pikemminkin rakenteellisia luonteeltaan, eivätkä vain nykyisen kriisin aiheuttamia.
Joka tapauksessa on selvää, että tämän taantuman jälkeen Suomen talouden rakenne ei ole entisellään, vaan kasvua on rakennettava aikaisempaa enempää palveluiden varaan sekä kuluttajien keskuudessa että tuotannossa.
Käänne parempaanon edelleen katsojan silmässä pikemminkin kuin reaalitaloudessa.
Milloin talouden elpyminen alkaa?