Nationella intressen hotar att intetgöra det arktiska samarbetet

Lotta Numminen
Helsingin Sanomat

Arktisen alueen strateginen asema on muuttunut. Jäämeren rantavaltiot käyttäytyvät uudessa tilanteessa ristiriitaisesti. Yhtäältä ne vakuuttavat yhteistyön tärkeyttä ja lupaavat ratkaista mahdolliset aluekiistansa rauhanomaisesti. Toisaalta ne provosoivat toisiaan sotilaallisilla toimilla ja vastaavat provokaatioihin lisäämällä sotilaallista läsnäoloaan arktisella alueella.

Kaikki viisi rantavaltiota, erityisesti Venäjä ja Kanada, ovat lisänneet sotilaallista läsnäoloaan paikalla. Sotilaallisia provokaatioita, kuten näyttäviä sotaharjoituksia, sotalaivaston kasvattamista ja ylilentoja hyvinkin lähellä naapurimaiden rajoja, on nähty tuon tuosta.

Arktisen alueen strategisen aseman muutoksen ja rantavaltioiden sotilaallisen aktivoitumisen taustalla ovat suuriksi arvioidut uusiutumattomat luonnonvarat ja potentiaaliset merireitit, joihin rantavaltioilla on kansallisia intressejä. Provokaatiot ovat kuitenkin selkeässä ristiriidassa arktisten valtioiden välisen rauhanomaisen yhteistyön perinteiden kanssa.

Arktiselle alueelle on ennustettu luonnonvaroista ja niihin liittyvistä aluevaatimuksista käytäviä resurssisotia. Vaikka sotilaallinen läsnäolo Jäämerellä on selkeä osoitus siitä, että rantavaltiot ovat pakon edessä valmiita käyttämään sotilaallista voimaa, sodan syttyminen on varsin teoreettinen vaihtoehto.

Jäämeren alueen aluevaatimuksia ja rajakiistoja säätelee kattava kansainvälinen lainsäädäntö, jota kaikki rantavaltiot ovat tähän mennessä noudattaneet tarkasti. Sotaa vastaan puhuvat myös rantavaltioiden poliittinen vakaus ja yhteiskunnallinen hyvinvointi sekä pitkät keskinäisen yhteistyön ja ongelmaratkaisun perinteet muun muassa Arktisessa neuvostossa.

Jäämeren viiden rantavaltion – Venäjän, Kanadan, Yhdysvaltojen, Norjan ja Tanskan (itsehallintoalueensa Grönlannin kautta) – edustajat tapasivat viime toukokuussa huippukokouksessa Grönlannissa. Kokouksen lopputuloksena rantavaltiot laativat julkilausuman, jossa ne lupautuivat sopimaan merenalaisen mannerjalustan aluevaatimuksista rauhanomaisesti ja kansainvälistä lainsäädäntöä noudattaen. Valtiot sopivat myös tekevänsä yhteistyötä Jäämeren ekosysteemin suojelemiseksi ja osallistuvansa aktiivisesti yhteistyöhön Arktisessa neuvostossa.

Rantavaltiot siis vakuuttelivat Grönlannissa yhteistyöhaluaan, vaikka ne olivat jo aiemmin lisänneet sotilaallista läsnäoloaan Jäämeren alueella. Esimerkiksi kesällä 2007 venäläiset sukellusveneet provosoivat muita rantavaltioita pystyttämällä titaanisen lipun Jäämeren pohjaan symboloimaan pohjoisnavan ”valloitusta”.

Venäjä jatkoi uhittelevaa linjaansa myös pari viikkoa Grönlannin huippukokouksen jälkeen. Tuolloin armeijan edustaja ilmoitti, että Venäjä on sijoittanut arktiseen sodankäyntiin harjoitettuja sotilasyksiköitä arktiselle alueelleen. Lisäksi Venäjä suunnittelee laajentavansa sukellusveneidensä toimintasädettä Jäämerellä.

Muita rantavaltioita on huolestuttanut erityisesti Venäjän sotilaallisen toiminnan mahdollinen laajeneminen Jäämeren kansainvälisille merialueille ja ilmatilaan. Venäjä on tähän mennessä muun muassa lennättänyt pommikoneitaan Jäämeren yli. Sen suihkuhävittäjiä on havaittu myös lähellä Norjan pohjoista rajaa.

Venäjä ei ole toimillaan varsinaisesti rikkonut kansainvälistä lakia. Sen eleet ovat kuitenkin olleet huomattavan provokatiivisia, mikä johtunee Venäjän yleisestä turvallisuuspoliittisesta aktivoitumisesta.

Kanada on reagoinut rantavaltioista näkyvimmin Venäjän sotilastoimien lisääntymiseen. Se vastasi viime kesän lipunpystytysepisodiin julkistamalla suunnitelmansa rakentaa kaksi sotilastukikohtaa arktiselle alueelleen. Kanadan armeija aloitti heti arktisten sotaharjoitusten sarjan. Se myös suunnittelee vahvistavansa pohjoista laivastoaan muun muassa jäänmurtajilla.

Kanadan armeija katsoo päätehtäväkseen maan suvereniteetin puolustamisen erityisesti tulevaisuudessa jäästä vapautuvaksi ennustetun Luoteisväylän läheisyydessä. Kanadan valtio on esittänyt suunnitelmia arktisen infrastruktuurin lisäämiseksi. Myös Yhdysvallat, Tanska/Grönlanti ja Norja ovat aktivoituneet osallistumalla sotaharjoituksiin Jäämeren alueella.

Potentiaalisilla luonnonvaroilla ja merireiteillä on rantavaltioiden käytöksessä keskeinen merkitys. Fossiilisten polttoaineiden saatavuus on niistä riippuvaisille valtioille elintärkeää vielä vuosikymmeniä.

Kun osa nykyisistä tuottajamaista on poliittisesti epävakaita ja esimerkiksi öljyn hinnan vaihtelu vaikuttaa suuresti siitä riippuvaisten maiden talouteen, fossiilisia polttoaineita kannattaa etsiä ja hyödyntää vaikeastikin saavutettavilta alueilta, kuten Jäämeren pohjasta. Arktisten merireittien mahdollinen käyttöönotto avaisi uusia fossiilisten polttoaineiden kuljetusreittejä.

Arktisen alueen rauhanomaisuus on energiaturvallisuuden kannalta keskeistä. Paradoksaalista kyllä, alueen kylmän sodan jälkeiset vakaat olot ja valtioiden yhteistyön vankat perinteet tuovat lisäarvoa alueen potentiaalisille energiavaroille ja siten lisäävät sotilaallisten jännitteiden määrää.

Arktisen alueen tulevan kehityksen kannalta on tärkeää seurata, ajavatko kansalliset intressit yhteisen edun edelle ja pohtia sitä, miten kehitystä voidaan tasapainottaa.

Erityisesti tulisi panostaa nykyisten yhteistyömuotojen kehittämiseen ja uusien luomiseen. Kaikkein tärkeintä on huolehtia siitä, ettei arktisen alueen yhtenäisen ja rauhanomaisen kehityksen perinne vesity.