Utrikespolitiska institutets äldre forskare Charly Salonius-Pasternak dryftade i en intervju för tidningen Nykypäivä ett eventuellt Nato-medlemskap för Finland och Sverige.
Tutkija Charly Salonius-Pasternak raivaisi myyttejä Nato-keskustelun tieltä. Omasta Nato-kannastaan hän kuitenkin vaikenee. Miksi?
Turvallisuuspolitiikka.
”Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen”. Se on lausahdus, joka kuullaan tämän tästä jonkun valtaapitävän suusta ja jonka merkitys tuntuu Suomessa kärsineen jonkinasteisen inflaation.
Viimeksi tämän lauseen toistivat Ruotsin Sälenissä maan pääministeri Fredrik Reinfeldt ja Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
– Täysin odotettu viesti. Se oli myös sitä, mitä molempien tavallaan piti sanoa. Se on totta, kunnes jompi kumpi päättää, että sinne eli Natoon ollaan menossa, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak huomauttaa.
Tutkija on kehottanut Suomea varautumaan siihen, että Ruotsi voi tehdä hyvinkin pikaisia muutoksia turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan ja hakea Nato-jäsenyyttä jo vuosien 2015–2016 aikana.
– Se ei välttämättä ole todennäköisin skenaario, mutta paljon todennäköisempi kuin vielä vuosi sitten. Sinä päivänä, kun demarit päätyvät Ruotsissa siihen, että Nato-jäsenyys olisi maalle hyväksi, se on sitten käytännössä jo päätetty.
Ruotsi voisi yllättää
Tutkija uskoo, että jos Nato-jäsenyys nousee ajankohtaiseksi, Ruotsi ja Suomi hakisivat sitä samanaikaisesti. Ruotsissa poliitikot todennäköisesti aloittaisivat kuitenkin sisäiset keskustelut ja päättäisivät käytännössä jäsenyydestä ennen niin sanottua ”julkista keskustelua”.
– Ja tämä on se piilossa oleva askel, josta en ole yhtään vakuuttunut, että se otettaisiin samanaikaisesti Suomen kanssa.
Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa Nato-jäsenyyden kannatus on noussut. Jo kolmannes ruotsalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä.
Salonius-Pasternak tulkitsee monen ruotsalaisen sisäistäneen sen, etteivät Ruotsin puolustusvoimat enää kykene suoriutumaan tehtävistään. Suomessa puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen toisti viimeksi tammikuussa, ettei Suomella ole enää vuosikymmenen lopulla uskottavaa sotilaallista puolustuskykyä, elleivät määrärahat nouse.
Miksei viesti mene meillä perille?
– Se on tarpeeksi kaukana. Suuri osa kansalaisista miettii, ikävä kyllä, miten maksan ensi kuukauden laskuni. Kun puhutaan miljoonista tai miljardeista vuosikymmenen päässä, tämä on minusta täysin loogista.
Salonius-Pasternak korostaa, ettei Nato-jäsenyys olisi kuitenkaan säästökeino, jonka nojalla voitaisiin ajaa alas oma puolustus ja ratkaista määrärahaongelma. Asehankinnoissa ja puolustuksen suunnittelussa voitaisiin toki saavuttaa synergiaetuja. Naton jäsenenä Suomi ei välttämättä tarvitsisi jatkossa niin paljon esimerkiksi hävittäjälentokoneita.
Naton kontolle ei voisi sysätä kuitenkaan omaa puolustusta, mitä tutkija valaisee konkreettisella esimerkillä:
– Jos asut rivitalossa, täytyy sinun ottaa vastuu monista oman asuntosi huoltotöistä. Mutta jos jotain katastrofaalista sattuu, koko talosta menee sähköt tai katot lähtevät myrskyssä, rivitaloyhtiö rientää apuun.
Presidentti haluaa keskustelun?
Salonius-Pasternak ei ole säästellyt julkisuudessa sanojaan kritisoidessaan Ruotsin puolustusvoimien tämänhetkistä tilaa. Tutkija kirjoitti marraskuussa, että ”Ruotsin nykyinen asema aiheuttaa epävakautta Itämeren alueella”.
Sälenin turvallisuuskonferenssissa toimittajat halusivat kuulla, mitä mieltä presidentti Niinistö on Salonius-Pasternakin näkemyksestä.
– Kun jossain vaiheessa tapaan tämän tutkijan, minulla on hänen kanssaan paljon muutakin keskusteltavaa, Niinistö sanoi Ylen mukaan ja yleisö remahti nauruun.
Salonius-Pasternak ei näe asiassa suurta draamaa. Itse hän ei koe sanoneensa Ruotsin turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta mitään sellaista, mitä joku ruotsalainen ei olisi tavalla tai toisella jo aiemmin sanonut.
Presidentti Niinistö ei ole myöskään ottanut yhteyttä eikä lausahduksesta kannata tehdä hänestä liian suuria johtopäätöksiä:
– Presidentillä on varmasti 10 000 tärkeämpää asiaa työlistallaan. Presidenttihän järjesti itse kesällä Kultaranta-seminaarin, jossa hän toivoi avointa keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Olisihan se vähän outoa, jos hän ei itse olisikaan sitä mieltä, tutkija pohdiskelee.
Salonius-Pasternak on toki valmis keskustelemaan presidentin kanssa aiheesta:
– En ole pakannut laukkujani Rovaniemelle tai Siperiaan.
Ruotsista ei vaihtoehto Natolle
Salonius-Pasternak tunnistaa ilmiön, jossa joillain suomalaispoliitikoilla saattaa olla houkutusta markkinoida Ruotsi-yhteistyötä vaihtoehtona Nato-jäsenyydelle.
Tutkijan mielestä Ruotsilla on ongelmistaan huolimatta ”joitain aivan uskomattoman hyviä, Suomellekin hyödyllisiä suorituskykyjä”, mikä puoltaa yhteistyötä esimerkiksi ilmavoimien ja tiedustelun saralla, mutta:
– Puolustusvoimatkin on jo aikaisessa vaiheessa viestinyt, ettei Ruotsi-yhteistyö ole ratkaisu Suomen puolustuksen haasteille, se ei pelasta budjettiongelmaa eikä ole myöskään vaihtoehto Nato-jäsenyydelle.
Salonius-Pasternak ei ole osallistunut vuosiin yhteenkään paneelikeskusteluun, jossa Nato ei tavalla tai toisella olisi noussut esiin.
– Meillä käydään kyllä Nato-keskustelua, mutta se junnaa paikallaan. Kuulemme samat argumentit puolesta ja vastaan eivätkä ne muutu kovin paljon.
Hedelmällisempi Nato-keskustelu tutkijan mielestä syntyisi, jos tiettyjä myyttejä ryhdyttäisiin reippaasti kyseenalaistamaan. Kuten käsitys siitä, ettei Suomi olisi saanut koskaan apua.
– Joka kerta, kun olemme olleet sotilaallisesti liittoutuneita, olemme saaneet aivan korvaamatonta apua, esimerkiksi Saksalta toisen maailmansodan aikana. Tämän voisi jo ruveta myöntämään.
Toinen yleinen käsitys on, että ”jos meillä on vain hyvät suhteet kaikkiin, voisimme jäädä konfliktien ulkopuolelle”.
– Kukaan tutkija, sotilas tai diplomaatti ei voi miettiä vakavissaan lähialueellamme kriisiä, jonka syttyessä Suomi maagisesti pysyisi sen ulkopuolella. Sellaista ei vain ole.
Salonius-Pasternak kuulostaa Nato-myönteiseltä, mutta ei suostu vastaamaan siihen kuuluisaan Nato-kysymykseen:
– En ole koskaan vastannut siihen kysymykseen enkä tule vastaamaan. Se leimaa ihmisen täällä Suomessa täysin. Ja toiseksi, kun minun tutkijana pitää voida argumentoida Natosta niin puolesta kuin vastaankin, se on tavallaan myös työsuojeluasia.