Afganistaniin uusia joukkoja ja reittejä

Raimo Väyrynen
Lapin Kansa

Naton viimeviikkoinen huippukokous päättyi yhteisymmärrykseen siitä, että Afganistaniin täytyy tehdä lisäpanostuksia talebanien voiton estämiseksi. Yhdysvallat ilmoitti lähettävänsä 21 000 uutta sotilasta ja eurooppalaiset hallitukset lupasivat puolestaan lisää 5000 ennen kaikkea siviilikriisinhallintaan sekä Afganistanin oman armeijan ja poliisin kouluttamiseen. Eurooppalaiset eivät halua lisätä mainittavasti omaa sotilaallista panostaan maassa, vaan vastuu lankeaa entisestä enemmän amerikkalaisten varaan.

Afganistanin ongelmiin ei ole mitään pikaista ratkaisua, vaan se vaatii pitkäaikaista sitoutumista poliittisen vakauden ja taloudellisen kehityksen edistämiseen maassa. Seuraavana haasteena on Afganistanin presidentinvaalit 20.8.2009, joiden oikeudellinen asema ja poliittinen merkitys on vähintäänkin ongelmallinen. Osa lisäjoukoista – mukaan lukien sata suomalaista – lähetetään maahan vain väliaikaisesti suojelemaan vaaleja.

Kun Afganistanissa tulee pian olemaan kaikkiaan 70 000 ulkomaista sotilasta ja siviiliä, niin heidän huoltamisensa rutiköyhässä maassa ei ole mikään vähäinen tehtävä. Vaikka tarvikkeita voidaan lennättää suoraan Yhdysvalloista ja Euroopassa, niin myös välietappeja täytyy olla. Tähän saakka tärkein tällainen etappi on ollut Manasin lentotukikohta Kirgistanissa, jonka amerikkalaiset ovat vuokranneet käyttöönsä.

Osana Venäjän ja Yhdysvaltojen kilpailua Keski-Aasiassa Moskova kuitenkin lahjoi kirgiisit kahdella miljardilla dollarilla karkottamaan amerikkalaisen puolen vuoden sisällä tukikohdasta. Washington on yrittänyt vastatoimia voidakseen jatkaa Manasissa, mutta se ei ole tässä onnistunut. Vastaavalla tavalla amerikkalaiset joutuivat lähtemään Uzbeskistanista vuonna 2006.

Keski-Aasian maat ovat vajonneet syvään talouskriisiin, vielä syvempään kuin Venäjä, jolla on edelleen rahaa valuuttavarannossa ja öljytuloihin perustuvassa vakausrahastossa. Moskova on käyttänyt näitä varoja poliittisesti hyväkseen rahoittamalla kahdenvälisillä järjestelyillä Keski-Aasian kriisitalouksia. Rupla on myös poliittinen valuutta.

Venäjän tarkoituksen on ilmeisesti ollut ohjata Yhdysvaltojen ja Naton huoltoliikennettä oman alueensa kautta, jolloin se samalla voisi tietysti valvoa tätä liikennettä tehokkaammin.

Vaihtoehdoksi Washington keksi Naton jäseneksi haluavan Ukrainan, jonka kanssa solmittiin viime viikolla sopimus maan lentokenttien käyttämiseksi Afganistaniin suuntautuviin lentoihin.

Tämä sai Venäjän tekemään vastatarjouksen, jonka mukaan myös joitakin sen kenttiä voidaan käyttää amerikkalaisen sotilasrahdin lennättämiseen Afganistaniin. Tämä vastaantulo heijastaa ilmeisesti presidenttien Medvedev ja Obama onnistunutta tapaamista Lontoossa G20-ryhmän huippukokouksessa sekä yhteisymmärrystä käynnistää strategisten ydinaseiden rajoittamisneuvottelut vielä tämän kevään aikana.

Uusien kuljetusreittien tarve Afganistaniin on lisääntynyt Pakistanin ja sen läntisten raja-alueiden entistä levottomamman luonteen vuoksi. Aikaisemmin Pakistanin alueen kautta kulkeneet kolonnat ovat joutuneet talebanien hyökkäysten kohteeksi ja siksi tarvitaan myös vaihtoehtoisia reittejä.

Miltei omalaatuinen käänne on Iranin kanssa aloitetut keskustelut sen itä- ja länsiosat yhdistävän valtatien käytöstä Naton Afganistaniin suuntautuvissa kuljetuksissa. Tätä reittiä voisivat suunnitelman onnistuessa käyttää vain Naton eurooppalaiset jäsenet, ei Yhdysvallat, jota Iran suhteiden pienestä lämpenemisestä huolimatta pitää edelleen “suurena saatanana”.