Utrikespolitiska institutes programdirektör Mika Aaltola kommenterade i sin artikel i Helsingin Sanomat det kommande presidentvalet i Förenta staterna.
Vieraskynä: Yhdysvaltalaiset kaipaavat nyt presidenttiä, joka kykenee johtamaan maan ulos halvaantuneisuuden tilasta.
MIKA AALTOLA KIRJOITTAJA ON ULKOPOLIITTISEN INSTITUUTIN OHJELMAJOHTAJA.
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa etulyöntiasema on aina ollut istuvalla presidentillä. Vallassa oleva presidentti on vuoden 1980 jälkeen valittu uudelle kaudelle lukuun ottamatta George H.W. Bushia, jonka kampanja tyrehtyi maan talousvaikeuksiin. Talouskehitys vaikuttaa oleellisesti myös Obaman mahdollisuuksiin tulla valituksi, sillä yhdysvaltalainen punnitsee äänestäessään lompakkoaan.
Näin helppoa tulevien vaalien ennustaminen ei kuitenkaan ole. Suuri osa äänestäjistä syyttää talousvaikeuksista George W. Bushin presidenttikauden taloudenpitoa. Samalla yhdysvaltalaisissa herättävät huolta globaalin aikakauden kasvukivut ja tunne Yhdysvaltojen alamäestä.
Nämä huolet synnyttivät ennen vuoden 2010 välivaaleja teekutsuliikkeen, joka esitti nostalgisen vision paluusta myyttiseen amerikkalaiseen kulta-aikaan. Liikettä vahvisti Yhdysvalloissa 30 vuotta jatkunut kristillisen oikeiston vahvistuminen.
Occupy Wallstreet -liike ammentaa samoista huolista, mutta se keskittyy oikeudenmukaisuuden edistämiseen ja suurpääoman vastustamiseen. Liike pyrkii suitsimaan markkinataloutta kehittämällä globaalin suoran demokratian malleja.
Molemmat liikkeet ovat onnistuneet saamaan massoja liikkeelle. Teekutsuliike pystyi vaikuttamaan viime välivaalien tulokseen ja muuttamaan republikaanista puoluetta.
Occupy-liike on vahvistunut Obamalle otolliseen aikaan. Hän on ottanut liikkeen teemoja omikseen ja pitänyt muun muassa sarjan puheita, joissa korostuu huoli tuloerojen kasvusta ja vallitsevan taloudellisen mallin epäreiluudesta.
Maltillinen paluu populismiin on hieman lisännyt Obaman kannatusta. Toisaalta hänen mahdollisuuksiaan rasittaa häntä kohtaan tunnettu laaja pettymys.
Ennen vuoden 2008 vaaleja Obama nostatti suurta toivoa. Politiikan piti muuttua. Obama sai ihmisiä liikkeelle. Hänen edistykselliset näkemyksensä innostivat vaaliuurnille uusia äänestäjiä ja vähemmistöjä. Hänen vaaliaseensa ja ainutlaatuinen taustansa vetosivat vahvasti ihmisten tunteisiin.
Obama on saanut sulkia hattuunsa lopettamalla sodan Irakissa ja surmauttamalla Osama bin Ladenin. Hän ajoi läpi myös laajamittaisen terveydenhuoltouudistuksen.
Obaman presidenttikautta ovat kuitenkin leimanneet taantuma, poliittinen vastakkainasettelu ja päätöksenteon halvaantuminen. Siksi hänen on saavutuksistaan huolimatta vaikea vedota yleviin teemoihin paremmasta huomisesta.
Obaman mahdollisuuksia parantaa toisaalta pätevän ja karismaattisen vastaehdokkaan puute. Republikaanien kärkinimet eivät tunnu innostavan edes puolueen ydinjoukkoa. Yksi ehdokas toisensa jälkeen on osoittautunut poliittiseksi raakileeksi.
Obaman uudelleenvalintaa tukee vuosikymmeniä jatkunut väestörakenteen muutos: valkoinen, eurooppalaista perimää edustava valtaväestö ajautuu vähemmistön asemaan lähivuosikymmeninä. Yhdysvallat on yhä monikulttuurisempi ja -arvoisempi maa.
Demokraattinen puolue on ajanut vähemmistöjen ja maahanmuuttajien asioita voimakkaasti, mikä on vähitellen lisännyt puolueen kannatusta. Uuden kannattajakunnan saaminen äänestämään on kuitenkin vaikeampaa kuin viime vaaleissa.
Vaalien tulos riippuu myös kansanliikkeistä, kuten vuoden 2008 presidentinvaaleissa ja vuoden 2010 välivaaleissakin. Aktiiviset kansalaiset valjastetaan median avulla vahvoiksi ehdokkaita tukeviksi vapaaehtoisten armeijoiksi. Näitä liikkeitä ohjaavat puolueiden taustalla toimivat poliittiset toimintakomiteat (PAC), jotka ovat vapaita vaalirahoituksen kahleista. Olennaista on luoda kuva vahvasta kansanliikkeestä ja houkutella siten äänestäjiä mukaan.
Vastakkaisten kansanliikkeiden samanaikaisuus kuvastaa Yhdysvaltojen politiikkaa halvaannuttavaa kahtiajakautuneisuutta.
Teekutsuliike sai aikaan sen, että Obamasta tuli monelle amerikkalaiselle rodullisen, uskonnollisen, ideologisen ja moraalisen vierauden symboli. Occupy-liike on puolestaan valtaamassa maata takaisin suurpääomalta ja epäreilulta tulonjaolta. Vieraannuttamisen kohteena on taloudellinen eliitti, jonka katsotaan estävän todellisen demokratian toteutumisen.
Populistiset kansanliikkeet eivät yleensä ole pitkäikäisiä. Obaman valinta ja teekutsuliike ovat molemmat lopulta lisänneet turhautumista. Myös Occupy-liikkeen kantavuus on ohuella pohjalla. Keskiverto äänestäjä on hämmentynyt.
Tällainen ristiaallokko saattaa suosia epäkarismaattisia mutta kompromissikykyisiä ehdokkaita, kuten republikaanien Mitt Romneya. Riskejä ei enää haluta ottaa. Tämä myös lisää Obaman halua korostaa omaa ulkopuolisuuttaan suhteessa Washingtonin valtaeliittiin ja erittäin epäsuosittuun kongressiin.
Yhdysvaltalaiset eivät nyt kaipaa vahvaa johtajaa, joka saattaa viedä maan uusiin riskialttiisiin tilanteisiin. He kaipaavat presidenttiä, joka kykenee johtamaan maan ulos halvaantuneisuuden tilasta ja taloussotkuista.
Äänestäjiä kalvaa huoli asuntojensa arvosta ja työpaikkojensa menetyksestä. Obaman intellektuaalinen etäisyys saattaa saada lisää suosiota, kun haetaan turvallista ongelmanratkaisijaa. Obamaan on petytty, mutta hän on tullut jo tutuksi.
Talouden kasvun ohella Obaman toista kautta tukisi republikaanien esivaalitulos, jonka seurauksena vastaehdokas olisi liian kaukana amerikkalaisesta keskitiestä.