Lähi-idän maat tekevät hyvin vähän yhteistyötä keskenään, poikkeuksena abudhabilainen yritys Masdar, joka sijoittaa myös muihin arabimaihin. Tällä hetkellä se neuvottelee aurinkovoimalan rakentamisesta Egyptiin.
Vesipulan ratkaiseminen vaatisi Lähi-idän mailta yhteistyötä, mutta sellaisen rakentaminen ei näytä tulevaisuudessa ainakaan helpottuvan.
”Öljyn aikakauden trendi, Lähi-idän kahtiajakautuminen, on vain voimistunut”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mari Luomi.
Lähi-itä on entistä jyrkemmin jakautumassa kahtia, vakaisiin rikkaisiin ja epävakaisiin köyhiin maihin. Persianlahden rikkaita maita eivät köyhien arabimaiden ongelmat voisi vähempää kiinnostaa.
Luomin mukaan ilmastonmuutos moninkertaistaa ongelmia, joita Lähi-idän alueella jo on. Köyhillä mailla ei ole rahaa tehdä mitään varautuakseen ilmastonmuutokseen, ja Persianlahden rikkailta mailta puuttuu motivaatio toimenpiteisiin – vaikka niiden lämpötila saattaa kohota 50 asteeseen, eikä elämä ole mahdollista ilman ilmastointia ja vettä.
Rikkaat Persianlahden maat eivät ole pulassa, sillä ne tuottavat vettä ja viilennystä öljyn ja kaasun avulla, toistaiseksi.
”Persianlahden yhteiskunnat ovat monella tapaa kestämättömiä. Ne ovat öljyllä rakennettuja post-hyvinvointivaltioita. Jos öljyn kysyntä loppuu ennen kuin maat ovat ehtineet monipuolistaa talouttaan, ne ovat todella pulassa.”
Persianlahden monarkiat olivat öljyn löytyessä 1930–1960-luvuilla pitkälti hiekkaa ja aroa, joilla paimentolaiset asuivat pienissä majoissaan.
Niiden kauhuskenaario on paluu aavikolle.
Öljy hidastaa ilmastonmuutokseen varautumista
Vihreä Lanka
Noora Jussila