Populismi jyllää
Turun Sanomat
Ritva Setälä

Populistipuolueet ovat menestyneet vaaleissa kautta Euroopan. Kahdessa Euroopan maassa sellainen on kelpuutettu hallitukseen – Suomi olisi kolmas. Tanskassa maahanmuuttajavastainen kansanpuolue pääsi miltei sanelemaan ulkomaalaislakeja, mutta useimmiten populistipuolue vaikuttaa mutkan kautta: Se pakottaa nostamaan poliittiseen keskusteluun aiemmin vaiettuja asioita, kuten maahanmuuton ja EU-politiikan. Se vaikuttaa muiden puolueiden kantoihin.
Ruotsalaisjournalisti Lisa Bjurwald summasi viime syksynä, että muukalaisvihamieliset puolueet ovat edustettuina noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamenteissa. Kaksi tällaista puoluetta on hallituksessa: Sveitsin kansanpuolue ja Pohjoisen liitto Italiassa.
Tanskan kansanpuolue sekä Hollannin vapauspuolue ovat maidensa hallitusten tukipuolueita.
Bjurwaldin mukaan äärioikeisto eteni lähes joka toisessa EU-maassa europarlamenttivaaleissa 2009. Parlamentin 736 jäsenestä 40:ää voidaan sanoa äärioikeistolaisiksi tai muukalaisvastaisiksi.
Bjurwald puhuu sikin sokin ”rasistisista”, ”muukalaisvihamielisistä” ja ”äärioikeistolaisista” puolueista. Turkulaistutkija Laura Parkkinen myöntää, että aihepiirin käsitesotku on melkoinen. Hän nimittää lisensiaatintyössään näitä puolueita kokoavasti populistisiksi. Populismin hän määrittelee poliittiseksi tyyliksi, jossa puolustetaan pientä ihmistä ja käytetään käsitettä ”kansa”.
– Populismilla ei ole yhtä ideologiaa, vaan se yhdistelee teemoja oikealta ja vasemmalta. Se on kuvitteellisen me-yhteisön luomista johtajan karisman ja kielenkäytön varassa, Parkkinen sanoo.

Vihollinen vaihtelee
Populistisella liikkeellä on siis aina karismaattinen johtaja.
– Soini on kannattajilleen melkein messias, Parkkinen luonnehtii.
Samaa edusti kansanomainen Veikko Vennamo perussuomalaisten edeltäjälle, Suomen Maaseudun Puolueelle.
Populismin nousuun on vaikuttanut se, että politiikka ei kiinnosta ihmisiä ja puolueet kuulostavat samanlaisilta. Populisti sen sijaan käyttää tunteellista, yksinkertaista kieltä ja puhuu pienistä, kouriintuntuvista asioista.
Ranskassa populismi on rinnastettu ostos-tv:hen.
– Populismi on samankaltainen helppo viihdyke kuin ostos-tv:n tuote, jonka voi tilata napin painalluksella.
Erityisen helppoa on ostaa puhe, jossa politiikkaan vaaditaan moraalia. Ranskassa pontimena ovat olleet lahjusepäilyt, Suomessa vaalirahasotkut. Populistinen liike syntyy protestina eliittiä vastaan.
– Kun meneillään on epäselvä tilanne, ”demokratian vaihdevuodet”, populisti näyttää, missä on vika ja kuka on syyllinen. Timo Soinin mukaan syyllisiä ovat EU ja Suomen pahat herrat, Vennamon mukaan Kekkonen ja rötösherrat, Parkkinen kuvailee.
Euroopan populistien aatteissa on paljon samaa. Ranskan Kansallisen rintaman teemoja ovat moraali, koti, uskonto ja isänmaa. Euroopan populistit vastustavat EU:ta ja painottavat, että oman maan köyhät ensin, sitten vasta kehitysapu ja maahanmuuttajat. Yhteistä on maahanmuuton ja islamin vastustus.
– Populistien nousuun on vaikuttanut se, että 2001 WTC:n iskujen jälkeen islamia on alettu pitää vihollisena, Parkkinen huomauttaa.
Islaminvastaisuudessa on kunnostautunut Ruotsidemokraatit, joka sai viime syksyn valtiopäivävaaleissa 5,7 prosenttia äänistä ja 20 edustajaa.
– Vihollinen otetaan paikallisesta maaperästä. Sveitsissä on vastustettu minareetteja. Unkarin Jobbik-puolue vastustaa romaneja.
Populistiliikkeissä esiintyy myös homofobiaa ja juutalaisvastaisuutta.

Teekutsuilla sama kattaus
Populismia on Parkkisen mukaan kolmea päälajia: Protestipopulismi vetoaa nostalgiaan ja kansallisiin arvoihin ja kritisoi uudenaikaistumista. Esimerkki tästä lajista on Yhdysvaltain teekutsuliike.
Identiteettipopulismi vastustaa siirtolaisuutta ja korostaa kansallista identiteettiä, jota erityisesti islamin koetaan uhkaavan. Tämän linjan miehiä olivat Itävallan Vapauspuolueen edesmennyt johtaja Jörg Haider ja Ranskan Kansallista rintamaa 1972–2011 johtanut Jean-Marie Le Pen.
Protesti- ja indentiteettipopulismi ovat sittemmin sulautuneet kolmanneksi lajiksi, uudeksi populismiksi, joka käyttää välineenä sujuvasti televisiota ja nettiä.
Voidaanko Yhdysvaltain teekutsuliike rinnastaa Euroopan populisteihin? Ohjelmajohtaja Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että niissä on paljon samaa. Eivät ne sattumalta ole voimissaan samaan aikaan.
– Taustalla ovat globaalin talouden aiheuttamat paineet eri valtioihin. Rajat pettävät, ja perinteiset arvot heikkenevät. Tämä saa aikaan toivottomuuden tunnetta.
– Liikkeen kannattajilla on tunne, että jotain perustavanlaatuista on vialla, eivätkä perinteisten puolueiden ratkaisut riitä. Populistiliikkeet ovat poliittisen kehon puhdistusliikkeitä, sosiaalisia ja moraalisia reformeja.
Aaltolan mukaan teekutsuliike vastustaa keskusvallan kasvua ja puolustaa periamerikkalaisia arvoja, etenkin vapautta. Liike vaikuttaa Yhdysvaltain politiikkaan paljonkin.
– Valtapuolueet ja presidentti Obama omaksuvat sen teemoja ja esittävät niitä sopivammassa muodossa.
– Populistiliikkeiden esiin nostamista teemoista tulee uutta ”normaalia”, vaikka itse liike häviäisikin. Nämähän ovat yleensä aika lyhytikäisiä.

Haaste muille puolueille
Muut puolueet voivat valita erilaisia strategioita: eristää tai haastaa populistipuolueen, omaksua siltä jotakin tai osallistaa sen.
Ruotsissa strategiana on ollut ruotsidemokraattien eristäminen. Parkkinen toteaa, että kun populistipuolue osallistetaan hallitukseen, se yleensä kesyyntyy.
Paljonko populistipuolueet nyt vaikuttavat kotimaissaan – ja miten?
Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio sanoo, että etenkin Hollannissa, Itävallassa, Tanskassa ja Norjassa populistipuolueet ovat pakottaneet nostamaan politiikan esityslistalle asioita, joista valtapuolueet ovat vaienneet, esimerkiksi maahanmuuton ja EU-politiikan.
– Ranskassa Kansallisen rintaman nousu vakavasti otettavaksi haastajaksi pakotti kilpailevat valtapuolueet ja etenkin gaullistit lähemmäs maahanmuuttokysymyksissä. Populistit ovat vaikuttaneet muiden puolueiden ideologisiin tavoitteisiin myös Itävallassa ja Britanniassa, Raunio analysoi.
Parkkisen mukaan Ranskassa presidentti Nicolas Sarkozy on omaksunut populisteilta kansallista retoriikkaa ja islamkritiikkiä.
Populistipuolueilla on paikoin ollut suoraakin vaikutusta lainsäädäntöön. Tanskassa kansanpuolue, joka on hallituksen tukipuolue, pääsi miltei sanelemaan Tanskalle Euroopan tiukimmiksi luonnehditut ulkomaalaislait.
Populistipuolueet tekevät yhteistyötä etenkin omassa europarlamenttiryhmässään.
Tutkija Kristi Raik Ulkopoliittisesta instituutista arvioi, että Euroopan laajuinen protestipuolueiden nousu voi vaikuttaa koko maanosankin politiikkaan.
– Syntyy vaara, että EU:sta tulee sulkeutuneempi ja sisäänpäin kääntynyt: maahanmuuttopolitiikkaa tiukennetaan, rajat suljetaan ja lisätään kuria ja valvontaa.
EU:n suhtautumista muuhun maailmaan testaillaan näinä aikoina arabimaissa.
– EU:n arvojen perusteella meidän pitää toimia siellä aktiivisesti, mutta EU:n sisältä tulee toisenlaista viestiä: pannaan rajat kiinni ja keskitytään omien ongelmien hoitamiseen, Raik huomauttaa.

RITVA SETÄLÄ