Helsingin Sanomat, 9.3.2008
Anu Nousiainen

Lähi-idän tutkija Heidi Huuhtasesta tulee Jordanian prinssin neuvonantaja, jonka työhuone on Hashemite-suvun kuninkaallisessa palatsissa Ammanissa.

“Hänen kuninkaallinen korkeutensa.” Näin tutkija Heidi Huuhtasen kuuluu
kutsua työnantajaansa Jordanian prinssiä eli Hassan bin Talalia. Hänen
neuvonantajanaan Huuhtanen aloittaa ensi viikolla Jordanian
pääkaupungissa Ammanissa.

Huuhtanen, 33, on Ulkopoliittisen instituutin tutkija. Hänen
väitöskirjansa tarkastetaan tänä keväänä brittiläisen Durhamin
yliopiston arvostetussa Lähi-idän ja islamin tutkimuksen instituutissa.

Terävälle Lähi-idän politiikan asiantuntijalle olisi kysyntää
Suomessakin, mutta Huuhtanen halusi asumaan keskelle sitä, mitä tutkii.
Sitä paitsi hänen puolisonsa on kotoisin Syyriasta, Jordanian
naapurimaasta.

“Etsin töitä Lähi-idästä ja sain kuulla tästä. Prinssi Hassan bin Talal
tuntee Erkki Tuomiojan. He ovat olleet paljon tekemisissä
Helsinki-prosessin kautta”, Huuhtanen selvittää. Hänen väitöskirjaansa
ohjannut professori Anoush Ehteshami tuntee myös prinssin.

Työhaastattelussa Huuhtanen kävi Ammanissa kuninkaallisessa palatsissa. Myös hänen uusi työhuoneensa sijaitsee siellä.

“Tapasin prinssin, keskustelimme hänen puutarhassaan, ja hän kertoi, mitä hän haluaisi tehdä. Tulimme hyvin toimeen.”

“Hän on äärettömän sivistynyt, todellinen intellektuelli”, Huuhtanen kuvaa Oxfordissa opiskellutta 60-vuotiasta prinssiä.

Länsimaissa Hassan bin Talal tunnetaan itsenäisenä ja suorapuheisena
arabivaikuttajana, kiinnostavana ajattelijana ja puhujana –
jonkinlaisena Lähi-idän viisaana miehenä. Yli 30 vuotta hän toimi
veljensä, kuningas Husseinin, kruununprinssinä, kunnes 1999 kuningas
Hussein siirsi kruunun pojalleen Abdullahille.

Nyt prinssi on kuin entinen valtiomies, jolla on huippukontaktit mutta
ei virallista asemaa – vähän kuin arabien Ahtisaari. Sisäpolitiikkaan
hän ei puutu.

Hassan bin Talalin tavoitteena on parantaa Lähi-idän maiden keskinäistä
yhteistyötä vesi-, energia- ja ympäristöasioissa sekä taloudessa.
Hänestä vesi ja öljy voivat olla arabeille kuten eurooppalaisille
olivat aikoinaan hiili ja teräs, joiden perustuksille rakennettiin EU.

Mutta prinssi on kiinnostunut myös tukemaan arabimaiden kehittymistä
kansalaisyhteiskunniksi. Nythän arabimaissa hallitsijat holhoavat
kansalaisiaan samaan tapaan kuin siirtomaaisännät ennen.

“Lähi-idässä ei ole alueellista yhteistyötä. Siellä ei esimerkiksi ole toimivaa rautatieverkostoa”, Huuhtanen kuvaa.

“Prinssi näkee vanhojen ongelmien ohi. Alueen inhimillistä kehitystä voidaan edistää, vaikka siellä onkin konflikteja.”

Arabimaissa konfliktien kierre on ollut taivaan lahja yksinvaltaisille
hallitsijoille. Varsinkin palestiinalaisongelmasta on saatu oiva
tekosyy: mihinkään uudistuksiin ei ryhdytä, ennen kuin se on ratkaistu.
Niinpä alueella eletään merkillisessä pysähtyneisyyden ilmapiirissä.

Huuhtasesta tulee yksi harvoista ulkomaalaisista prinssin lähipiirissä.

“Tämä on uskomaton tilaisuus nähdä alueen politiikkaa sisältä käsin.”

Huuhtanen arvelee saaneensa työn, koska suomalaista pidetään
Lähi-idässä puolueettomana. Länsimaiset Lähi-idän asiantuntijat
tuppaavat olemaan edelleen brittejä, ja entisellä siirtomaaisännällä
Britannialla on arabimaissa aivan toisenlaiset intressit ja maine kuin
Suomella.

Huuhtanen osaa arabiaa jo sen verran, että selviää käytännön asioista.
“Prinssi itse puhuu supereleganttia englantia, mutta on haaste oppia
arabimaailman käyttäytymisen nyanssit.”

Kun Hassan bin Talal matkustaa, Heidi Huuhtanen seuraa mukana prinssin yksityiskoneessa.

Jordanian kuningashuone ei kuitenkaan pärjää ökyilyssä öljyrahoissa
kylpeville Persianlahden monarkeille. “Jordania elää ulkomaisen avun
varassa”, Huuhtanen huomauttaa.

Huuhtasen väitöskirjan aihe on akateemisen hankala: väitös pohtii
ulkoisen turvallisuus- ja talouspoliittisen ympäristön vaikutusta
arabimaiden autoritaarisuuden syntyyn.

Yksinkertaistetaan vähän: Huuhtanen todistaa väitöksessään, että
arabimaiden ei ole tarvinnut demokratisoitua, koska ne ovat saaneet
rahaa sotiinsa öljystä.

“Euroopassa kansalaisten verotus loi pohjan demokratialle. Lähi-idässä
verotus pysyy öljyn ansiosta alhaisena. Öljyrahaa on kanavoitunut myös
apuna niille maille, jotka ovat olleet eturintamassa taistelussa
Israelia vastaan.”

Sotien lisäksi alueen epävakaus estää uudistuksia. “Esimerkiksi Irakin
sodan jälkeen monet maat lopettivat demokraattiset uudistukset.”

Tekisikö Jordanian prinssin tuore analyytikko pika-analyysin Lähi-idän
tilanteesta? Saadaanko Israelin ja palestiinalaisten välille ikinä
rauhaa? Onko hän optimisti vai pessimisti?

“Realisti. Israelin ja palestiinalaisten konflikti on taloudellinen ja
poliittinen konflikti, joka on ratkaistavissa. Se on vaikea, koska
aluetta on niin hankala jakaa eikä siellä ole olemassa selkeää rajaa.”

“Parhaat mahdollisuudet rauhaan on silloin, kun sekä Israel että
palestiinalaisalueet ovat sisäisesti mahdollisimman yhtenäisiä, eikä se
hetki ole nyt.”

Huuhtanen naurahtaa: “Olenkohan koskaan osannut muotoilla sitä noin diplomaattisesti? En edusta enää itseäni, vaan prinssiä.”

“Mutta”, hän ei malta olla lisäämättä, “on epärealistista olla
välittämättä Hamasista ja sen tukijoista. Palestiinalaisten johtajuutta
ei voi sanella ulkopuolelta.”