Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) kannattaa alue- ja rakennerahoituksen siirtämistä EU:n päätännästä kokonaan jäsenvaltioiden hoitoon.
Jos jäsenvaltiot voisivat suoraan päättää alue- ja rakennepolitiikan rahoituksesta, linjauksista ja rahoitettavista kohteista, alueiden kehittäminen olisi Pekkarisen arvion mukaan tehokkaampaa.
Pekkarinen perustelee ajatustaan sillä, että alueiden kehittämiselle tärkeiden hankkeiden käsittely nopeutuisi, koska tarpeetonta byrokratiaa olisi vähemmän. Aluerahoituksen kierrättäminen Brysselin kautta hidastaa hankkeiden etenemistä. Samalla myös unionin jäsenmaksut pienenisivät tältä osin.
Euroopan unioni ei ole kovin merkittävä talousmahti, sen budjetti on vain hieman yli prosentin alueen kansantuotteesta. Tältä pohjalta unioni ei ole erityisen suuri taloudellisen vallan käyttäjä. Siksi EU:n mahdollisuudet nykyisen talouskriisin lannistamiseen ovat elinkeinoministerin mukaan rajalliset.
Pekkarinen esiintyi Eurooppa-tiedotuksen tilaisuudessa, jossa keskityttiin EU-vaalien merkityksen arviointiin.
Maatalouden sekä alue- ja rakennepolitiikan rahojen osuus on ylivoimaisesti suurin unionin rahoituksesta: yhteensä noin 80 prosenttia.
Maatalouden rahoituksen osuus on ollut suurimmillaan noin 50 prosenttia, mutta se on alentunut lähemmäksi 40:ää prosenttia. Samaan aikaan alue- ja rakennepolitiikan rahoitus on kipuamassa noin 30 prosentista lähes 40:een prosenttiin. Kolmanneksi tärkein menoerä on tutkimus ja tuotekehitys, johon käytetään vuodessa noin kymmenen miljardia euroa.
Suomi saa unionilta sata miljoonaa euroa eurooppalaisen sähköverkon rakentamiseen Suomen ja Viron välisen osuuden toteutusta varten.
– EU:n kautta kulkeva rahamäärä ei ole kovin suuri. Sillä ei voida merkittävästi vaikuttaa yksittäisten jäsenmaiden taloudellisen tilanteeseen. Unioni keskittyy varmistamaan ihmisten, työvoiman ja palvelujen vapaan liikkumisen alueellaan. Sisämarkkinoiden esteitä raivataan, ja normistovaltaa unionissa käytetään myös ympäristöasioihin, Pekkarinen sanoi.
Yhteisiä vaaliohjelmia
Myös kuluttajien asemaa pyritään yhtenäistämään ja luomaan samat pelisäännöt kaikissa jäsenmaissa.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Aaretti Siitonen kuvasi, että EU:n lainsäädäntö toimii ikään kuin ulkopolitiikan välineenä. Tämän vuoksi mikään Euroopan ulkopuolinen toimija ei voi jättää unionia vaille huomiota.
Parlamentin poliittiset ryhmät ovat hajanaisia ja erot kansallisten ryhmien välillä merkittäviä. Tämä on Siitosen mukaan kuitenkin muuttumassa, koska EU-parlamentin vaaleissa aletaan käyttää eurooppalaisia vaaliohjelmia. Ainakin Suomen vihreillä on jo sama vaaliohjelma kuin muillakin eurooppalaisilla vihreillä.
EU-vaalien pitäisi kiinnostaa eurokansalaisia nykyistä enemmän nimenomaan yhteisten haasteiden vuoksi. Niitä ovat ylikansalliset markkinat sekä jäsenvaltioiden rajat ylittävät rikollisuus ja ympäristöongelmat.
Aluerahoitus irti EU:sta