Sunnuntai 10.04.2011, Asiat, sivu 7
Arjen kapina
Vallankumoukset | Arabimaailman mellakoissa ei ole kyse uskonnosta eikä edes demokratiasta. Kansa ei riehu kadulla riehumisen halusta. Se haluaa ihmisarvon, työtä ja päivittäisen aterian.
Et välttämättä muista, miksi 26-vuotias tunisialainen Mohamed Bouazizi oli merkittävä ihminen. Muistiasi saattaa kuitenkin virkistää päivä, jona hän sai kaikesta kerta kaikkiaan tarpeekseen.
Oli 17. joulukuuta. Kymmenvuotiaasta perhettään elättänyt Bouazizi oli ostanut velaksi hedelmiä, jotta pystyisi maksamaan nuorempien sisarustensa yliopisto-opinnot. Aivan pikkupojasta asti hän oli tottunut korruptoituneen poliisin ahdisteluun. Joulukuisena aamuna kiusanteko ylitti kuitenkin hänen sietokykynsä rajat.
Naiskonstaapeli läpsäisi Bouazizia kadulla naamaan. Miespuoliset kollegat painoivat Bouazizin maahan ja takavarikoivat hänen hedelmänsä. Nöyryytyksestä kimpaantunut nuori mies marssi poliisilaitokselle. Ja sytytti itsensä tuleen.
Hänen äitinsä huokaisi Al Jazeeran haastattelussa myöhemmin: ”Onneksi ei turhaan.”
Bouazizin itsemurhasta roihahti täyteen liekkiin raivo, joka on viime kuukausina levinnyt Pohjois-Afrikasta Lähi-itään. Nyt saa kerta kaikkiaan riittää! Tulessa palavat poliisiautot ja valtion virastot. Tavallisen tallaajan elanto on kiinni muutamasta hedelmälaatikosta ja sinnittely palkitaan olemattomilla ihmisoikeuksilla. Eliitti sen sijaan elää aidatuilla alueillaan käsittämättömässä yltäkylläisyydessä.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola väittää, että arabimaailmassa taistellaan nyt nimenomaan ihmisarvosta.
– Tapahtumien impulssina ei ole länsimainen liberaali demokratia, vaan se, että politiikassa pitää ottaa ihmiset huomioon.
Syyriasta puhelimeen vastaava Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen on samaa mieltä. Syyriassa valtio kontrolloi kansalaisiaan kuin DDR aikoinaan. – Kaduilla marssivat keskivertokansalaiset haluavat leipää pöytään ja oikeuden lausua vapaasti mielipiteitä.
Nuoret, vihaiset ja toimettomat
miehet ovat palavaa bensaa vallankumoukselle. Vanhempiaan koulutetumpi ikäluokka on joutunut elämään suu supussa koko ikänsä. Heitä on koulittu yliopistoissa tiedostaviksi mutta työttömiksi.
Internetissä voi purkautua sielunsa kyllyydestä.
– Tietenkin tätäkin liioitellaan. Ulkopuolisilla on taipumus hakea moderneja ilmiöitä. Netissä organisoiduilla mielenosoituksilla ruokittiin jo todellisuudessa räjähtänyttä painetta, Aaltola selittää.
Syitä kahinointiin löytyy tietysti myös merten takaa. Aasian mahdit ovat painaneet maailman voimasuhteita lännestä itään. Kun länsimaat yrittävät vähentää riippuvuuttaan öljystä, Yhdysvaltojen mielenkiinto Lähi-itää kohtaan laskee.
– Diktatuurien poliittinen tarkoituksenmukaisuus on vähentynyt maailmanpolitiikassa, Aaltola toteaa.
Länsimaiden valtava vaikutus näkyy kuitenkin koko ajan. Esimerkiksi Yhdysvallat on kouluttanut Libyan erikoisjoukkoja, jotka nyt niittävät omaa kansaansa.
Jos ja kun
arabimaailman kapinaa ruokkivat nuorten työttömyys, arkielämän kurjuus ja viranomaisten korruptio, saavatko vellovat kansanjoukot sen, mitä tavoittelevat?
– Konfliktitilasta pitää päästä ensin irti. Siihen voi mennä vuosia. Vasta sitten päästään taloudelliseen kehitykseen, joka on avain työttömyyden korjaamiseen. Mitään hokkupokkustemppua ei ole luvassa, Ari Kerkkänen sanoo.
Esimerkiksi Egypti ja Tunisia elävät turismista. Nyt rannat ovat tyhjinä.
– Uhista huolimatta pohjavire on erittäin myönteinen. Uskon, ettei nyt alkanut suuri muutos voi jättää väliin yhtään arabimaata. Länsimaiden pitää pysyä kärsivällisinä, Kerkkänen lohduttaa.
Muutosten aalto ei jätä väliin yhtään maata
Kartta: Maiden sijainnit
1. Marokko
Talousvaikeuksissa rypevässä Marokossa kytee kapinahenki. Viidesosa marokkolaisista sinnittelee köyhyysrajan alapuolella. 44 prosenttia väestöstä ei osaa lukea. Kuningas Mohammed VI on luvannut uudistaa maan hallinnon, mutta toistaiseksi työtä ei ole edes aloitettu. Kuningashuone on tukahduttanut mielenosoitukset vahvalla turvallisuuskoneistolla.
Suurin oppositioryhmä on varoittanut, että ”itsevaltias” pyyhitään pois, ellei hallitus vaihdu. Kansa kärvistelee jatkuvasti kallistuvien hintojen kanssa. Vastarintaa heikentää pelko, että elämä menee vielä kurjemmaksi, jos maa ajautuu kaaokseen. Kuninkaalla on myös aitoja kannattajia.
Twitterissä
Goudmaroc: Kun voimme tehdä pilaa kuninkaasta ja uskonnosta, voimme sanoa, että meillä on sananvapaus. Kuvitelkaa sitä hetkeä…” 8.4. kello 7.24.
2. Algeria
Algeria on Afrikan öljyjätti. Mielenosoitukset ovat jatkuneet tammikuusta asti, mutta ne ovat melko pieniä ja maltillisia. Mellakoissa vaaditaan parempia palkkoja, halvempaa ruokaa ja hallituksen vaihtoa. Presidentti Abdelaziz Bouteflika ja hänen lähipiirinsä nauttivat valtavista öljyrikkauksista.
Tiheä mellakkapoliisiarmeija on tähän asti tyrmännyt mielenosoittajien yritykset marssia pääkaupungin Algiersin läpi. Algerian eliittiä tilanne huolestuttaa. Presidentti yrittääkin nyt vaimentaa kapinointia julkisten palveluiden uudistusohjelmalla, johon on tarkoitus pumpata valtavia summia rahaa.
Twitterissä
7our: ”Bouteflikan viimeisin julkinen puhe oli kuusi kuukautta sitten! Ja hallitus sanoo, että Algeria ei ole poliittisessa kriisissä? Ovatko he tosissaan?” 6.4. kello 12.33.
3. Tunisia
Jasmiinivallankumous yllätti maailman vuodenvaihteessa. Maata 23 vuotta hallinnut presidentti Zine el-Abidine Ben Ali luikki pakoon 14. tammikuuta – mukanaan 1,5 tonnia kultaa. Nyt Tunisiassa valmistaudutaan syksyn vaaleihin. Jo yli 50 puoluetta on rekisteröitynyt.
Suomessa alkuviikosta käynyt Tunisian suurlähettiläs Tiina Jortikka-Laitinen kuvasi tunnelmaa kohottavaksi. Vanhan vallan vaikutus tuntuu silti edelleen, ja yltäkylläisyydessä elänyt presidentin lähipiiri sekoittaa yhä uuden hallinnon luomista. Tunisiaa on kutsuttu Pohjois-Afrikan Sveitsiksi. Keskiluokka on suhteellisen iso, sukupuolten välinen tasa-arvo pitkällä ja ajatusmaailma on kohtalaisen liberaali.
”Ellei demokratia onnistu Tunisiassa, siitä tulee muuallakin hankalaa. Eurooppalaista demokratiaa ei alueelle tule. Demokratia ja sen edistys mitataan siinä, miten talous saadaan nousuun”, suurlähettiläs Jortikka-Laitinen totesi.
Turistien rahat on tämän vuoden osalta menetetty ja talous on alamäessä.
Twitterissä
MisrTimes: ”Suvaitsevaisuutta Tunisian ja Egyptin Zamalekin väliseen jalkapallo-otteluun toukokuussa!” 7.4. kello 15.34.
4. Libya
Libyan hallitsija Muammar Gaddafi roikkuu vallassa taattuun tyyliinsä kuin mielipuoli. Hän masinoi väkivaltaisia joukkojaan kapinallisia vastaan. Tilit tasaantuivat maaliskuun 19. päivä, kun amerikkalaiset ja eurooppalaiset joukot hyökkäsivät ilmasta Gaddafin joukkoja vastaan.
Libyan ilmapuolustus on tuhottu, mutta Gaddafia ei ole nujerrettu. Tilanteen sekavuudesta kertoo se, että Nato-johtoisten ilmavoimien raportoidaan tappaneen vahingossa myös kapinallisia. Siviilien tilanne on täysin kaoottinen. Ihmisiä kerrotaan ammuttavan kaduille. Sähkö ja vesi ovat olleet monin paikoin poikki jo viikkoja.
Länsimaat arpovat seuraavaa askelta. Yhdysvallat ilmoitti, ettei länsi rankaise Libyasta Lontooseen paennutta ulkoministeri Mussa Kussaa.
Gaddafin joukot ja kapinalliset taistelevat kaupungeista. Kapinallisten hallussa on tärkeitä öljysatamia, ja he kertoivat tehneensä ensimmäisen kaupan tällä viikolla. Pahimmillaan edessä on vuosien sisällissota.
*- Twitterissä -*
Shabablibya: ”Libyassa on pula perustarvikkeista. Äidinmaidonkorvike on melkein loppu. Jokainen penni on tärkeä.” 5.4. kello 13.07.
5. Egypti
Tahririn aukioille kerääntyi tammikuussa miljoonia ihmisiä. ”Nasser tapettiin myrkyllä, Sadat luodilla ja Mubarak Facebookilla”, irvailivat kyltit. Mellakoinnin loputtua arki on monille rankempaa kuin koskaan ennen. Yhdysvallat on luvannut jatkaa mittavaa rahallista tukea, mutta turistien katoa ei korvaa mikään. 75 prosenttia matkailutuloista on jäänyt tältä vuodelta saamatta.
Maasta puuttuu polittinen johto. Vallassa on sotilaskomitea, joka on luvannut järjestää vaalit viimeistään puolen vuoden kuluttua. Toivo kytee, mutta suurmielenosoituksissa koettu into on laantunut.
Egyptin onnistuminen olisi tärkeä esimerkki muille arabimaille. Parhaimmillaan 80 miljoonan asukkaan maa voisi kehittyä kohti Turkin mallia.
Twitterissä
AhmedTawfiq: ”Ei ole mitään syytä murehtimiseen tai pessimismiin. Todelliset murhenäytelmät tulevat yleensä ilman johdantoa.” 6.4.
6. Syyria
Syyriassa vallitsee painostava odotus. Kuningas Bashar al-Assad irtisanoi hallituksensa viime viikolla ja nimittää nyt uusia henkilöitä tärkeille paikoille. Kansaa tämä ei tyydytä, Assad on uudistuksineen myöhässä. Joka neljäs nuori on työtön.
Kuningasta kuvaillaan kovaotteiseksi kuumakalleksi. Pahimmillaan hän takertuu valtaan kuin Gaddafi. Assadin perhe on suojattu vahvalla turvallisuuskoneistolla. Hallinnon tiukkuutta perusteellaan Israelien uhkalla ja kansaa kytätään kuin DDR:ssä. Silti kuninkaalla on vielä aitojakin kannattajia.
”En usko, että kukaan haluaa Syyrian ajautuvan kaaokseen. Jos hallinto antaa järkevästi periksi, Assad pitää istuimensa. Vielä on aikaa,” Syyriassa asuva Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen uskoo.
Sisällissotaa pelätään. Kristittyjen, alaviittien ja sunnamuslimien välit ovat kireät. Lisäksi pakkaa sekoittaa yli miljoona Irakin pakolaista.
Twitterissä
Kareemho: ”Syyria on valheita, valheita ja verta. Ihmiset valehtelevat ja koko media valehtelee, systeemi yksin ei valehtele.” 7.4. kello 13.07.
7. Israel
Arabimaailman keskellä sijaitsevasta saarekkeesta povataan kuohunnan suurinta häviäjää. Israelille arabimaailman diktaattoreista on ollut hyötyä. Maa yritti viimeiseen asti pitää esimerkiksi Egyptin presidenttiä Hosni Mubarakia vallassa.
Ympäröivien maiden kuohunta huolestuttaa Israelia. Viime kesänä Israelin ja Turkin ystävyyteen tuli särö kun Israel ampui kahdeksan turkkilaista kansalaisaktivistia Gazaan pyrkineellä avustuslaivalla. Vanhojen kavereiden, Jordanian ja Egyptin tuki saattaa olla historiaa.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mika Aaltola veikkaa, että kansallismieliset mielialat Israelissa jyrkentyvät entisestään. Lähi-idän instituutin johtaja Ari Kerkkänen arvioi, että Israelin on pakko paneutua rauhanprosessiin tosissaan: ”Liikkumavara kaventuu koko ajan.”
Twitterissä
Jewnet: ”Meidän täytyy yrittää olla puhumatta negatiivisesti kenestäkään, vaikka emme hyväksyisikään heidän elämäntyyliään.” 7.4. kello 15.35.
8. Jordania
Kun Tunisian presidentti pakeni maasta, myös Jordanian kadut täyttyivät mielenosoittajista. ”Me haluamme muutosta!” huusivat ihmismassat kuningas Abdullah II:n ja muoti-ikoni kuningatar Ranian yllätykseksi tammikuun lopussa. Kuninkaan kritisointi on Jordaniassa laitonta, joten vastustajat vaativatkin kuninkaan nimeämän pääministerin eroa. Kuningas Abdullah II irtisanoi pääministerin, mutta nimitti tilalle Marouf al-Bakhitin, kenraalin ja entisen Israelin suurlähettilään.
Mielenosoitukset olivat pitkään rauhallisia kunnes hallituksen kannattajat maaliskuun lopussa hyökkäsivät kepein ja kivin demokratiaa ajavan tuhatpäisen joukon kimppuun.
Jordanian kansa on jakautunut kahtia. Puolet kuusimiljoonaisesta kansasta on taustaltaan palestiinalaisia. Jordanialaiset hallitsevat valtion virkoja ja turvallisuusjoukkoja palestiinalaisten pitäessä käsissään yrityksiä. Islamistinen oppositio ei hyväksy kuninkaan uudistusyrityksiä.
Vaikka Jordania on pieni maa, se on Yhdysvaltojen tärkeä kumppani Lähi-idässä. Kavereihin kuuluu myös Israel. Jos kuningas parantaa korkeasti koulutetun kansan elintasoa nopeasti, mellakat saattavat laantua.
Twitterissä
AnaJordan: ”Kiireellistä! Mies poltti itsensä pääministerin edessä!” 7.4. kello 14.12.
9. Saudi-Arabia
Lähi-idän supervallassa oppositio on kielletty, joten kadulla ei mellasteta. Länsivalloille Saudi-Arabia on hyvin tärkeä kumppani, joten sen ihmisoikeuksien, erityisesti naisten oikeuksien polkemista katsotaan sormien läpi. Kuningas Abdullah auttaa myös naapurimaiden diktaattoreita. Bahrainin kuningasperheen avuksi lähetettiin joukkoja ja Tunisiasta paenneelle Zine al-Abidine Ben Alille tarjottiin turvapaikka.
Kansa kärsii. Tuloerot ovat huikeat. Kuningasperheen öljyrahojen vaikutuspiiriin arvioidaan kuuluvan jopa satojatuhansia ihmisiä. Rikkauksien ulottumattomissa elää tyytymätön 27-miljoonainen kansa.
Lisäksi muun muassa Filippiineiltä tilattu halpa vierastyövoima vie työpaikkoja saudiarabialaisilta.
”Tällä hetkellä liikehdintää ei ole, mutta olisi jotenkin epärealistista odottaa, että Saudi-Arabia voisi väistää nämä muutospaineet. Siellä ovat samat ongelmat kuin muissakin maissa.” Ari Kerkkänen arvioi.
Twitterissä
IbrahimAlbleahy: ”Me olemme kasvaneet uskomattoman glorifioinnin keskellä. Illuusiot ovat vain täysin kestämättömiä faktojen rinnalla. Kun suljin mielestäni kaiken tuputetun tiedon, näin julmuudet.” 8.4. kello 10.29.
10. Irak
Sisäiset ongelmat ovat edelleen niin vakavia, että valoisa tulevaisuus on vielä kaukana.
Arabimaailman kuohunta ylettyi helmikuussa myös valmiiksi sekasortoiseen Irakiin. Uskonnollisten johtajien ja pääministerin aneluista huolimatta ihmiset marssivat kaduille. Johtajat pelottelivat mielenosoittajia kapinallisten hyökkäyksillä. Toisaalta he pyysivät ihmisiltä kärsivällisyyttä odottaa tuoreen hallituksen uudistuksia.
Sodan kurjuuteen kyllästyneet ihmiset vaativat rauhaa ja pysyvää toimintakykyistä hallintoa. Mielenosoitukset äityvät helposti väkivaltaisiksi samaan tapaan kuin helmikuun lopussa, kun hallituksen joukot tulittivat ihmismassoja Bagdadissa ja muissa kaupungeissa.
11. Iran
Oppositio otti mallia muualla alkaneista mielenosoituksista ja järjesti omansa helmikuussa Teheranissa. Armeija lopetti mielenosoituksen alkuunsa väkivallalla. Kaksi ihmistä kuoli ja useita loukkaantui.
Iran on jakautunut kahteen osaan: konservatiiveihin hallinnon kannattajiin ja uudistusmielisiin vastustajiin. Presidentti Mahmoud Ahmadinejadin on määrännyt oppositiojohtajat Mehdi Karoubin ja Mir Hossein Mousavin kotiarestiin. Hallinnon kannattajien ja vastustajien suhde on äärimmäisen kireä.
12. Oman
Arabimaailman vanhin itsenäinen valtio Oman on tunnettu rauhallisuudestaan, etenkin jos sitä verrataan naapuriin Jemeniin. Vuodesta 1970 maata on hallinnut sulttaani Qaboos, joka käänsi kurssin jo 1970-luvulla kohti vapaampaa yhteiskuntaa. Modernisaatio-ohjelmaan kuului muun muassa yhtäläinen koulutus sekä pojille että tytöille.
Maaliskuun alusta asti mielenosoituksia on nähty silti myös Omanin kaduilla. Ihmiset eivät vaadi suoraan sulttaanin eroa, vaan toivovat hänen jakavan valtaansa myös muille. Tällä hetkellä hän päättää laeista yksin.
Twitterissä
NewHorizon:
”Me kaikki kannatamme rauhaomaisia neuvotteluja ja oikeutettuja vaatimuksia. Mutta kun se muuttuu vandalismiksi, tuhopoltoiksi ja ryöstöiksi, pitäisi ottaa käyttöön järjen ääntä.” 8.4. kello 10.21.
13. Jemen
Arabimaiden keppikerjäläinen keikkui romahduksen partaalla jo ennen Tunisiasta alkanutta vallankumousaaltoa. Jemeniläisistä yli 40 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella ja korruptio rehottaa.
Yli kolme vuosikymmentä hallinnut presidentti Ali Abdullah Saleh on vastannut mielenosoittajien vaatimuksiin luodeilla. Kun 18. maaliskuuta 45 protestoijaa kuoli ja yli sata loukkaantui, joukko ministereitä ja suurlähettiläitä jätti virkansa. Paine presidenttiä kohtaan kasvaa, sillä maan suurimman heimon johtaja ilmoitti, että presidentin tulisi erota. Jemenin kumppani Yhdysvallat on myös hiljalleen taipumassa tähän kantaan.
Jos presidentti Saleh saadaan kammettua ulos, valtaa kärkkyvät useat kapinallisryhmät ja Yhdysvaltojen suurin pelko Al Qaida.
Twitterissä
Woman fromYemen: ”Kaduilla ahdistellaan yhä, mutta kummallista kyllä, muutoksen aukiolla ei. Se on ihanaa…” 6.4 kello 17.49.
14. Bahrain
Bahrainin levottomuudet nousevat otsikoihin, sillä pientä saarivaltiota pidetään modernina taloudellisena keskuksena ja konservatiivisen Saudi-Arabian huvittelukeitaana. Nyt rikkaat saudit ja ulkomainen Formula 1 -yleisö ovat kaikonneet.
Bahrainin kuningas Khalifa on erittäin tärkeä kumppani Yhdysvalloille, ja maassa sijaitsee amerikkalaisten laivastotukikohta. Bahrain on myös merkittävä öljyntuottaja ja Lähi-idän pankkimaailman keskus. Armeija musertaa mielenosoitukset.
Poliittinen tilanne on ollut pitkään räjähdysherkkä. Kansalaisten enemmistö kuuluu konservatiivisiin shiiamuslimeihin, mutta maata johtaa sunni-vähemmistö. Tulevaisuus riippuu Yhdysvaltain tuesta. Egyptissä Obaman hallinto taipui kansan puolelle. Bahrainin tapauksessa Yhdysvallat tukee yhä kuningasperhettä.
Twitterissä
Nabeelrajab, Lääkärit ilman rajoja -järjestö: ”Bahrainin armeija halvaannuttaa tahallaan sairaaloita” 7.4 kello 14.36.