Kiinan Guangzhou (Kanton) isännöi parhaillaan kaksi viikkoa kestäviä Aasian kisoja. Kisakylään on rakennettu suuri hengellinen keskus, missä osanottajat voivat harjoittaa omaa uskoaan.
Keskuksessa on erikseen tilat islamilaisille, buddhalaisille, taolaisille, katolisille, protestanteille ja hinduille sekä yhteinen huone kaikkien muiden uskontojen edustajille.
Kisoihin osallistuu lähes 14 000 urheilijaa 45 maasta. Heitä palvelemaan on palkattu 24 pappia ja 46 muuta uskontokuntien edustajaa. Isäntämaa lupaa, että Guangzhoun 28 kirkkoa ja temppeliä ovat myös avoinna kisaväelle.
Kiinalaiset tiedotusvälineet ovat esitelleet laajasti hengellistä keskusta ja samaan aikaan on kerrottu myös muun uskonnollisen toiminnan kukoistuksesta Kiinassa.
Kristinusko kasvaa
New York Times käsitteli viikko sitten taolaisuuden nousua ja Kiinan viranomaisten myötämielistä suhtautumista ilmiöön.
Kirjoittaja tosin huomautti, että kommunistinen puolue odottaa saavansa taloudellisen tukensa vastineeksi osansa taolaistemppelien matkailutuloista.
Brittiläinen BBC puolestaan totesi jo loppukesästä, että kristinusko kasvaa Kiinan valtion ja puolueen asettamissa rajoissa ennennäkemättömällä vauhdilla.
Puolueen uskontopolitiikasta vastaava virkailija Wang Zuo An selitti tuolloin BBC:lle, ettei näe ristiriitaa puolueen omaksuman ateismin ja hengellisen toiminnan tukemisen välillä.
Suomen Lähetysseuran aluekoordinaattori Heikki Hilvo sanoo itse kokeneensa Kiinassa ilmapiirin vapaana ja suvaitsevana.
Hän kertoo, että kirkoissa käy paljon väkeä, seminaarit toimivat, uusia toimitiloja rakennetaan ja seurakunnilla on omia sosiaalisia projekteja.
– En väitä, etteikö vaikeuksia ole, mutta pääpiirteissään toiminta on entistä vapaampaa ja kirkko kasvaa, kirjoittaa Hilvo sähköpostiviestissään Kiinasta.
Kiinan protestanttien kattojärjestö on vuonna 1985 perustettu Kiinan kristillinen neuvosto. Se edustaa niin sanottua virallista eli rekisteröityä kirkkoa. Lähetysseura toimii neuvoston kanssa yhteistyössä.
Kotikirkot ahtaalla
Kiinan keskushallituksen suhtautuminen rekisteröimättömiin uskontokuntiin, kuten niin sanottuihin kotikirkkoihin, on ollut nihkeää.
Guangzhoussa viranomaiset kielsivät kotikirkkojen jäseniltä kokoontumiset Aasian kisojen aikana turvallisuussyihin vedoten.
Lokakuussa viranomaiset estivät 200:n kotikirkkoja edustaneen kiinalaisen matkan amerikkalaisen saarnaajan Billy Grahamin aloitteesta perustettuun Lausanne-kongressiin, joka järjestettiin tänä vuonna Kapkaupungissa.
Kiinan johto vieroksuu Yhdysvalloilta voimakasta tukea saavia kotikirkkoja, jotka toimivat puolisalaa ja kokoontuvat nimensä mukaisesti jäsenten kodeissa.
Viranomaisten mukaan Yhdysvallat lähettää kiinalaisia käännyttämään lähetystyöntekijöitä, jotka tulevat maahan englanninopettajina.
Viranomaisten epäluulo ja jopa vaino ovat jatkuneet myös islamilaisia uiguureita, Tiibetin buddhalaisia eli lamalaisia ja Falun Gongin jäseniä kohtaan.
Falun Gongin mukaan yli 3 000 sen jäsentä on kuollut 10 viime vuoden aikana vankilassa tai pahoinpitelyn uhreina.
Lähteitä: xinhuanet.com, bbc.co.uk, getreligion.org, nytimes.com, evl.fi.
Uskontokuntia tarkkaillaan politisoitumisen pelossa
– Kiinan keskushallitus tietää, että kiinalaiset elävät moraalityhjiössä, kun kukaan ei enää usko kommunistiseen ideologiaan.– Uskonto voisi täyttää tyhjiön, mutta kirkkojen toimintaa ei voi puolueen näkökulmasta täysin vapauttaa, koska vaarana pidetään toiminnan politisoitumista, sanoo Kiinan politiikkaan perehtynyt ohjelmajohtaja Matti Nojonen Ulkopoliittisesta instituutista.
Hän kertoo, että Kiinassa haetaan uutta kansallista identiteettiä ja puhutaan harmoniasta niin yhteiskunnassa kuin kansainvälisissä suhteissakin.
Keskustelua käydään hyvin laajasti: internetissä, akateemisissa piireissä ja poliitikkojen kesken.
Nojosen mukaan konfutselaisuus on saanut etsinnän tuloksena uutta painoa ja näkyy muun muassa koulujen opetusohjelmassa.
Rikas perinne
Kiinan oma uskonnollinen perinne on hyvin rikas. Kiinalaiset ovat Matti Nojosen mukaan äärimmäisen suvaitsevia ja pragmaattisia suhteessa uskontoon.
Kommunistipuolue nojaa ateismiin, mutta maan perustuslaki takaa kansalaisille uskonvapauden. Se ei kuitenkaan estä puoluetta suhtautumasta tiettyihin uskontokuntiin epäluuloisesti.
Keskushallituksen silmätikkuina ovat olleet islaminuskoa harjoittava uiguurivähemmistö ja Tiibetin lamalaiset, joita Peking syyttää separatistisista pyrkimyksistä.
– Falun Gongin jäsenet saivat ensin pitkään toimia rauhassa, mutta vuonna 1999 järjestetyn suuren mielenosoituksen jälkeen otteet sitä vastaan kovenivat, ohjelmajohtaja Nojonen muistuttaa.
Kotikirkot taas ovat laittomia, sillä ne eivät ole lain mukaisesti rekisteröityneet, vaan toimivat käytännössä maan alla.
Kiinan ja katolisen kirkon ongelmat johtuvat puolestaan siitä, että Peking ei hyväksy paavin oikeutta nimittää piispat, vaan haluaisi pitää nimitysoikeuden omissa käsissään.
Kiinan oma uskonnollinen perinne on hyvin rikas.
Kiina : Uskontokunnat
- Virallisesti ateistinen valtio, joka sallii kansalaistensa harjoittaa haluamaansa uskontoa.
- Viisi suurinta uskontoa: buddhalaisuus, konfutselaisuus, taolaisuus, katolinen ja protestanttinen kirkko.
- Suomen Lähetysseura toimii yhteistyössä Kiinan kristillisen neuvoston kanssa, joka edustaa ns. virallista eli rekisteröityä kirkkoa.
- Amerikkalaisen Pew-tutkimuskeskuksen mukaan 20 miljoonaa kiinalaista protestanttia ja runsaat 5 miljoonaa katolilaista osallistuu rekisteröityjen kirkkojen toimintaan.
- Pew arvioi, että 50–70 miljoonaa kristittyä harjoittaa uskontoa epävirallisissa kotikirkoissa.
- Kommunistiseen puolueeseen kuuluu noin 60 miljoonaa jäsentä.
- Puolueen silmätikuiksi ovat joutuneet etenkin Tiibetin lamalaiset, uiguurimuslimit ja Falun Gongin jäsenet.