Kuuden vuoden urakka
Helsingin Sanomat
Miska Rantanen & Heli Suominen

Utrikespolitiska institutets direktör Teija Tiilikainen analyserade de utmaningar som den nya presidenten ställs inför.


Länk till artikeln på Helsingin Sanomats hemsida


HS listasi megatrendejä, joihin tasavallan presidentti törmää Suomessa ja maailmalla. Päämiehen lähivuosien kalenteri täyttyy nopeasti. Lisäksi luvassa on yllätyksiä.


Tänä iltana tiedetään tasavallan seuraavan presidentin nimi. Hän aloittaa virassaan maaliskuun alussa.


Mutta millaisen maailman muutoksen hän kohtaa – sitä ei tiedä kukaan tarkasti.


Muutoksen suuntaa täytyy kuitenkin jo luonnostella, jos haluaa johdattaa Suomea siinä viisaasti ja aloitteellisesti.


Ulkopolitiikan paluu Nousevat valtiot, etenkin Kiina, korostavat valtioiden itsenäisyyttä ja valtioiden keskeisyyttä. Myös Venäjä on halunnut hoitaa suhteitaan nimenomaan kahdenvälisesti.


Suomen presidentin tulisikin olla entistä aloitteellisempi, arvioi kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala. “Paperilla EU:n yhteinen ulkopolitiikka on vahvistunut, mutta käytännössä hallitustenvälisyys valtaa alaa”, Haukkala sanoo.


Itämeren toipumisessa yhteistyö Venäjän kanssa on välttämätöntä, mutta Venäjä pitäisi houkutella yhteistyöhön aluksi jollakin Venäjän kannalta kiinnostavammalla teemalla. Tällainen voisi olla arktinen alue.


Ilmasto kaipaa politiikkaa Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan Suomen pitää silti välttää sooloilua ja keskittää voimansa kansainvälisiin sopimuksiin.


“Talouden ja ilmaston logiikassa riippuvuudet ovat niin vahvoja, että globaalit sopimukset ovat välttämättömiä”, Tiilikainen sanoo.


Poliittisen tahdon kehittäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on yksi tasavallan presidentin haasteista, arvioi ajatushautomo Demoksen tutkija Tuuli Kaskinen.


Virkamiestasolla on jo valmisteltu koneisto, jonka avulla globaalit päästörajoitukset voisi panna toimeen.


“Poliittinen tahto voi löytyä aika nopeastikin, jos kohdataan jokin yllättävä luonnonkatastrofi”, Kaskinen uskoo.


Talouden ehdoilla Politiikka palaa myös talouteen. Lehman Brothersin konkurssista levinnyt kansainvälinen talouskriisi on osoittanut, että taloutta pitää säädellä politiikalla.


EU kaavailee rahoitusmarkkinaveroa ja haluaa siitä mahdollisimman globaalin. Suomen presidentti voi maailmalla puhua EU:n yhteisestä linjasta ja hankkia verolle tukea.


Talouteen liittyy globaalin järjestyksen murros. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi, että Kiinan kansantalous saavuttaa vuonna 2016 Yhdysvaltain bruttokansantuotteen ja että euroalue jää suhteellisesti jälkeen.


Suomen ja muiden vanhojen teollisuusmaiden kohtaloksi voi jäädä tottuminen hitaaseen talouskasvuun, vaikka Kiinan, Intian ja Brasilian nousu tuo myös vientimarkkinoita.


Jännite kasvaa Suomessa onkin varauduttava taloudellisen aseman heikkenemiseen. Yhteiskunnallinen harmonia joutuu kovemmalle koetukselle, kun huoltosuhde heikkenee toden teolla 2010-luvulla.


Hoivakulut kasvavat, mutta aktiiviset suuret ikäluokat eivät palveluista luovu. Toisaalta verotuloja tuottavat ikäluokat tuskin osaansa tyytyvät. Tämä johtaa sukupolvien välisen jännitteen kasvamiseen.


Hallitus päättää Suomen talouspolitiikan, mutta presidentti voi auttaa suomalaisia elämään muutoksessa.


“Talouskasvun hidastuminen ei ole mikään varma tuomio. Eikä se toisaalta välttämättä uhkaa hyvinvointivaltiota”, muistuttaa Sixten Korkman, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja.


Esimerkiksi “Euroopan sairaaksi mieheksi” moitittu Saksa on talousuudistuksilla toipunut “Euroopan tiikeriksi”.


Hyvinvointivaltion tärkein turvaaja Korkmanin mukaan on se, että suurempi osuus suomalaisista tekisi nykyistä pidemmän työuran – alusta, keskeltä tai lopusta. Poliitikoilta se edellyttää vaikeita päätöksiä.


Arvo- vai mielipidejohtaja? Kun presidentiltä on riisuttu valtaoikeuksia, hänelle on tyrkytetty arvojohtajan manttelia.


Ajatuspajan E2:n johtaja Karina Jutila näkisi presidentin kuitenkin mieluummin mielipidejohtajana, jonka tehtäviä olisivat realististen tilannekuvien maalaaminen ja suomalaisten valmentaminen muutoksiin.


“Mielipidejohtajan tehtävä on äärimmäisen tärkeä, mutta monella tapaa epäkiitollinen. Pitää kertoa pelkoa herättämättä huolestuttavista asioista.”


Korkmanin mukaan presidentin pitää myös valaa uskoa kansalaisiin. “Hän voi sanoa: pää pystyyn ja rohkeutta.”