Jäämeren suojelu vaatii uutta hallintatapaa
Helsingin Sanomat

Kamppailu Jäämeren luonnonvaroista uhkaa meren haavoittuvaista luontoa.

Jäämeren luonto muuttuu ilmastonmuutoksen vuoksi nopeammin kuin minkään muun merialueen. Meren jää sulaa ennätysmäistä vauhtia, ja merivesi lämpenee. Tämä aiheuttaa muutoksia merinisäkkäiden, planktonin ja kalaparvien määrässä ja levinneisyydessä. Monet harvinaiset ja uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit saattavat joutua väistymään uusien tulokkaiden tieltä.

Meren ekosysteemiä uhkaavat myös ilma- ja merivirtojen mukana kulkeutuvat epäpuhtaudet ja raskasmetallit.

Ympäristön muuttuessa Jäämeren rantavaltiot Venäjä, Norja, Tanskan itsehallintoalue Grönlanti, Yhdysvallat ja Kanada aikovat ryhtyä hyödyntämään alueen jään alta paljastuvia luonnonrikkauksia, kuten merenpohjan öljy- ja kaasuvarantoja, sekä merialueen merireittejä.

Rantavaltioiden toiminta lisää onnettomuusriskiä ja luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä Jäämerellä. Siksi taloudellinen toiminta ei saisi sulkea pois alueen luonnon suojelua.

Huomattava osa Jäämerestä kuuluu rantavaltioiden talousvyöhykkeisiin. YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan rantavaltiot saavat ottaa käyttöönsä sekä talousvyöhykkeidensä että niiden ulkopuolisen merenpohjan luonnonvarat.

Jäämeren luonnonrikkaudet ovat rantavaltioille tärkeitä. Venäjän taloudellinen kehitys ja poliittinen asema perustuvat öljyn ja kaasun vientiin. Maa on määritellyt lähitulevaisuuden tavoitteekseen Jäämeren mannerjalustan energiavarojen käyttöönoton.

Myös Norjan talous perustuu öljy- ja kaasuvaroihin. Maan arktiset intressit keskittyvät erityisesti Barentsinmeren kaasukenttiin. Norja onkin tehnyt runsaasti aluevaateita talousvyöhykkeensä ulkopuolisesta merenpohjasta.

Meriveden lämpeneminen muuttaa grönlantilaisten perinteisiä elinkeinoja, metsästystä ja kalastusta. Tästä saattaa olla heille enemmän taloudellista hyötyä kuin haittaa: vaikka hylkeenpyynti saattaa vähentyä, teollisen kalastuksen merkitys voi kasvaa, jos Länsi-Grönlannin merialueille muuttaa suuria kalaparvia.

Koillis-Grönlannin merijään sulaminen paljastaa merenpohjan öljyvaroja. Jos Grönlanti alkaa saada öljystä tarpeeksi voittoja, sen taloudellinen riippuvuus Tanskasta vähenee.

Yhdysvaltojen nykyiset taloudelliset intressit kohdistuvat erityisesti Alaskan öljy- ja kaasuvaroihin, joiden merkitys kotimaisen energian lähteenä korostunee tulevaisuudessa.

Kanada puolestaan hyödyntää jo Mackenzien suiston ja läntisten arktisten saartensa öljyä, kaasua ja hiiltä. Vaikka niiden käyttö on vielä vähäistä, erityisesti arktisten kaasuvarantojen käytön odotetaan kasvavan lähitulevaisuudessa.

Myös meriliikenne on hyvin riskialtista: Jäämeren äärimmäiset sääolot, talven pimeys ja ajelehtivat jäävuoret voivat aiheuttaa vakavia onnettomuuksia. Meriluonnon muutokset heikentävät myös rantavaltioiden alkuperäiskansojen elinkeinoja, terveyttä ja yleistä hyvinvointia sekä lisäävät ylikalastuksen riskiä.

Vaikka Jäämeren taloudellinen hyöty on tärkeä rantavaltioille, toiminnan ei pitäisi tapahtua ympäristön kustannuksella.

Tutkijat ovat ehdottaneet ratkaisuksi taloudellisen toiminnan ja luonnonsuojelun ristiriitaan ekosysteemiin perustuvaa hallintatapaa. Siinä merialuetta koskeva päätöksenteko ja hallinta perustuvat tieteelliseen, ympäristöä koskevaan tutkimustietoon.

Tässä lähestymistavassa taloudelliset, ekologiset ja yhteiskunnalliset osa-alueet otetaan huomioon kokonaisuutena ja tunnustetaan se, että meriekosysteemit ja meritalous eivät noudata kansallisia rajoja.

Tavoitteena on merialueen taloudellinen hyödyntäminen niin, että alueen monimuotoisuus säilyy, luonnonvaroja käytetään kestävästi, ympäristöstandardit yhdenmukaistetaan ja merenkulun onnettomuusriskit minimoidaan.

Jäämeren luontoa uhkaavat jo ennestään saastuminen ja ilmastonmuutos. Rantavaltioiden kansalliset toimet, joissa korostuu taloudellisten voittojen tavoittelu, lisäävät luonnonympäristöön kohdistuvaa painetta.

Suomen valmistellessa arktisia linjauksiaan on aiheellista pohtia, millaisia mahdollisuuksia Suomella on hyötyä Jäämerestä taloudellisesti. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin punnita, millä ehdoilla voimme hyödyntää aluetta ja millaista hallintatapaa haluamme merellä edistettävän.

Koska Jäämeren luonto muuttuu ennätysmäisen nopeasti, sen luonnonvarojen kestävän käytön turvaamiseen ja luonnon suojelemiseen on ryhdyttävä viipymättä.