Nopea joukko ehtisi vielä Sudaniin
Aamulehti

EU:n nopean toiminnan joukoista käytävässä keskustelussa vallitsee outo paradoksi.

Yhtäältä niin Suomen kuin muidenkin EU-maiden ulkopoliittinen johto on esittänyt huolensa EU-taisteluosastojen tyhjäkäynnistä. Toisaalta samat tahot eivät ole useinkaan aktiivisesti vaatineet joukkojen lähettämistä konfliktialueille, kuten Sudaniin.

Pari miljoonaa kuolonuhria ja neljä miljoonaa maan sisäistä pakolaista vaatinut Etelä- ja Pohjois-Sudanin konflikti päättyi vuonna 2005 solmittuun rauhaan 21 sotavuoden jälkeen. Afrikkaan on syntymässä uusi valtio, kun rauhansopimuksen lauseketta etelän kansanäänestyksestä pannaan toimeen.

Meneillään olevassa äänestyksessä selvän enemmistön odotetaan äänestävän Etelä-Sudanin itsenäistymisen puolesta.

YK-joukkojen tueksi

Sudanissa toimivalle, yli 10 000 sotilasta ja poliisia käsittävälle YK-rauhanturvaoperaatiolle (UNMIS) on sälytetty päävastuu kansainvälisestä kriisinhallinnasta kriittisinä hetkinä, samalla kun EU on seisottanut omia taisteluosastojaan. Julkisessa keskustelussa tämä on ruokkinut vertailua ja vastakkainasettelua EU:n ja YK:n kriisinhallinnan välillä.

Vastakkainasettelun sijaan turvallisuuspolitiikan tutkijat ovat korostaneet kansainvälisten kriisinhallintatoimijoiden synergian merkitystä.

Kansainvälisesti tunnetuimpiin YK-rauhanturvaamisen asiantuntijoihin lukeutuva Richard Gowan on verrannut EU:ta ja YK:ta Asterixiin ja Obelixiin: siinä missä edellä mainitut soveltuvat hyvin liikkuvuutta, joustavuutta ja voimankäyttöä vaativiin tehtäviin, jälkimmäiset raskaan taakan kantajat kykenevät pitemmän aikavälin massiivisiin ja hitaammin liikkuviin operaatioihin.

Ennen kaikkea vertauskuva heijastaa YK:n ja EU:n yhteen nivoutumista kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Sen sijaan, että alueelliset ja kansainväliset järjestöt taistelisivat reviireistä kansainvälisen kriisinhallinnan areenoilla, YK on toistuvasti pyytänyt EU:n apua Afrikan konfliktipesäkkeissä.

Sudanissa synergia tarkoittaa, että aikaikkuna alueellisten järjestöjen nopean toiminnan joukkojen käytölle ei ole umpeutunut kansanäänestyksen alkaessa viime sunnuntaina. Alueellisten järjestöjen nopean toiminnan kyvyt, kuten EU-taisteluosastot tai Naton NRF-joukot, voisivat tukea uudistettavaa UNMIS-missiota. Nykyisen mission mandaatti päättyy huhtikuun lopulla.

Riippumatta siitä, mitkä järjestöt lopulta osallistuvat rauhan- ja valtionrakennukseen Etelä-Sudanissa, uudistetun mission päätehtäviin jatkossa kuuluu etelän valtioinstituutioiden vahvistaminen, jos itsenäistymisprosessi etenee odotetulla tavalla.

Hyvin koulutetut ja hyvin varustetut EU:n nopean toiminnan joukot voisivat muodostaa etujoukon turvaamaan uudistetun YK-operaation mobilisoinnille tärkeät kohteet kuten lentokentät. Keskipitkällä aikavälillä EU-joukot muodostaisivat strategisen reservin YK-operaatiolle.

Nopeita väliintuloja

YK:ta liikkuvampana joukkona taisteluosasto pystyisi tarvittaessa nopeisiin väliintuloihin niillä Etelä- ja Pohjois-Sudanin rajapinnan alueilla, joilla konfliktiherkkyys on suurin.

Varsinkin Abyeissa turvallisuustilanteen on odotettu pysyvän epävakaana pitkälle tulevaisuuteen. Abyein tilannetta monimutkaistaa, että alueella vaikuttaa sekä pohjoista että etelää kannattavia aseellisia ryhmittymiä, joihin sekä Khartoumin että Juban keskushallinnoilla on kuitenkin löyhä kontrolli.

Suomi turvaneuvostoon

EU-YK-yhteistyön lobbaaminen kohottaisi Suomen profiilia, kun maa pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuoden 2012 vaalissa.

Näin on, vaikka taisteluosastojen lähettämistä puoltavat argumentit saavat mitä todennäköisimmin väistyä reaalipolitiikan tieltä. EU-maiden poliittiseen haluttomuuteen lähettää taisteluosastoja on vaikuttanut finanssikriisi ja joidenkin osallistujamaiden tapa lepuuttaa Afganistan-operaation joukkoja EU-taisteluosastoissa.

Sudan on jo aiemmin toiminut näyttämönä ja koekenttänäkin alueellisten ja kansainvälisten kriisinhallintatoimijoiden sujuvalle yhteistyölle.

Heinäkuussa 2005 Nato järjesti ensimmäisen ilmakuljetuksen Darfuriin lähetetyille Afrikan Unionin joukoille, mikä oli Naton ensimmäinen operaatio Afrikassa. YK:n UNMIS-mission ja alueellisten järjestöjen nopean toiminnan joukkojen yhteistyö Etelä-Sudanissa olisi jatkumo kansainvälisten järjestöjen synergialle Sudanissa.

Kriisinhallinnan merkittävin ongelma ei ole epäonnistunut yhteistyö vaan poliittinen haluttomuus toimia ja luoda yhteistyötä.