Tasapainoinen paketti.”
Näin ilmaisi YK:n korkein ilmastovirkamies Christiana Figueres hiljattain sen, mitä huomenna maanantaina Meksikon Cancúnissa alkavilta kansainvälisiltä ilmastoneuvotteluilta sopii toivoa.
Käytännössä tasapainoinen paketti tarkoittaa edistystä ja jopa sopua osassa asiakysymyksistä. Se tarkoittaa myös, että odotukset sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen synnystä Meksikossa on jo ennalta haudattu.
Samaan aikaan päästöjen vähentäminen on yhä kiireellisempää.
Taantumakin toi talkoisiin vain pienen hengähdyshetken: ennakkotietojen mukaan maailman yhteenlasketut päästöt laskivat viime vuonna vain noin prosentin.
Talouskriisi vaikutti silti siihen, että päästöpilvi siirtyi entistä selvemmin itään. Päästöt kasvavat nyt nousevissa talouksissa, eritoten hiilivoimaa yhä rakentavassa Kiinassa.
VTT:n tutkijan Tomi Lindroosin eri lähteiden perusteella laskemien ennakkoarvioiden mukaan Kiinan päästöt kasvoivat viime vuonna yhdeksän prosenttia, sillä maan talous kasvoi taantumasta huolimatta.
EU-15, eli EU:n teollisuusmaiden ryhmä, sen sijaan alitti ensi kertaa Kioton vuonna 1997 solmitussa ilmastosopimuksessa sille asetetun tavoitteen.
Koko EU:n päästöt laskivat seitsemän prosenttia, samoin kuin Yhdysvaltojen.
”Suunta kääntyy, kun kasvu taantuman jälkeen nopeutuu”, muistuttaa VTT:n tutkimusprofessori Ilkka Savolainen.
Suomessa päästöt olivat ennakkoarvioiden mukaan kolmen prosentin laskussa. Suomen osuus maailman ilmasto-ongelmasta on kuitenkin häviävän pieni.
Kiinan ilmastosynnit näyttävät pienemmiltä, kun päästöt suhteutetaan väestöön: yhdysvaltalainen tuottaa edelleen vuosittain kolminkertaisesti hiilidioksidipäästöjä kiinalaiseen verrattuna.
Kiina vaikuttaa miltei ilmastoponnistelijalta myös, kun tarkastellaan niin sanottua päästöintensiteettiä eli päästöjen suhdetta bruttokansantuotteeseen (bkt).
Vuosina 1990-2008 Kiinan talous kasvoi peräti 450 prosenttia. Samaan aikaan maan päästöt kasvoivat vajaat 200 prosenttia, ja siksi päästöintensiteetti laski peräti puoleen.
Yhdysvalloissa ja EU:ssa tämä luku on pienentynyt vähemmän. Suunta on silti samaan tapaan laskeva, sillä nyt kasvu tulee vähäpäästöisiltä palvelualoilta.
Kiinassa päästöintensiteettiin vaikuttanee jatkossa myös se, että maa sijoittaa uusiutuvaan energiaan jo enemmän kuin kukaan muu. Kiinaan syntyy neljä päivässä suunnilleen yhtä paljon uutta tuulivoimaa kuin Suomessa on yhteensä.
Kaiken kaikkiaan maailman päästöt ovat kaukana tasosta, jolla ilmaston lämpeneminen voitaisiin pysäyttää turvallisiksi katsottuun kahteen asteeseen.
”On selvää, ettei Kööpenhaminassa annetuilla päästölupauksilla päästä vielä polulle, jolla lämpeneminen pysähtyisi kahteen asteeseen. Ja tämän jälkeenkin pitäisi vielä vähentää päästöjä jyrkästi”, Savolainen sanoo.
Useilla tahoilla onkin jo vaadittu, että kahden asteen sijaan lämpeneminen pitäisi pysäyttää 1,5 asteeseen.
Entä mikä merkitys tilastoilla ja ennusteilla on, kun maailman päättäjät kohtaavat ilmastoneuvotteluissa?
Vähäinen, sanoo Ulkopoliittisen instituutin ilmastotutkija Antto Vihma. Tilastot tunnetaan, mutta neuvottelutilanteissa ratkaisevia ovat silti geopolitiikka, maiden taloudelliset intressit ja kansalliset tarpeet energiansaannin turvaamiseen. Tämä nähtiin esimerkiksi viime vuonna Kööpenhaminassa, kun Afrikan maat, kuten Sudan, asettuivat niille yhä tärkeämmän kehitysapukumppanin Kiinan tueksi.
”Karu totuus on, ettei objektiivisilla mittareilla ole ratkaisevaa merkitystä. Kyse on loppujen lopuksi ainoastaan siitä, mitä maat ovat valmiita tarjoamaan”, Vihma sanoo.