Snowden muutti maailmaa
Helsingin Sanomat
Petja Pelli

Utrikespolitiska institutets direktör Teija Tiilikainen analyserade de skador i relationerna som informationsläckan Edward Snowden åstadkom. Direktör Tiilikainen ansåg att skadorna var enbart ytliga skråmor. Enligt henne är de bestående följderna av nätspionaget att man kommer att fordra internationella spelregler för det.

 

Länk till artikeln i Helsingin Sanomat

 

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun Edward Snowden aloitti paljastuksensa kesäkuussa. Obama ei mennytkään Venäjälle, Saksa sai vaalikohun ja suomalaisetkin alkoivat nähdä Facebookin ja Googlen uusin, vähemmän sinisin silmin.

Vielä keväällä hän oli vain korvattavissa oleva palikka Yhdysvaltojen vakoilukoneistossa, osa kymmenientuhansien toimistotyöläisten harmaata massaa.

Ei hän edes ollut valtion palkkalistoilla. Hän teki töitä yksityiselle yritykselle, jolta Yhdysvaltojen turvallisuusvirasto NSA osti vakoilupalveluita.

Nyt hän piileskelee Venäjällä, ja hänen voidaan hyvällä syyllä sanoa muuttaneen maailmaa.

Hän on kesän ulkomaanuutisten kestoaihe, 30-vuotias tietovuotaja Edward Snowden.

Ensimmäiset Snowdenin paljastukset tulivat julki kesäkuussa.

Brittilehti The Guardian läväytti netinkäyttäjien kasvoille, ettei internetiä hallitseviin suuryrityksiin ole luottaminen. Microsoft, Yahoo, Google, Facebook, Skype, Apple. Kaikki nämä ja pari muuta nimettiin Yhdysvaltojen kansainvälisen verkkovakoilun yhteistyökumppaneiksi Prism-vakoiluohjelmassa.

Paljastuksista syntyi kuva, että vakoojilla on suora pääsy kenen tahansa Google-hakuihin tai Facebook-viesteihin.

Herätyksen sai varsinkin elinkeinoelämä, sanoo Suomen tietoturvaviranomaisen Cert-fin johtaja Erka Koivunen.

“On havahduttu siihen, että kun laittaa viestin internetiin toisen välitettäväksi, kontrolli sen salaisuuteen väistämättä katoaa. Ollaan välittäjän armoilla.”

Ja välittäjällä on kotimaa, tässä tapauksessa Yhdysvallat. Yhtiöt toimivat sen lainsäädännön ja käskyvallan alla.

Yhdysvaltojen käskyvallan sai pian tuntea myös tietovuotaja Snowden.

Prism-paljastusten jälkeen hän paljasti oman henkilöllisyytensä Hongkongissa. Yhdysvallat mitätöi hänen passinsa. Hän oli nyt maailman mahtavimman valtion vihollinen.

Snowdenin varastamat asiakirjat olivat silti tallessa. Hän oli kohdannut hongkongilaisen ravintolan edessä luottotoimittajikseen valitsemansa Glenn Greenwaldin ja Laura Poitrasin. Heidän piti etsiä miestä, jolla on kädessään Rubikin kuutio.

Snowden tiesi, millainen koneisto häntä pian jahtaisi.

The New York Times -lehden mukaan hänen ja toimittajien tavatessa matkapuhelinten akut pantiin hotellihuoneen minibaariin.

Snowdenin pelko saavutti kesän mittaan myös tavalliset netinkäyttäjät: valvotaanko minua?

Kohua seurannut tietokirjailija Petteri Järvinen sanoo, että hän alkoi huolestua eniten juuri matkapuhelimista. Älypuhelinten kolme käyttöjärjestelmää ovat kaikki yhdysvaltalaisia – Googlen Android, Applen iOS ja Microsoftin Windows.

Niiden viestinnän suojaus on Järvisen mukaan vielä heikompaa kuin kotitietokoneen.

Silti hän ei usko, että kansalaiset muuttavat suuresti verkonkäyttöään Snowden-vuotojen vuoksi. “Googlen ja Facebookin tapaisille palveluille on vaikea löytää korvaavaa vaihtoehtoa.”

Sen sijaan kansalaiset vaativat toimia päättäjiltä. Saksan oppositio on saanut vakoilun herättämästä pöyristyksestä vaaliaseen syyskuun liittopäivävaaleihin.

Tapaus Snowden pani vauhtia valtioiden kyberkilpavarusteluun kaikkialla maailmassa.

“Suomessakin on nyt herätty kunnolla kyberturvallisuuteen”, sanoo puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty. Siihen on hänen mukaansa tosin muitakin syitä kuin Snowden.

Räty itse yllättyi yhdysvaltalaisyritysten ja NSA:n yhteistyön syvyydestä. Valtion ja yritysten yhteispeliä tarvitaan hänen mukaansa myös Suomessa, jos uhkia vastaan aiotaan puolustautua. “Osaaminen on yrityksissä”, hän toteaa.

Räty arvelee, että Suomi voisi jopa hyötyä uudesta tietoturvainnosta. Kiitorata pienillekin tietoturvayrityksille on auki.

Snowden onnistui lentämään Hongkongista Moskovaan kesäkuun lopussa. Elokuun alussa Venäjä myönsi hänelle väliaikaisen turvapaikan.

Tarinaan tuli mukaan uusi luku: suurvaltapolitiikka.

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama perui vierailunsa Venäjälle, mikä oli ilmiselvä näpäytys Snowdenin suojelusta. Kolhun saivat myös Euroopan ja Yhdysvaltojen välit. Snowdenin asiakirjoista kävi ilmi, että Yhdysvallat salakuuntelee EU:n suurlähetystöä Washingtonissa.

Sitä oli vaikea perustella terrorismin torjunnalla. EU-parlamentissa alettiin vaatia Yhdysvaltojen ja EU:n vapaakauppaneuvottelujen jäädyttämistä, kunnes asiaan saataisiin selvyys.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen laittaa silti jäitä hattuun. Hän pitää suhdekolhuja pintanaarmuina, jotka paranevat pian. Kaikkihan vakoilevat. Pysyvämmäksi seuraukseksi hän arvioi sen, että verkkourkintaan aletaan vaatia kansainvälisiä pelisääntöjä.

“Mitä suurvalloille sallitaan kybermaailmassa? Mitä voi oikeutetusti salata?”, hän kysyy.

Snowden-kesän viimeisin luku on taistelu sananvapaudesta.

Kun Snowden on pysynyt piilossa, Yhdysvallat ja liittolaismaa Britannia ovat purkaneet ärtymystään tietojen julkaisijoihin. Greenwaldin poikaystävää David Mirandaa kuulusteltiin viime sunnuntaina Heathrow’n lentokentällä yhdeksän tuntia.

Maanantaina The Guardianin päätoimittaja Alan Rusbridger kertoi brittivakoilun käyneen toimituksessa vahtimassa, että Snowden-tietoja sisältäneet kaksi kovalevyä tuhottiin.

Yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisijoiden kiusaaminen tuntuu sopivan huonosti yhteen länsimaisten perusarvojen kanssa.

Perjantaina The Guardian ilmoitti jakavansa osan Snowdenin asiakirjoista yhdysvaltalaislehti The New York Timesin kanssa, jotta brittitiedustelua koskevia paljastuksia voi jatkaa hallituksen ulottumattomissa.

Snowden-kesän jälkeen koittaa Snowden-syksy.