Ukraina loittonee Euroopan unionista
Helsingin Sanomat

Hyvät uutiset ovat olleet viime aikoina harvassa EU:n itänaapurustossa. Alueen enemmän tai vähemmän autoritaarisesti johdetut maat eivät ole osoittaneet kovaa intoa unionin toivomien poliittisten uudistusten toteuttamiseen.


Alueen suurin ja merkittävin valtio on Ukraina, josta tuli vuonna 2004 niin sanotun oranssin vallankumouksen seurauksena EU:n itänaapuruston demokraattisin ja uudistusmielisin valtio. Kumouksen jälkeen kansa kuitenkin turhautui poliittista eliittiä repiviin taisteluihin ja jatkuvaan epävakauteen. Viime vuonna presidentiksi nousi vakautta luvannut Viktor Janukovitsh, joka vuonna 2004 syyllistyi vaalivilppiin ja joutui väistymään massiivisten mielenosoitusten ja läntisen painostuksen takia.


Nyt EU:n ja länsimaiden kykyä vaikuttaa Ukrainan kehitykseen koetellaan jälleen. Oppositiojohtajan ja entisen pääministerin Julia Timoshenkon hiljattainen pidätys on hälyttävä osoitus Ukrainan luisumisesta kohti autoritaarista järjestelmää.


Kyse ei ole yksittäistapauksesta vaan maan yleisestä kehityssuunnasta. Janukovitsh on järjestelmällisesti keskittänyt valtaa itselleen ja lähipiirilleen sekä rajoittanut tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan toimintavapautta. Vaikka parlamentti on hyväksynyt korruption vähentämiseen pyrkiviä lakeja, niiden toimeenpanoon ei juuri uskota.


Timoshenkoa syytetään useista pääministerikauden aikaisista väärinkäytöksistä. Hänen väitetään ylittäneen toimivaltansa Ukrainan ja Venäjän välisen kaasusopimuksen solmimisessa vuonna 2009 ja aiheuttaneen täten Ukrainalle suuria tappioita.


Syytteiden aiheellisuus on toisarvoinen kysymys. Ukrainan oikeuslaitos on vahvasti poliittisen johdon ohjauksessa. Syytteen ovat saaneet Timoshenkon lisäksi monet muutkin entiset poliittiset johtajat. Janukovitshilla on ilmeisen vahvoja poliittisia motiiveja vaarallisimman vastustajansa syrjäyttämiseen, varsinkin kun hänen oma suosionsa on nopeasti huvennut ja maassa pidetään runsaan vuoden kuluttua parlamenttivaalit.


Timoshenkon tapaus testaa demokratian elinvoimaa Ukrainassa. Vaikka Timoshenko on ristiriitainen hahmo ja hänenkin kannatuksensa on ollut laskussa, hän kerää nyt tukea myös oman puolueensa ulkopuolelta. Moni ukrainalainen pitää hänen pidätystään maan demokratian ja oikeusvaltion rappion symbolina. Ukrainan yhteiskunta on sen verran vapaa ja moniarvoinen, ettei se helposti taivu autoritaarisen johdon alaisuuteen.


Toisaalta on muistettava, että Janukovitsh valittiin demokraattisilla vaaleilla ja edustaa maan suurinta poliittista ryhmittymää. Ukrainan poliittinen kartta on jakautunut karkeasti itään ja länteen. Kumpikin osapuoli suhtautuu toiseen epäluuloisesti. Maa tarvitsisi poliittisen johtajan, joka pystyisi toimimaan yhdistävänä voimana, mutta sekä Janukovitsh että hänen edeltäjänsä Viktor Jushtshenko ovat omalla tavallaan kärjistäneet vastakkainasettelua.


EU joutuu nyt arvioimaan uudelleen suhteensa Ukrainaan. Janukovitshin valtakaudella EU on toistuvasti ilmaissut huolensa Ukrainan demokratian ja oikeusvaltion heikkenemisestä, vaikka se onkin toisaalta ollut huojentunut maan poliittisen tilanteen vakautumisesta ja talousuudistusten edistymisestä. Molemmat osapuolet pyrkivät siihen, että niiden välinen uusi assosiaatiosopimus allekirjoitetaan vielä tämän vuoden aikana. Sopimus olisi ensimmäinen laatuaan EU:n naapurisuhteissa. Se velvoittaisi Ukrainan soveltamaan laajalti EU-lainsäädäntöä ja avaisi tien taloudelliselle integraatiolle.


EU on toistuvasti muistuttanut, että sopimuksen ehtona on Ukrainan sitoutuminen demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin. Demokratian vahvistaminen on keskeisenä tavoitteena myös Brysselissä toukokuussa hyväksytyssä uuden naapuruuspolitiikan strategiassa. EU:n olisi nyt aika ilmoittaa selvästi, ettei se voi allekirjoittaa assosiaatiosopimusta, ellei presidentti Janukovitsh palauta maataan demokratisoinnin tielle.


Tiukka kanta saattaisi tuottaa tulosta, sillä Janukovitsh on yhä aidosti kiinnostunut Ukrainan ja EU:n suhteiden tiivistämisestä. Vaikka Janukovitshia on usein luonnehdittu venäläismieliseksi, hän ei ole Moskovan painostuksesta huolimatta osoittanut halua liittyä Venäjän johtamaan tulliliittoon. Ukraina ei voisi kuulua samanaikaisesti tulliliittoon ja EU:n tarjoamaan vapaakauppa-alueeseen. Janukovitsh ei ole vakaumuksiltaan demokraatti, mutta hän ymmärtää läheisten EU-suhteiden merkityksen maansa talouskehityksen ja itsemääräämisoikeuden kannalta.


Unionin kykyä vaikuttaa Itä-Euroopan kehitykseen rajoittaa sen heikko poliittinen ja taloudellinen panostus naapuruston tukemiseen. Jäsenmaat ovat erimielisiä siitä, pitäisikö Ukrainalle, Moldovalle ja mahdollisesti muille naapureille antaa mahdollisuus liittyä EU:hun – tietysti mikäli ne täyttävät jäsenehdot, mikä ei ole lähitulevaisuudessa realistista – vai tulisiko kehittää vaihtoehtoinen naapurisuhteiden malli.


Esimerkiksi EU:n nykyisen puheenjohtajamaan Puolan tavoitteena on jatkaa laajentumista, sillä se on EU:n ainoa tehokas keino edistää vakautta ja demokratiaa. Ukraina on vuosia vaatinut jäsenyyden mahdollisuuden tunnustamista ja turhautunut EU:n vastahakoisiin vastauksiin.


Ukrainan kehityksellä on suuri merkitys koko EU:n itänaapurustolle. Nykyisin alueen maista vain Moldova on sitoutunut demokraattisiin uudistuksiin, ja sekin edistyy hitaasti. Jos EU solmisi eurooppalaisista arvoista piittaamatta assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa, se antaisi väärän viestin Moldovalle ja muille itänaapureille, jotka ovat aloittaneet unionin kanssa neuvottelut vastaavanlaisesta sopimuksesta. Jos EU ei pysty pysäyttämään Ukrainan demokratian ja oikeusvaltion heikkenemistä, sen koko naapuruuspolitiikan uskottavuus kärsii vakavan kolauksen.