Uutispäivä Demari
Paavali Kukkonen
Suurimmat päästäjät valmistautuvat Kööpenhaminaan ristiriitaisin tavoittein
Vallitseva ilmastokriisi on läsnä nykyisin kaikilla päätöksenteon ja poliittisen keskustelun tasoilla. Niin myös parhaillaan käynnissä olevissa Euroopan parlamentin vaalien vaalikampanjoinnissa. Pyrkimys toimia ilmastopolitiikan suunnannäyttäjänä on EU-politiikan asialistan kärjessä suurimmalla osalla puolueista ja ehdokkaista.
Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa katseet kohdistuvat tällä hetkellä joulukuussa Kööpenhaminassa järjestettävään konferenssiin, jossa havitellaan uutta kokonaisvaltaista ilmastosopimusjärjestelmää, jatkoa kiistellylle Kioton pöytäkirjalle.
Konferenssissa esillä tulevat olemaan mm. päästöjen vähentämisen taakanjako, kansainvälinen päästökauppajärjestelmä, päästöjen hillitseminen ja kehittyvien maiden ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittaminen.
Mistä lähtökohdista Kööpenhaminaan ollaan lähdössä Euroopan union ulkopuolella? Kysymykseen pureudutaan Ulkopoliittisen instituutin viime viikolla julkaisemassa Towards a new climate regime? -raportissa, jossa esitellään viiden suurimman kasvihuonekaasujen päästäjämaan ja Euroopan unionin lähtökohtia neuvotteluihin.
Vertailun tulosten perusteella on selvää, ettei ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle elintärkeistä neuvotteluista kannata valitettavasti odottaa liikoja. Neuvotteluista tulee hankalat, sillä näkemykset eroavat toisistaan paljon.
Kiinalla ja Intialla talouskasvu etusijalla
Yhä vallitsevasta taloustaantumasta huolimatta nopeasti talouttaan kasvattavien kehittyvien suurvaltojen Kiinan ja Intian lähtökohdissa on paljon samankaltaisuuksia. Molemmille maille tärkeintä on edelleen kiivaan talouskasvun ylläpitäminen ja köyhyyden poistaminen, joka tulee lisäämään energiankulutusta ja kasvihuonepäästöjen kasvua.
Sekä Kiina että Intia haluavat kuitenkin esiintyä vastuullisina suurvaltoina ja osoittaa suhtautuvansa vakavasti tavoitteisiin energiatehokkuuden parantamiseksi ja puhtaan energian käyttöönottamiseen. Molemmat korostavat politiikassaan “yhteinen, mutta eriytetty vastuu” -periaatetta. Tämä tarkoittaa kehittyneiden maiden velvoitetta johtaa päästövähennysten toimeenpanoa ja auttaa kehittyviä maita taloudellisesti ja teknisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Intia on kuitenkin asenteissaan tiukempi. Sen mukaan OECD:n alkuperäisten 24 jäsenmaan, sekä Venäjän että Ukrainan tulisi sitoutua huomattaviin päästövähennyksiin, jotka johtaisivat maailman kokonaispäästöjen jyrkkään laskuun (enemmän kuin 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä).
Kehittyvien maiden tulisi rahoittaa kehitysmaiden päästöjen hillitsemisestä aiheutuvia lisäkustannuksia tarjoamalla uutta lisärahoitusta sekä vihreää teknologiaa.
Raportin mukaan Kiina saattaisi olla painostettavissa sektorikohtaisiin päästövähennystavoitteisiin, vaikka se yleisesti suhtautuukin nuivasti velvoittaviin sopimuksiin. Ne tulkitaankin maassa usein yrityksinä padota sen vahvistumista kansakuntana.
Intiaa kannustaa liittymään uuteen ilmastosopimukseen sen vakava tarve löytää vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille. Se ajaa myös saman henkilökohtaisen päästökiintiön käyttöönottoa kaikissa maissa, haluten näin välttää sitoutumisen tulevaisuuden päästöjen rajoittamiseen kehitysmaissa.
Japani tahtoo uudistaa taakanjaon
Japani tavoittelee Kööpenhaminassa epäoikeudenmukaisena pitämänsä Kioton pöytäkirjan taakanjaon oikaisemista. Kiotossa ei huomioitu maan ennen vuotta 1990 tekemiä energiatehokkuuden parantamistoimia.
Japanin päästöt ovat ylittäneet Kioton tavoitteen huomattavasti. Se on nojautunut kotimaisissa toimissaan osin toimimattomaan vapaaehtoiseen lähestymistapaan. Viime vuosina kivihiilen osuus maan energiantuotannossa on myös noussut. Näin ollen se haluaisi asettaa hiilelle hinnan myös nousevissa talouksissa, parantaakseen teollisuutensa kilpailukykyä suhteessa niihin.
Maa on ollut aktiivinen teknologiansiirrossa kehittyviin maihin, ja se esittää myös sektorikohtaisten rajoitusten asettamista eri toimialoille maakohtaisten sijaan. Jos perustana on edelleen taakanjako maaryhmittäin, tulisi sen perustua selkeisiin vertailulukuihin ja olla nykyistä hienojakoisempi.
EU:n tavoin Japani tunnustaa velvollisuutensa kehittyvien maiden päästövähennysten rahoittajana. Vaikka uudelle ilmastosopimukselle löytyy kansalaisten tukea, on päästövähennysten poliittinen hyväksyminen vaikeaa.
Venäjä haluaa olla nouseva talous
Päästövähennysten hyväksyminen on vaikeaa myös Venäjälle, sillä maassa ei raportin mukaan juuri tunneta ilmastomuutokseen liittyvää ympäristöhuolta. Venäjä tulee myös todennäköisesti korostamaan talouskasvunsa turvaamista ja sen tavoitteena on maan määritteleminen nousevaksi taloudeksi.
Venäjän kasvihuonepäästöt romahtivat sen talouden vanavedessä 1990-luvulla, mutta ovat sittemmin olleet nousussa. Venäjän arvioidaan voivan suostua päästövähennystavoitteisiin, jos se saisi kattaa tulevia päästöjä uudessa sopimusjärjestelmässä talouslaman ajalta jääneillä ylimääräisillä päästöoikeuksille.
Venäjä on esittänyt myös suuremman maajoukon ottamista sitovien päästövähennystavoitteiden piiriin.
Yhdysvalloilta turhaa odottaa liikoja
Toiveet kansainvälisessä ilmastopolitiikassa eteenpäin pääsemiseksi ovat jo pitkään kohdistuneet Yhdysvaltojen kykyyn sitoutua siihen uudella tavalla. Monet maat odottavat sen ratkaisuja, eivätkä ole valmiita kunnianhimoisiin toimenpiteisiin, mikäli Yhdysvallat eivät ole niissä mukana.
Maan kasvihuonepäästöt jatkavat hidasta kasvua, sen väestönkasvun tasoittaessa energiatehokkuuden parantamisessa saavutettuja tuloksia.
Ilmastopolitiikalla on nyt maassa entistä laajempi yleisen mielipiteen ja päätöksentekijöiden tuki. Barack Obaman uusi demokraattihallinto on myös korostanut yhteistyöhön perustuvaa ulkopolitiikkaa.
Raportti korostaa kuitenkin, että Yhdysvaltojen kotimainen poliittinen keskustelu aiheesta on vasta alkuvaiheessa. Obamalle olisi annettava riittävästi aikaa sellaisten ratkaisujen löytämiseksi, joiden taakse maan kongressi ja muut keskeiset toimijat voitaisiin saada.
Valitettavasti aika ennen Kööpenhaminen kokousta ei taida riittää, sillä Obama on jo saanut kokea ensimmäisiä takaiskuja yrittäessään viedä läpi tarvittavia ilmastopoliittisia toimia. Tähän suuntaan tehtävien ponnisteluiden menestymisen mahdollisuuksia syövät myös akuutin talouskriisin jarruttavat vaikutukset.
Jos edellä kuvatut eri maiden neuvotteluasetelmat maalaavat synkeän kuvan mahdollisuuksista rakentaa Kööpenhaminassa uuden ilmastosopimusjärjestelmän perustukset, eivät tuoreet uutiset Australiastakaan nosta tunnelmia. Kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa lupaamalla valtaan noussut demaripääministeri Kevin Rudd näet ilmoitti vastikään maan lykkäävän odotettuja ilmastopoliittisia sitoumuksiaan.
Kansainvälisen ilmastopolitiikan näkymät eivät mieltä ylennä