Mistä on Suomen ja Venäjän yhteistyö tehty?

Utrikespolitiska institutets forskare Katri Pynnöniemi konstaterade i sin artikel för Politiikasta.fi att relationerna melnna Finland och Ryssland är bättre än förut. Den finländska forskarens arrestering vid floden Luga ge rdock  för handen att relationeran inte är helt friktionsfria.

Suomen ja Venäjän yhteistyön suunta on selvästi kohti läheisempiä
suhteita ja parempaa yhteisymmärrystä. Suomalaisen tutkijan pidättäminen
Luga-joella muistuttaa kuitenkin siitä, että maiden väliset suhteet
eivät ole erilaisista intressiristiriidoista vapaata vyöhykettä,
kirjoittaa Katri Pynnöniemi.

Tutussa
lastenlorussa tytöt on tehty sokerista ja kukkasista, inkivääristä ja
kanelista, kun taas pojat on tehty etanoista, sammakoista, koiran
häntätupsukoista.

Lastenlorun logiikkaa tapaillen voidaan
ajatella, että Suomen ja Venäjän yhteistyön tulevaisuuden suuntaviivat
on tehty EU:n ja Venäjän välisen perussopimuksen sopimisesta, Venäjän
WTO-jäsenyydestä sekä EU:n ja Venäjän väliseen
modernisaatiokumppanuuteen kuuluvien yhteisten päämäärien
toimeenpanosta.

EU ja Venäjä ovat neuvotelleet pian neljä vuotta
uudesta perussopimuksesta. Sen on määrä korvata vuonna 1997 solmittu
kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Neuvottelujen keskeinen kysymys koskee
taloussuhteiden järjestämistä, ja tältä osin Venäjän tulevaa
WTO-jäsenyyttä pidetään ratkaisevana askeleena uuden sopimuksen tiellä.

Venäjän
WTO-jäsenyyteen liitetään paljon muitakin odotuksia: Venäjän
kauppakumppanit odottavat tullien alenemista, kuluttajat hintojen laskua
ja investoijat maan investointi-ilmapiirin parantumista. Jäsenyyteen jo
näin ennalta ladattu potentiaali voi parhaimmillaan edesauttaa
tavoitteisiin pääsemistä, mutta mikään automaatti se ei kuitenkaan ole.

EU:n
ja Venäjän välinen modernisaatiokumppanuus sinetöitiin virallisesti
kesällä 2010. Sen jälkeen Venäjä on ehtinyt tämän “emo-sopimuksen”
lisäksi solmia reilut 20 kahdenvälistä kumppanuutta yksittäisten
EU-maiden kanssa. Kumppanuutta on markkinoitu yhteisenä hankkeena, jonka
keskiössä on Venäjän kokonaisvaltainen modernisaatio. Silti on tullut
varsin selväksi, että Venäjän on helpompi käydä dialogia talouden
modernisaatiosta, kuin avautua keskustelulle poliittisten uudistusten
läpiviemisestä.

***

Mutta entäs ne lastenlorun etanat, sammakot ja koiran häntätupsukat?

Lastenlorua
voi tulkita monella tapaa. Tässä yhteydessä olennaisinta on ehkä
huomata, että sen taustalla lienee näkemys poikien orientoitumisesta
maailmaan tekemisen ja osallistumisen kautta. Maailmaan
orientoitumisesta tekemisen ja osallistumisen kautta on viime kädessä
kyse myös pragmatismissa, joka on Suomen Venäjä-yhteistyön kulmakivi.

Tässä
mielessä Suomen ja Venäjän yhteistyön suuntaviivat on tehty:
jäänmurtajista, kännyköistä ja raakapuusta; Itämeren suojelukomissiosta
ja Itämeren fosforikuormitusta tutkivasta suomalais-venäläisestä
tutkimusryhmästä; sekä energiasektorin modernisoinnista.

Venäjä
on yksi Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista. Korkean teknologian
vientimaista se oli viime vuonna ykkösenä. STX:n ja Venäjän Yhtyneen
laivanrakennuskorporaation yhteisesti omistamalla telakalla Helsingissä
rakennetaan parhaillaan kahta jäänmurtajaa Venäjän suurimmalle
varustamolle, Sovcomflotille. Venäjän liikenneministeriö on tilannut
Koillisväylälle soveltuvan meripelastusaluksen.

Venäjän vuonna
2009 asettamat vientitullit laskivat raakapuun tuontia Venäjältä Suomeen
kolmanneksella. WTO-jäsenyyden myötä raakapuun tuonnin odotetaan
elpyvän ennen vientitullien asettamista olleelle tasolle.

Itämeren
suojelukomissio, mutta erityisesti juuri nyt ajankohtainen Itämeren
fosforikuormitusta tutkiva suomalais-venäläinen tutkimusryhmä, tekevät
tärkeää työtä. Siihen niin Suomi kuin Venäjäkin ovat yhteisin sopimuksin
sitoutuneet. Tämän vuoksi on tärkeää, että viime viikon tapahtumat
Luga-joella selvitetään perin pohjin. Myös Venäjän energia-sektorin
kehitystä on syytä seurata tarkkaan myös Suomessa. Onhan Fortumin
jätti-investointi Venäjälle sidottu maan sähkömarkkinareformin
etenemiseen.

***

Edellä olen kuvannut Suomen ja Venäjän
yhteistyötä ajatuksella, että politiikan teon raameista, yksittäisistä
projekteista ja laajemmista muutosprosesseista muodostuu kokonaisuus,
jonka suunta on kohti likeisimpiä suhteita ja parempaa yhteisymmärrystä.
Mutta olisi tietysti naiivia kuvitella, että Suomen ja Venäjän väliset
suhteet olisivat intressiristiriidoista vapaata vyöhykettä.

Maailmanpolitiikkaan olennaisesti kuuluva ennakoimattomuus tuo yllätyksiä mukanaan jatkossakin.

Venäjän
politiikkaan on vaalien jälkeen tullut uusia epävarmuustekijöitä,
vaikka päältä näyttääkin, että Putinin paluu presidentiksi on paluuta
vanhaan. Ongelman ydin on siinä, Venäjältä puuttuu avoin julkinen tila,
joka mahdollistaisi monipuolisen ja kriittisen yhteiskunnallisen
keskustelun. Nyt tätä keskustelua käydään joko valtiojohdon asettamien
raamien sisällä tai tämän virallisen Venäjän ulkopuolella.

Venäjän
ulkopuolelle maan sisäpoliittinen tilanne heijastuu monin eri tavoin,
ulkopolitiikassa käytettävästä retoriikasta maan investointi-ilmapiirin
ongelmiin. Venäjän mukaantulo ja sitoutuminen kansainvälisiin ja
alueellisiin yhteistyöregiimeihin vaatii aikaa. Se on kuitenkin
ennakoitavien ja tasapuolisten naapuruussuhteiden paras tae.

Kirjoittaja Katri Pynnönniemi työskentelee tutkijana Ulkopoliittisessa instituuttissa.

Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta toimituksen virallista kantaa.

Politiikasta.fi