Valuutat kauhun tasapainossa
Helsingin Sanomat
Anna Karismo

Jos protektionismi lisääntyy, seurauksena on työttömyyttä.

Kiinan valuuttavaranto paisui syyskuun lopussa ennennäkemättömän suureksi, 2650 miljardiin dollariin.

Varanto on kasvanut lähinnä siksi, että Kiina on haalinut omistukseensa valtavat määrät Yhdysvaltojen joukkovelkakirjalainoja.

Mitä sitten? Miksi sen pitäisi suomalaista kiinnostaa?

Varanto on käynnissä olevan valuuttakriisin ilmentymä.

Se paisuu, kun kiinalaisten tavaroiden vienti lyö ennätystä ennätyksen perään. Dollareita virtaa Kiinaan maksuna vientituotteista.

Kiina ostaa dollareita juaneilla, mikä hillitsee juanin arvonnousua.

Muiden maiden mielestä Kiina toimii epäreilusti, koska se ei anna juanin vahvistua “luonnollisesti”.

Yhdysvaltojen valtionvarainministeriö ilmoitti perjantaina lykkäävänsä valuuttaraporttinsa julkaisemista.

Pelissä on nyt OECD- ja IMF-talousjärjestöjen mukaan jopa 13 miljoonaa työpaikkaa – osa niistä Suomessa – kun maailmantalous ei pääse kehittymään kunnolla. Jos osapuolet sopisivat yhteisistä pelisäännöistä, työpaikkoja voisi syntyä tuon verran lisää.

Jos tilanne tästä kärjistyy niin, että maailman maat painuvat syvemmälle poteroihinsa ja jatkavat valuuttojensa ja vientiteollisuutensa suojelemista, yli 20 miljoonaa työläistä saattaa menettää työpaikkansa – heistä osa Suomessa.

“Kiina käyttäytyy valuuttamarkkinoilla kuin dopingia käyttävä urheilija. Kun sillä on ainetta hallussa, se voi auttaa omaa tuotantoaan keinotekoisin ja kyseenalaisin keinoin”, vertaa erikoistutkija Jenni Pääkkönen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.

Kun Kiinan varanto koostuu valtaosin dollarimääräisistä velkakirjoista, Yhdysvallat ei pysty estämään Kiinan toimia juanin suhteen. Se ei voi aloittaa järeitä vastatoimia esimerkiksi nostamalla kiinalaisten tuotteiden tullimaksuja, koska se pelkää Kiinan vastatoimia.

Jos Kiina myisi dollarisijoituksensa, muutkin sijoittajat hermostuisivat ja alkaisivat myydä amerikkalaisia velkakirjoja. Presidentti Barack Obaman hallinnon olisi vaikea rahoittaa suurta budjettivajettaan.

Kiinan kädet taas ovat sidotut, koska 70 prosenttia sen valuuttavarannosta arvioidaan olevan dollarimääräistä. Myymällä amerikkalaisia velkakirjoja Kiina heikentäisi omien omistustensa arvoa, kun velkakirjojen arvo lähtisi laskuun.

“Kiinalaisilla on sijoittajan ongelma: mihin laittaa rahat? Valuuttaa on niin paljon, että käytännössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin amerikkalaiset velkakirjat”, sanoo Suomen Pankin ekonomisti Juuso Kaaresvirta.

“Riski voi olla se, että inflaatio Yhdysvalloissa kiihtyy, ja Kiinan sijoitusten arvo laskee”, Kaaresvirta arvioi.

Siitä voisi olla seurauksena lisää protektionismia eli oman tuotannon suojelemista. Maailmankauppa hiljenisi, työpaikkoja häviäisi.

Kiinan valuuttavaranto on niin suuri, että teoriassa maa pystyisi ostamaan vaikkapa suurimmat amerikkalaisyhtiöt Wal-Martin, Exxonin ja Chevronin, it-yhtiöt Applen ja Microsoftin, juomayhtiö Coca-Cola Companyn, Citigroup-pankin, kaikki Suomen pörssiyritykset ja päälle vielä Norjan valtion öljyrahaston.

Näiden ostosten jälkeenkin sille jäisi saman verran rahaa muuhun shoppailuun.

Käytännössä Kiina ei ostoja ikinä toteuta. Valuuttavaranto on tapana sijoittaa kohteisiin, jotka voidaan tiukan paikan tullen myydä nopeasti pois.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Matti Nojonen kuvaa Yhdysvaltain ja Kiinan välistä kauhun tasapainoa epäpyhäksi katoliseksi avioliitoksi.

“Jumalan edessä on menty naimisiin. Jenkkidollari on jumala ja liitto on epäpyhä, koska poliittiset järjestelmät ovat kilpailevia. Puolisoilla on eri käsitykset hyvästä ihmisestä ja hyvästä yhteiskunnasta. Lisäksi ne epäilevät koko ajan, että toinen pettää, mutta toisesta ei pääse eroon, kun ollaan katolisessa avioliitossa.”

Maailmalla on verrattu meneillään olevaa valuuttakriisiä 1930-luvun laman alkuun jo useassa puheenvuorossa.

“Asemista pidetään nyt tiukasti kiinni. Elementit isolle kriisille alkavat olla kasassa”, sanoo Helsingin ylipiston tutkija Mikael Mattlinkin.