Miksi Libya on niin tärkeä länsimaille?
Aamulehti
Tatu Airo
Vallankumous ja sisällissota Libyassa ovat jatkunut jo puoli vuotta. YK:n valtuuttamat länsimaat ja Nato tukevat kapinallisia, jotka yrittävät kukistaa diktaattori Muammar Gaddafin hallinnon.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola, miksi Libya on niin tärkeä länsimaille?
– Länsivaltojen intresseissä oli saada Libyan kaltainen roistovaltiona pidetty maa demokraattiseen uomaan. Libya antoi lännelle mahdollisuuden näyttäytyä hyveellisenä toimijana, joka tukee arabikevään liikehdintää.
-Taustalla on myös energia. Vaikka Libya ei ole suurin öljyntuottaja, se on esimerkiksi Italialle tärkeä energiaturvallisuuden kannalta. Epävarmuus Libyassa heijastuisi pitkällä aikavälillä Eurooppaan.
Onko Libyalla muita strategisia merkityksiä?
– Libya on yhteistyössä EU:n kanssa tilkinnyt Afrikan maista tulevaa pakolaisaaltoa. Nyt se on suuntautunut naapurimaihin, esimerkiksi Egyptiin ja Tunisiaan.
– Gaddafin hallintoon on yhdistetty erilaisia ongelmia, kuten terrorismi. Libya aikoi hankkia ydinaseen 2000-luvun alussa. 1980-luvulla USA oli lähes sodassa sen kanssa.
– Perinteet ja historiallisesti syntyneet viholliskuvat ovat siis vahvat. Sotilasoperaatio oli helppo mobilisoida.
Mitä suojeluvastuu tarkoittaa? Onko se toteutunut?
– Hallinnolla on velvollisuus suojella siviiliväestöä. Jos se epäonnistuu, kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus interventioon. Länsi näki, että hyveellinen ja spontaani kansannousu yritettiin tukahduttaa voimakeinoin.
– YK:n valtuutuksella tehtiin ensimmäistä kertaa suojeluvastuuoperaatio siviilien suojelemiseksi.
– Nyt on kuitenkin ennemmin tuettu sisällissodan yhtä osapuolta kuin suojeltu siviilejä.
Mitä Gaddafille tapahtuu, jos ja kun hänen hallintonsa kaatuu?
– Riippuu siitä, onko hänellä enää neuvotteluvaltteja. Hän saattaisi mennä esimerkiksi Zimbabween. Kansainvälinen rikostuomioistuin on asettanut hänet syytteeseen, ja siksi hänet pitäisi periaatteessa luovuttaa rikostuomioistuimelle.
– Gaddafin kohtalo on kuitenkin vain välinäytäntö tapahtumien sarjassa, joka jatkuu vielä muutaman vuoden. Tilanne Tunisiassa ja Egyptissä ei ole vielä selkeytynyt. Puhe demokraattisesta Libyasta tuntuu utopistiselta tässä vaiheessa.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola, miksi Libya on niin tärkeä länsimaille?
– Länsivaltojen intresseissä oli saada Libyan kaltainen roistovaltiona pidetty maa demokraattiseen uomaan. Libya antoi lännelle mahdollisuuden näyttäytyä hyveellisenä toimijana, joka tukee arabikevään liikehdintää.
-Taustalla on myös energia. Vaikka Libya ei ole suurin öljyntuottaja, se on esimerkiksi Italialle tärkeä energiaturvallisuuden kannalta. Epävarmuus Libyassa heijastuisi pitkällä aikavälillä Eurooppaan.
Onko Libyalla muita strategisia merkityksiä?
– Libya on yhteistyössä EU:n kanssa tilkinnyt Afrikan maista tulevaa pakolaisaaltoa. Nyt se on suuntautunut naapurimaihin, esimerkiksi Egyptiin ja Tunisiaan.
– Gaddafin hallintoon on yhdistetty erilaisia ongelmia, kuten terrorismi. Libya aikoi hankkia ydinaseen 2000-luvun alussa. 1980-luvulla USA oli lähes sodassa sen kanssa.
– Perinteet ja historiallisesti syntyneet viholliskuvat ovat siis vahvat. Sotilasoperaatio oli helppo mobilisoida.
Mitä suojeluvastuu tarkoittaa? Onko se toteutunut?
– Hallinnolla on velvollisuus suojella siviiliväestöä. Jos se epäonnistuu, kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus interventioon. Länsi näki, että hyveellinen ja spontaani kansannousu yritettiin tukahduttaa voimakeinoin.
– YK:n valtuutuksella tehtiin ensimmäistä kertaa suojeluvastuuoperaatio siviilien suojelemiseksi.
– Nyt on kuitenkin ennemmin tuettu sisällissodan yhtä osapuolta kuin suojeltu siviilejä.
Mitä Gaddafille tapahtuu, jos ja kun hänen hallintonsa kaatuu?
– Riippuu siitä, onko hänellä enää neuvotteluvaltteja. Hän saattaisi mennä esimerkiksi Zimbabween. Kansainvälinen rikostuomioistuin on asettanut hänet syytteeseen, ja siksi hänet pitäisi periaatteessa luovuttaa rikostuomioistuimelle.
– Gaddafin kohtalo on kuitenkin vain välinäytäntö tapahtumien sarjassa, joka jatkuu vielä muutaman vuoden. Tilanne Tunisiassa ja Egyptissä ei ole vielä selkeytynyt. Puhe demokraattisesta Libyasta tuntuu utopistiselta tässä vaiheessa.