Länsi antaa rauhalle vain rahaa
Helsingin Sanomat
Noora Jussila

Utrikespolitiska institutets forskare Touko Piiparinen kommenterade i en intervju för Helsingin Sanomat 18.9. FN:s fredsbevarande verksamhet.

 

Länk till artikeln i Helsingin Sanomat, online, s B1

YK:ssa pelätään tilannetta, jossa ollaan riippuvaisia kehittyvistä maista tulevista rauhanturvaajista.

Valtaosa YK:n rauhanturvaajista tulee kehittyvistä maista, kun taas länsimaat osallistuvat rauhanturvaamiseen yhä enemmän lähinnä rahoittajina. Rauhanturvaajien määrällä mitattuna rauhanturvaamisen suurvaltoja ovat tällä hetkellä Pakistan, Bangladesh ja Intia. Myös Kiina on kasvattanut osuuttaan rauhanturvaamisessa.

Esimerkiksi Afrikassa puolet YK:n rauhanturvaajista on itse mantereelta kotoisin ja 40 prosenttia on Etelä-Aasiasta. Euroopasta on noin prosentti. Lähi-idässä eurooppalaisia joukkoja on yhä paljon.

Länsimaista tulevat sotilaat ovat usein paremmin koulutettuja ja varustettuja. YK:ssa pelätään nyt tilannetta, jossa ollaan täysin riippuvaisia heikommin koulutetuista joukoista, kertoo New Yorkin yliopiston Centre on International Co-operationin ohjelmajohtaja Richard Gowan.

“Pelkään, että YK:n on tulevaisuudessa vaikea löytää hyvin koulutettua henkilöstöä ja erikoisvarusteita. Jo nyt on jatkuva pula helikoptereista ja kenttäsairaaloista.”

“On myös huolestuttavia merkkejä siitä, että jotkut isot operaatioihin osallistujat, kuten Intia, alkavat kyllästyä omiin painaviin sitoumuksiinsa. Länsimaat, etenkin suuret taloudelliset tukijat kuten Ranska, taas tahtoisivat nähdä enemmän säästöjä.”

Yhteensä YK:lla on maailmalla 120000 rauhanturvaajaa. Määrän ennustetaan laskevan tulevina vuosina, kun Liberian, Haitin ja Darfurin operaatiot pienenevät.

Sotilaiden lisäksi YK:lla on yhä suurempi pula asiantuntijoista. Siviiliasiantuntijoiden työpaikoista hieman yli neljännes on täyttämättä.

Siviiliasiantuntijoiden puute on huolestuttavaa, sillä viime vuosina YK:n operaatiot ovat pienentyneet ja muuttuneet luonteeltaan.

YK:n nykyinen pääsihteeri Ban Ki-moon on voimakkaasti ajanut poliittisten operaatioiden nousua. Niissä painopiste on rauhan välittämisessä ja konfliktin ehkäisemisessä.

“YK:ssa nähdään nyt rauhanturvaamisen korvikkeena ehkä pienemmät ja ketterämmät poliittiset missiot, joille lähetetään etupäässä siviilejä. Niillä pystytään paikkaamaan tilanteet, joihin YK ei pysty lähettämään massiivista rauhanturvaoperaatiota”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Touko Piiparinen.

Yksi esimerkki uudesta kehityssuunnasta on Syyrian tarkkailuoperaatio Unsmis. Toukokuun alussa YK lähetti Syyriaan 300 aseistautumatonta tarkkailijaa valvomaan YK:n erityislähettiläs Kofi Annanin neuvottelemaa tulitaukoa.

“Unsmis on hyvä esimerkki siitä, että YK pystyy tarvittaessa nopeasti reagoimaan ja käynnistämään operaation. Perinteisesti YK on käynnistynyt hitaammin”, sanoo vanhempi osastoesiupseeri Juhani Karjomaa puolustusministeriöstä.

Gowanin mukaan riskinä on, etteivät uudenlaiset operaatiot välttämättä riitä kaikissa tilanteissa. Siviilioperaatioissa on myös turvallisuusuhkia, sillä ne ovat helpompia kohteita terrori-iskuille.

Unsmis joutui lakkauttamaan osan toiminnoistaan jo kesäkuussa, sillä Syyrian lisääntynyt väkivalta uhkasi tarkkailijoiden turvallisuutta. Elokuussa operaatio lakkautettiin. Saavutukset jäivät lopulta lähes olemattomiksi, sillä Syyrian sisällissota on yltynyt.