Toiminnan rajoja on venytetty
Pohjolan Sanomat
Matti Nikkilä

Tavalliselle afganistanilaiselle suomalaisen ja yhdysvaltalaisen sotilaan erottaminen ei käy helposti.

Molemmat kantavat ISAF-lätkiä hihassa ja kuuluvat samaan joukkoon.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak tiivistää, etteivät suomalaiset ole oven sisäänpotkijoita, mutta he ovat mukana toiminnassa. Kun afganistanilainen osasto teki iskuja, suomalaiset hoitivat ympäristön turvallisuuden.

Salonius-Pasternak kääntää asian suomalaisille tutummaksi.

– En halua missään nimessä verrata sotia. Silti olisi järjetöntä sanoa, että vain jalkaväki osallistui torjuntavoittoon Syvärillä ja samalla sanoa, että tykistö ei osallistunut taisteluun, koska se ei ollut etulinjassa.

Reilu vuosi sitten Salonius-Pasternak kirjoitti Helsingin Sanomissa, että Suomi on Afganistanissa sodan osapuoli.

Ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies kiirehtivät heti seuraavana päivänä kiistämään näkemyksen.

Keskustelu osoitti, että jotkut puheenaiheet ovat yhä tulenarkoja maassa, jossa toivotaan avointa keskustelua. Salonius-Pasternak välttää ottamasta kantaa siihen, pitäisikö Suomen olla maassa.

– Olen sitä mieltä, että meidän pitää ymmärtää Afganistanin todellisuutta paremmin, hän toteaa.

Avoimen keskustelun jälkeen päätöksiä olisi helpompi tehdä.

– Hyvin pitkään toivottiin vain, ettei kukaan huomaisi, mitä operaatiossa tapahtuu. Toiminnan rajoja on venytetty pikkuhiljaa.

Nyt kansalaiset ja kansanedustajat ovat ryhtyneet puhumaan siitä, mitä maassa tehdään.

– Suomalaiset haluavat selvästi, että olemme Afganistanissa. ISAF-operaatioon osallistumisesta ollaan sen sijaan kahden rajamailla.

Yksi peloista on, että Suomen kansalaisia kaatuu ulkomailla.

– Jos kansa kokee Afganistanissa olon todella tärkeäksi, kaatumisetkin todennäköisesti ollaan valmiita hyväksymään.

Viime kädessä on kysymys on siitä, kokevatko suomalaiset, että Afganistan on sen väärti.

Salonius-Pasternak ei usko siihen, että suomalaiset päättäisivät yhtäkkiä kääntää kelkkansa ja lähteä maasta. Se ei kuulu suomalaisuuteen.

– Kun ollaan kerran luvattu tehdä jotakin, se tehdään. Suomalaiset haluavat hoitaa asian kunnolla.