UPI Breakfast Briefing: Talouskasvua EU:n sisämarkkinoista? Suunnitellut toimet kasvun edistämiseksi

Endast inbjudna · Kansalaisinfo, Pikkuparlamentti · 19.06.2012 08:30 - 09:30
  • Endast inbjudna

Endast inbjudna

Sisämarkkinoiden toimeenpanosta tulee tänä vuonna 20 vuotta täyteen, mutta työ neljän perusvapauden turvaamiseksi on jatkuvaa. Velkakriisin myötä tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääoman liikkuvuus on noussut entistäkin tärkeämmäksi talouskasvun instrumentiksi. Jotta sisämarkkinoiden kaikki hyödyt saataisiin käyttöön, komissio hyväksyi huhtikuussa 2011 sisämarkkinoiden toimenpidepaketin, jolla pyritään laajentamaan sisämarkkinoita uusille aloille sekä poistamaan lainsäädännöllisiä puutteita ja hallinnollisia esteitä. Parhaillaan komissio valmistelee toista sisämarkkinoiden toimenpidepakettia, joka on tarkoitus julkaista lokakuussa
2012.

Mitä sisämarkkinat voivat tarjota kasvulle? Mitä kuuluu palveludirektiiville tai aloitteille digitaalisista sisämarkkinoista? Millaisia ehdotuksia on odotettavissa Single Market Act II -pakettiin?

Aiheesta alustaa hallitusneuvos Antti Riivari työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Puhetta johtaa ohjelmajohtaja Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista.

 

Tiivistelmä tilaisuudesta

Ulkopoliittisen instituutin kevätkauden viimeisessä aamupalatilaisuudessa pohdittiin, miten EU:n sisämarkkinoita voisi kehittää talouskasvun aikaansaamiseksi. Aiheesta alusti parikymmentä vuotta sisämarkkinasäädösten parissa työskennellyt hallitusneuvos Antti Riivari työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Puhetta johtanut ohjelmajohtaja Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista aloitti muistuttamalla sisämarkkinoiden keskeisestä roolista EU-projektissa. Tänä syksynä juhlitaan sisämarkkinoiden toimeenpanon 20-vuotispäivää. Juhlahumussa valmistellaan uutta sisämarkkinapakettia jatkoksi huhtikuussa 2011 hyväksytylle paketille. 

Antti Riivari kertoi ensimmäisen paketin 12 ehdotuksen olevan parhaillaan neuvoston käsittelyssä ja tavoitteena on näiden hyväksyminen vuoden 2012 loppuun mennessä. Sisämarkkinalainsäädännön priorisointi toimenpidepakettien muodossa on nopeuttanut aloitteiden käsittelyä, mutta tämä ei ole aina ongelmatonta, Antti Riivari muistuttaa. Nopea käsittely nimittäin tarkoittaa, että mahdollisuudet tehdä komission ehdotuksiin muutoksia neuvostossa tai Euroopan parlamentissa heikentyvät.

Toisen sisämarkkinapaketin sisältö on vielä toistaiseksi epäselvä. Edellisessä paketissa keskityttiin niin sanottuihin viputekijöihin, kuten yhtenäispatenttiin, julkisiin hankintoihin ja säädöksiin koskien lähetettyjä työntekijöitä. Nyt paine kohdistuu ennen kaikkea kasvun kannalta keskeisiin sektoreihin, joihin komissio on lukenut muun muassa vähittäiskaupan, rahoituspalvelut, liike-elämän palvelut sekä rakentamisen, energian ja liikenteen.

Sisämarkkinapakettien päämääränä on edesauttaa rakenteellisia uudistuksia ja sitä kautta saada aikaan paljon kaivattua tuottavuuden kasvua Euroopassa. Sisämarkkinoiden puitteet ovat kuitenkin suurelta osin kunnossa, toteaa hallitusneuvos Riivari. Näin on erityisesti tavaroiden vapaan liikkumisen osalta, kun taas palveluiden sisämarkkinat ovat vasta materialisoitumassa.

Digitaaliset markkinat on kyseisen politiikka-alueen uusin tulokas: Eurooppa-neuvosto on asettanut tavoitteeksi luoda digitaaliset sisämarkkinat vuoteen 2015 mennessä. Komission tammikuisen tiedonannon pohjalta on aloitettu muun muassa seuraavia säädöshankkeita verkkoliiketoiminnan tukemiseksi ja kuluttajasuojan lujittamiseksi: verkko- ja mobiilimaksamisen sääntely, tietosuojan kehittäminen, sähköiset allekirjoitukset ja tunnistaminen sekä tekijänoikeuksien lisensiointi.

Sisämarkkinoiden pitkäaikainen ja jatkuva ongelma on puolestaan valtiontukien aikaansaamat kilpailun vääristymät, mistä johtuen myös valtiontukisääntelyn reformi on parhaillaan työn alla. Julkistetuissa ehdotuksissa pyritään keskittymään merkittävimpien tukien valvontaan ja komission yksinomaisen toimivallan ohella jäsenvaltioille annettaisiin valvonnassa suurempi rooli. Vaikka reformi on monilta osin tervetullut, tämä voi myös johtaa liian löyhään valtiontukisääntelyyn, Riivari pohtii.

Toinen säännöllistä huomiota vaativa teema on sisämarkkinoiden toimeenpano käytännössä; toimeenpanon valvonta, seuranta ja arviointi sekä rikkomismenettelyiden kehittäminen. Esimerkiksi Antti Riivari ottaa palveluiden sisämarkkinat ja tähän liittyvän lainsäädännön. Palveludirektiivin toimeenpano on ollut puutteellista ja sen vaikutukset siksi vielä pitkälti näkemättä. Muun muassa ammattipätevyyksien tunnustamisjärjestelmää – ja jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä noin ylipäätään – on tarpeen parantaa.

Sisämarkkinat on kaikessa monimuotoisuudessaan EU:n lippulaivaprojekti. Riivari mainitsee komission arvioivan sisämarkkinoiden rakentuvan noin 1600 direktiivin varaan. Mutta syntyykö kasvu sääntelystä? Riivarin alustuksen jälkeisessä Q&A -osuudessa pohdittiin muun muassa kysymystä siitä, miksi sisämarkkinoita pyritään parantamaan lisäsäädöksillä. Pitäisikö sääntelyä sen sijaan vähentää tuottavuuden nostamiseksi?