Portugalin EU-puheenjohtajuus huipentui Eurooppa-neuvoston kokoukseen 13.-14. joulukuuta Brysselissä. Ulkopoliittinen instituutti ja Eurooppalainen Suomi ry järjestivät yhteisen keskustelutilaisuuden huippukokousta seuranneena maanantaina. Tilaisuuden tavoitteena oli kuulla kokoukseen osallistuneiden ja sitä eri puolilta seuranneiden päiväntuoreita arvioita, vaikutelmia ja näkemyksiä huippukokouksen annista. Tilaisuus keskittyi Euroopan unionin uuteen ”Lissabonin sopimukseen”, jonka ratifiointi alkoi jäsenmaissa huippukokouksen jälkeen. Tarkastelussa olivat sopimuksen tuomat muutokset, ratifioinnin sudenkuopat sekä unionin tulevaisuus. Jälkilöylyt heitetään puolivuosittain, aina Eurooppa-neuvoston kokousta seuraavana maanantaina.
Tilaisuuden lopuksi julkistettiin Eurooppalaisen Suomen järjestämän Visioita Euroopasta -kirjoituskilpailun voittaja.
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors
Ministeri Thors käsitteli puheenvuorossaan Lissabonin sopimuksen käytännön vaikutuksia. Euroopan parlamentista on Thorsin mukaan tultava yhteispäätösmenettelyn ansiosta entistä vastuullisempi toimija niillä aluilla joilla se saa päätösvaltaa. Parlamentin lisääntynyt valta tulee koskemaan ensisijaisesti maatalous-, oikeus ja sisäasioita sekä ylipäätään budjettia.
Vaikka määräenemmistöpäätöstä on uuden sopimuksen myötä laajennettu, kuuluvat maahanmuuttoon, kotouttamiseen ja poliisin operatiiviseen yhteistyöhön liittyvät asiat vielä yksimielisen päätännän piiriin. Täten maahantulo- ja turvapaikka-asiat ovat yhteisiä alueita kun taas maahanmuutto ja asettuminen työmarkkinoiden tarpeisiin ovat edelleen jäsenmaiden itsensä päätettäviä asioita. Tämän vuoksi esimerkiksi säätäminen korkeastikoulutettujen ns blue card:ista on todella vaikeaa. Uudistuksessa on myös useita ”opt-out” vaihtoehtoja ja näiden käyttö saattaa erityisesti common-law järjestelmään kuuluvissa maissa lisääntyä.
Maatalous ja kalastus muuttuu EU:n yksinomaisesta toimivallasta yhteiseen toimivaltaan, eli maatalouden ja kalastuksen osalta on noudatettava läheisyys-periaatetta, mutta mitä se tarkoittaa ja miten suomalainen maatalous voi sitä hyödyntää? Tästä pitäisi keskustella. Yhteispäätösmenettelyn laajentaminen maatalouteen tulee varmasti vaikuttamaan myös mm eläinkuljetuksiin.
Yksittäisistä asioista nousivat esille EU-huippukokoukseen liittyneet globalisaatiojulistus ja reflektioryhmä (viisasten ryhmä), jonka tulisi Thorsin mukaan pohtia ennen kaikkea vastauksia kysymyksiin joita ei käsitellä muiden käynnissä olevien prosessien yhteydessä. Mutta päätelmät eivät sulje pois keskustelua siitä ”Mikä on Eurooppa ja mitkä ovat Euroopan rajat”.Väsymys sopimusmuutoksiin on tosi-asia, ja keskustelu sopimusmuutoksista on suljettu pois ryhmän työstä. Merkittävää on kuitenkin että uusi sukupolvi Euroopan johtajia ovat nyt hyväksyneet tulevan Euroopan tärkeitä suuntaviivoja – ml laajentumisen. Korkean edustajan ja Euroopan neuvoston puheenjohtajan valinnan valmisteluprosessi tulee Nyt ajankohtaiseksi. Tähän liittyy henkilöiden toimialueiden ja koko ulkosuhdepalvelun rakenteesta päättäminen.
Tuleva työ huippukokouksen jälkeen tulee liittymään erityisesti rahoituskehityksen ja maatalouden uudistamiseen, ilmaston muutoksen estämiseen ja ns. taakanjakoon jäsenmaiden kesken. Thors muistutti puheensa päätteeksi, että laajentuminen on muuttanut EU:ta huomattavasti enemmän kuin tämä sopimus. Viimeisenä Thors mainitsi että Huippukokouksen päätelmissä mainitaan Itämeri ja pohjoinen ulottuvuus sellaisella tavalla, jota Suomi täsmälleen toivoi. Vuonna 2009 saamme käsittelyyn Itämeri-strategian, jonka jälkeen voimme viedä tätä yhteistyötä eteenpäin.
Kansanedustaja, Suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja
Kansanedustaja Erkki Tuomioja esitti hieman kriittisemmän näkemyksen asioihin. Tuomiojan mukaan vallalla on déjà vu-tunnelma; kyse on uudesta sopimuksesta, joka on sama vanha sopimus uudella nimellä palautettuna EU:lle tyypillisenä epäymmärrettävään muotoon, jotta se saataisiin hyväksyttyä.
Olennaista seuraavaksi on kansanäänestysten välttäminen. Isoin kysymys saattaa olla edelleen Iso-Britannia, johon vaikuttaa hallituksen epäsuosio ja opposition EU-vastainen politiikka. Suomessa perustuslakisopimus on jo ratifioitu ja sen vuoksi sopimuksesta ei ole enää tarvetta keskustella. Kaksi asiaa, jotka muuttuvat eniten ovat veruke vastustaa/jarruttaa laajentumista sekä institutionaalisten kysymysten pohdinta. Jälkimmäisen sijasta voitaisiin Tuomiojan mielestä ennemminkin pohtia sitä mitä olemassa olevilla instrumenteilla tehdään.
Tuomiojan mukaan euroskeptisyyttä voitaisiin nopeiten vähentää siten, että poistettaisiin maasta toiseen vaihtelevia säännöksiä, joiden katsotaan olevan Brysselistä tulevaa, tarpeetonta säätelyä. Joka maassa on näitä asioita jotka eivät millään tavalla liity sisämarkkinoiden todelliseen toimintaan ja jotka voitaisiin siten palauttaa jäsenvaltioille.
Tuomioja ihmetteli puheenvuorossaan miten on ylipäätän mahdollista, että jäsenvaltioiden edustajilla neuvostossa ja kansallisissa parlamenteissa on asioihin eri kanta. Sillä eihän jäsenvaltiolla voi olla kuin yksi kanta jos parlamentaarisessa maassa eduskunta toimii kansalaisten tahdon mukaan. Tämä kertoo että kansallisten parlamenttien valta EU-asioissa on jäsenmaissa edelleen liian heikko.
Kaikki sopimuksen mukanaan tuomat muutokset eivät kuitenkaan ole parannuksia. Henkilövalinnat ovat tärkeitä, sillä ne voivat joko parantaa tai heikentää unionin toimivuutta. Määräenemmistöpäätöksenteon laajentaminen on yksittäisistä asioista tärkein hyvä puoli. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla ei sopimus tuo paljon uutta, sillä sotilaallinen voimavaravirasto ja EU:n taisteluosastot ovat jo olemassa ilman sopimustakin. Yhdistetty ”ulkoministeri”/ korkea edustaja/komission varapuheenjohtaja poistaa reviiritaistelun komission puheenjohtajan ja korkean edustajan välillä, mutta toisaalta tällä saralla saattaa tulla uusia valtataisteluita.
Seuraavaksi vuorossa on reflektioryhmän perustaminen, jonka aikaansaannoksiin Tuomioja suhtautui varsin skeptisesti. Tärkeimmät seuraavaksi tapahtuvat asiat ovat budjettiraamien välitarkastus, siihen liittyvä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus ja EU:n laajentumisen jatkaminen. Meidän tulee tuomiojan mukaan pohtia onko tapahtunut jotain, joka on tehnyt EU:n hyväksyttävämmäksi.
Professori, Balticum-keskuksen johtaja Esko Antola
Antola aloitti toteamalla, että kumpikaan edellisistä puhujista ei viitannut suurimpiin institutionaalisiin muutoksiin, mikä saattaa johtua siitä että nämä muutokset tulevat voimaan vasta vuonna 2017, jolloin koko sopimus ei todennäköisesti enää ole voimassa. Vuonna 2012 tullaan todennäköisesti pitämään jo uusi hallitusten välinen konferenssi. Täten tästäkään sopimuksesta ei tule kovin pitkäaikaista. Tosin nyt sopimukseen sisältyy mahdollisuus uudistaa itse itseään, ilman hallitusten välistä konferenssia.
Antola esitteli ns ”neljäs sukupolvi”-teorian, jonka mukaan nyt unionia vetää neljäs sodanjälkeinen sukupolvi. Ensimmäinen sukupolvi 60-luvun puoliväliin asti rakensi EU:n, toinen sukupolvi vei sen huippuunsa (erityisesti EMU:n perustaminen) ja kolmas, Blairin, Chiracin, Schrödelin, sukupolvi ei saanut otetta asioihin eikä onnistunut viemään hanketta eteenpäin. Nyt on tulossa neljäs sukupolvi, joka toivottavasti pystyy ottamaan uusia, mm. globalisaation ja ilmastonmuutoksen, haasteita vastaaan.
Uuteen sopimukseen liittyen Antola katsoi olevan kolme koulukuntaa: Ensimmäinen koulukunta katsoo asioita koneiston toimivuuden näkökulmasta. Toiseen koulukuntaan kuuluvat liittovaltion kannattajat, joiden mielestä tämä sopimus on mennyt aikaisemmasta perustuslaillisesta sopimuksesta huonompaan suuntaan. . Kolmannen koulukunnan mukaan tätä sopimusta tulisi katsoa EU:n moninaisuuden hallittavuuden kannalta, erityisesti laajentumisen jälkeen.
Antola esitti puheensa lopussa ajatuksen että Euroopan unionia uhkaa ”kanadasoituminen”. Kanadassa on puhuttu monta vuotta perustuslain tarpeesta, mutta sitä ei vain ole ja silti Kanada on olemassa. Tuleekin pohtia auttaako tämä sopimus tätä moninaisuuden tai kanadasoitumisen hallitsemista muutamia vuosia eteenpäin.
Q&A
Kysymysosiossa Antola muistutti, että mikäli uusi sopimus astuu voimaan, EU:hun tulee viisi uutta puheenjohtajuutta: presidenttipuheenjohtajuus, 18kk:n kolmen maan troikka-puheenjohtajuus, yhden maan 6kk puheenjohtajuus (joka koskee kaikkea muuta paitsi ulkosuhdeasoita) ulkoasiain neuvoston puheenjohtajuus (=korkea edustaja) ja EMU-alueen puheenjohtajuus. Kaikilla näillä ulottuvuuksilla on potentiaali suuriin reviirikiistoihin keskenään.
Muut kysymykset koskivat mm. EU:n moraalijohtajuutta, Itämeristrategiaa, Iso-Britannian EU-vastaisuutta, Lissabonin sopimuksen lakko- ja työtaisteluoikeuksia ja vuoden 2009 Eurovaaleja. Lopuksi käytiin keskustelu siitä, mitä Lissabonin sopimuksesta vielä puuttuu. Tuomiojan mukaan määräenemmistöpäätöksen laajentaminen vieläkin useammille kompetenssialueille jäi puuttumaan. Antola ja Thors nostivat esimerkiksi Kosovon ja siviilinkriisinhallinnan. Antolan mukaan uudesta sopimuksesta jäi ennen kaikkea puuttumaan selkeys ja yhtenäisyys.
