EU-huippukokouksen jälkilöylyt

kutsutilaisuus · Eduskunnan Pikkuparlamentin auditorio · 15.12.2009 09:30 - 11:00

kutsutilaisuus

Lissabonin sopimus on juuri astunut voimaan. Miltä näytti ensimmäinen huippukokous Lissabonin aikana? Lissabonin ja paljon keskustelua herättäneiden henkilövalintojen varjoon on saattanut jäädä aiheita, joita unionissa on käsitelty jo pitkään. Yksi niistä on Tukholman ohjelma. Se viitoittaa seuraavan viiden vuoden ajan suuntaa unionin oikeus- ja sisäasioissa. Tukholman ohjelman tavoitteena on luoda EU:sta ”vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue”. Ohjelman kehittäminen on haasteellista, koska se sisältää niin paljon jäsenmaiden sisäpolitiikan ja oikeusjärjestelmien kannalta herkkiä asioita, mm. maahanmuuttokysymyksistä. Millainen vaikutus ohjelmalla tulee olemaan käytännössä?

Tilaisuudessa alustaa pääministeri Matti Vanhanen

Kommentit:
Heli Satuli, Brysselin-kirjeenvaihtaja, Kauppalehti/Aamulehti
Hanna Ojanen, ohjelmajohtaja, Ulkopoliittinen instituutti

Puhetta johtaa Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri

Tiivistelmä seminaarista

Miapetra Kumpula-Natri avasi seminaarin toivottamalla yleisön ja puhujat tervetulleiksi kuudenteen EU-huippukokouksen jälkilöylyt –tilaisuuteen.

Pääministeri Matti Vanhanen aloitti alustuksensa puhumalla kiertävän puheenjohtajakauden viimeisen huippukokouksen yhdestä pääteemasta, taloudesta. Kokouksessa nousi vahvasti esiin huoli globaalista talouden tasapainosta. Esimerkiksi valuuttakurssien erot ovat kohtuuttoman suuret, mikä heijastuu kilpailussa. Kiinan ja Yhdysvaltojen valuuttakurssien heittelehtiminen aiheuttaa huolta pitkässä juoksussa. Kokouksen toisena pääteemana oli parhaillaan meneillään oleva Kööpenhaminan ilmastokokous. Vanhanen sanoi, että EU on toiminut ilmastoneuvotteluiden pääveturina. Hän myös kiitteli sitä, että jokainen EU-maa osallistui panoksellaan kokouksessa kerättyyn 2,4 miljardin rahoitukseen kehitysmaille. EU:n ilmastostrategiaan kuuluu, että köyhimmät kehitysmaat yritetään saada liikkeelle rahoituksella ja niiden ja teollisuusmaiden väliin jäävät maat yritetään pakottaa ilmastotavoitteisiin. Tavoitteet tulee asettaa mahdollisimman korkealle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vuoden 2020 strategia on erittäin tärkeä seuraavien vuosien kannalta. Sitoutumista ja nopeaa toimintaa tarvitaan talouden alalla. Vanhanen sanoi, että kokouksessa oli olemassa kuitenkin piilevä riski, metsänielut, joista olisi voinut koitua pahimmillaan 500 miljoonaa euroa ylimääräisiä kuluja Suomelle. Suomi ei olisi voinut hyväksyä Ranskan toteutumatta jäänyttä muotoilua asiasta.

Lissabonin sopimuksen alaiseen ensimmäiseen huippukokoukseen osallistui myös EU:n uusi presidentti Herman van Rompey. Hän osallistui kuitenkin vain illalliselle, koska hänen kautensa alkaa virallisesti vasta tammikuussa 2010. Myös EU:n uusi ulkoasiain ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton osallistui kokoukseen, mutta ei käyttänyt puheenvuoroa. Huippukokouksissa ei yleensä, Vanhanen painotti, puhuta ulkopolitiikkaa. On odotettavissa, että ulkoministerit osallistuisivat huippukokoukseen kerran vuodessa, muuten kokous tulee olemaan Lissabonin sopimuksen mukaisesti heads only. Vanhasen mielestä olisi hyvä, jos Eurooppa-neuvostossa käytäisiin yleiskeskustelua; myös Van Rompey on tällä linjalla. Lopuksi Vanhanen kertoi, että kokous oli tällä kertaa intiimimpi, yhden pöydän ympärillä tapahtuvaa keskustelua, ja tällä toimivammalla formaatilla tullaan jatkamaan myös tulevaisuudessa.

Ensimmäinen yleisökysymys koski ”lautaskiistaa” – tuleeko presidentti olemaan paikalla huippukokouksissa tulevaisuudessa? Seuraava kysymys koski Lissabonin sopimuksen myötä rakentuvaa ulkosuhdehallintoa. Kun EU:n uudella korkealla edustajalla tulee olemaan oma edustusto, tuleeko Suomen diplomaattikunta riippuvaiseksi siitä? Kolmas kysymys koski ulkoministerin roolia kriisien ratkaisussa. Vanhanen aloitti vastaamalla viimeiseen kysymykseen. Ulkoministereitä olisi hyvä hyödyntää kriisien ratkaisuissa mutta, Vanhanen totesi, Ashtonilla on liikkumavaraa asian suhteen. Liittyen kysymykseen ”lautaskiistasta”, Vanhanen totesi, ettei missään ole mainittu presidentin mahdollisuudesta toimia ”avustavana ministerinä” huippukokouksissa. Heads only –periaatteen suhteen EU:n sisäinen tahtotila on tällä hetkellä hyvin voimakas. 99 % ulkopolitiikasta on tähänkin asti päätetty huippukokousten ulkopuolella; presidentin ja ulkoministerin väliset kokoukset ja Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (UTVA) ovat tärkeitä instansseja ulkopolitiikan tekemisessä. Kumpula-Natri totesi, että avoimuus on tärkeä pitää mielessä.

Brysselin kirjeenvaihtaja Heli Satuli totesi kommentissaan huippukokouksen olleen tämän vuoden tylsin. Hän kertoi, että Brysselissä toimittajien joukossa on havaittavissa EU-väsymystä; huippukokous oli neljäs kolmen kuukauden sisällä, joten tauko on paikallaan. Kokouksen merkityksellisin anti ei tullut asialistalta vaan siitä, että tämän oli ensimmäinen kokous Lissabonin sopimuksen voimaan tultua. Valtakonfliktit jäsenmaiden välillä, EU-instituutioiden välillä ja jäsenmaiden sisällä ovat alkamassa ja niitä tullaan näkemään kevään aikana lisää. Avoimuudessa on vielä paljon tehtävää, Satuli kertoi. Tulossa on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen kevät. Uusi komissio aloittaa kautensa ja tulemme näkemään, kuinka uusien huippuvirkojen haltijat ottavat roolinsa ja minkälainen rooli heille annetaan.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Hanna Ojanen aloitti kommenttinsa toteamalla, että meidän tulee olla tyytyväisiä sopimuksen voimaantuloon; pääsemme vihdoin jatkamaan eteenpäin. Tulossa on ulkosuhdehallinnon ja Lissabonin strategian kehittämistä sekä budjetin ravistelua. Myös reflektioryhmä jättää raporttinsa Eurooppa-neuvostolle ennen kesää. Ojanen totesi, että kilpailu EU:n toimielinten välillä on hämmentävää. Solidaarisuutta jäsenmaiden kesken tulisi kasvattaa. Muun muassa hallitsematon maahanmuutto, turvallisuuspolitiikka, talousvaikeudet ja energia-asiat ovat vakavia haasteita, joihin vaaditaan jäsenmaiden välistä solidaarisuutta. EU on pystynyt muokkaamaan omia toimintatapojaan, mikä on hyvä merkki siitä, että EU:n sisältä löytyy muokkausvalmiutta. EU:n omakuva on selkeytynyt sopimusuudistusten myötä, joten tulevaisuuden uudistukset tulevat varmasti olemaan selkeämpiä. Institutionaalinen kehitys on ollut tarpeellista ja EU on saanut voimaa uudistuksista. Lopuksi Ojanen totesi, että kunhan aina joku uskoo EU:hun, se riittää.

Ensimmäinen kysymys koski Lissabonin sopimuksen suhdetta Suomen perustuslakiin. Seuraava kysymys koski EU:n uusia johtavia virkoja – onko tavoitteessa ratkaista ongelma siitä, ”kenelle soitetaan kun soitetaan Eurooppaan”, nyt onnistuttu? Satuli vastasi, että huippuvirkojen henkilövalinnat olivat kompromissi mutta suunta on kuitenkin oikea. Ojanen puolestaan totesi, että henkilövalinnat ovat nyt testi EU:lle sen vaikutusvaltaisuudesta; jos EU on kansainvälisesti tarpeeksi vaikutusvaltainen, tulee valituista virkojen haltijoista automaattisesti tunnettuja. Seuraava kysymys koski tiedottamista Lissabonin sopimuksesta. Kuinka kansalaisia tullaan informoimaan sopimuksesta? Kumpula-Natri totesi, että tiedotusta tullaan varmasti tekemään. Hän antoi puheenvuoron yleisön joukossa olleelle tohtori Jukka Tarkalle, joka sanoi, että Lissabonin sopimus ja Suomen perustuslaki toteutuvat molemmat omien tekstiensä mukaan. Seuraava kysymys koski ilmastonmuutosta. Jos ihmisten osuus kasvihuonepäästöistä on 0,4 promillea, eikö ilmastonmuutoksessa ole kyse jostain aivan muusta kuten auringon vaikutuksesta? Satuli totesi, että ilmastonmuutos on ollut tällä viikolla ykkösjuttu eurooppalaisessa valtamediassa ja lehdet ovat esittäneet myös kritiikkiä vallitsevasta käsityksestä. Suomalaisen median uutisointi aiheesta pärjää hyvin kansainvälisessä vertailussa.

Seuraava kysyjä pyysi vastaajia esittämään ”rautalankamallin” uudesta ulkosuhdehallinnosta. Toimiiko sen esimiehenä uusi korkea edustaja ja kenelle kuuluvat esimerkiksi kriisinhallinta- ja kehitysapuasiat? Ojanen vastasi, että korkein edustaja saa oman virkamieskoneiston käyttöönsä ja ainakin kriisinhallinta-asiat tulevat olemaan korkean edustajan alaisuudessa. Kumpula-Natri totesi, että uusi ulkosuhdehallinto tulee helpottamaan EU-kansalaisten opiskelua ja työskentelyä ulkomailla. Yleisöstä todettiin, että puheenjohtajuuden rotaation ja kansallisten suurlähetystöjen kautta jäsenmaiden rooli tulee pysymään merkittävänä. Solidaarisuuden lisäksi myös vastuuta tulisi painottaa; EU on monitahoinen orgaani. Brysselissä puhutaan, Satuli mainitsi, että komissaarien tulisi tehdä enemmän yhteistyötä varsinkin energia- ja ympäristöasioissa. Seuraava kysymys koski Kiinan ihmisoikeustilannetta ja Suomen tai EU:n toimia asian hyväksi. Ojanen pyysi kysyjää ottamaan yhteyttä Ulkopoliittisen instituutin tutkijakuntaan asian tiimoilta. Kumpula-Natri puolestaan toivoi uusia aloituksia EU:ssa ihmisoikeuksien osalta ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautalan kautta. Viimeiset kysymykset koskivat perustuslakivaliokunnan tulkintaa EU:n asioiden hoidosta – Tarkka vastasi, että tämän hetkiseen päätökseen on päädytty jo kaksi kertaa kahden mietinnän tuloksena – ja kriisinhallinnan selkeyttämistä.

Kumpula-Natri päätti seminaarin kiittämällä Eurooppalaisen Suomen ja Ulkopoliittisen instituutin puolesta ja toivoi pääministerin olevan paikalla myös seuraavassa jälkilöylyt –tilaisuudessa juhannuksen tienoilla.














liitetiedosto

UPI Briefing Paper 49: Tukholman ohjelma - vapautta, turvallisuutta ja oikeutta?