Olemme kuulleet poliittisten puolueiden omat tulkinnat eurovaalituloksista sunnuntaina heti tulosten selvittyä. Entä mitä sanovat asiantuntijat? Mitä vaalitulos käytännössä merkitsee?
Tilaisuudessa keskustellaan eurovaalituloksista ja niiden vaikutuksista niin kotimaan politiikkaan ja puolueiden väliseen tasapainoon kuin EU-politiikkaan ja eurooppalaisten puolueryhmien suhteisiinkin. Miten vaalitulos vaikuttaa tulevan komission valintaan? Minkälaisiin ryhmiin suomalaiset edustajat asettuvat seuraavan viiden vuoden ajaksi? Kenen asiaa ryhmät ajavat?
Tuloksia ovat tuoreeltaan kommentoimassa Helsingin Yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen professori Jan Sundberg ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Aaretti Siitonen.
Professori Jan Sundberg on ansioitunut politiikan tutkija ja julkaissut laajasti puolueista sekä Suomen ja pohjoismaiden puoluepolitiikasta.
Aaretti Siitonen on ollut stipendiaattina Euroopan parlamentissa ja tutkii nyt ylikansallista demokratiaa Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.
Tilaisuuden puheenjohtajana toimii Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Hanna Ojanen.
Yhteenveto seminaarista
CURRICULUM VITAE
CURRICULUM VITAE
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Hanna Ojanen avasi tilaisuuden todeten, että ennen Euroopan parlamenttivaaleja käydyssä suomalaisessa debatissa ilmeni edelleen epäselvyyksiä Euroopan parlamentin (EP) ja sen toiminnan suhteen. Kysymys siitä, edustavatko suomalaiset mepit EP:ssa nimenomaan kansallista etua nousi jatkuvasti esiin. Ojanen huomioi, että vilkkaasta keskustelusta huolimatta äänestysprosentti jäi alhaiseksi ja siksi keskustelu EU-asioista olisikin ehkä saanut jatkua pidempään.
Kansalliset teemat jyräsivät vaaleissa
Helsingin yliopiston professorin Jan Sundbergin mielestä sekä Suomen että Euroopan laajuisesti alhaiseksi jäänyt äänestysvilkkaus on huono tulos ja erityisen epäkiitollista demokratialle. Vaaliteemoista hän totesi, että suomalaisten puolueiden agendat olivat hyvin Suomi-keskeisiä, Euroopan laajuisten yhteisten teemojen jäädessä niistä sivuun. Suomessa on paljon euroskeptismiä, mutta Sundbergin mukaan se ei aina ole EU-vastaista. Vaalien äänikuningas Timo Soini osasi hyödyntää tämän taitavasti omassa kampanjassaan.
Suomen osalta vaalitulokseen vaikuttivat merkittävästi myös vaaliliitot ja toisaalta niiden puuttuminen. Kristillisdemokraatit eivät olisi saaneet yhtä paikkaansa ilman vaaliliittoaan perussuomalaisten kanssa. Vaaliliitto olisi ollut taktisesti järkevä ratkaisu myös vasemmistolle, sillä näin olisi varmistettu paikka vasemmistoliitolle, joka nyt jäi ilman edustajaa. Sundberg epäili historiallisten syiden estäneen vasemmistopuolueiden välisen vaaliliiton. Kokoomus ei hänen mielestään menettänyt mandaattiaan, mutta keskustalle vaalitulos on vakavampi sillä puolueen alamäki on jatkunut jo useissa peräkkäisissä vaaleissa. Sundbergin mukaan heikko vaalitulos saattaa johtaa muutoksiin sekä keskustan että vasemmistoliiton puolueiden sisällä ja johdossa. Hän huomautti myös, että alhainen äänestysprosentti pelasti RKP:n, sillä sen ansiosta puolue pystyi saamaan paikan 16000 äänellä.
Yhteenvetona suomalaisesta vaalitaistelusta Sundberg totesi, että puolueiden on selkeästi vaikea kytkeä kansallinen politiikka EU-politiikkaan. Hän toivoi, että sekä komissio että mepit näkyisivät enemmän mediassa myös vaalikauden aikana, jotta kansa hahmottaisi paremmin EU-tasolla tapahtuvaa päätöksentekoa. Positiivista Suomen vaalituloksessa oli Sundbergin mielestä se, että valituista ehdokkaista kahdeksan on naisia ja julkisuudenhenkilöiden sijaan eniten ääniä saivat pätevät ammattipoliitikot.
Keskustaoikeisto menestyi Euroopassa
Euroopan tasolla oikeistolainen Euroopan kansanpuolue EPP sai hyvän äänituloksen, vasemmistopuolueiden tuloksen jäädessä heikoksi. Sundberg tulkitsi tämän kuvastavan tämänhetkistä tilannetta, jossa ei tiedetä mihin suuntaan kehitys kriisistä tulee tapahtumaan. Avaimena vasemmiston huonoon menestykseen vaaleissa hän pitää sitä, ettei se ole onnistunut esittämään hyviä ja uskottavia vaihtoehtoja nykyiselle päätöksenteolle. Sundberg arvioi konservatiivien napanneen ääniä äärioikeistolta omaksumalla kampanjoinnissaan samoja teemoja, kuten maahanmuutto- ja Turkki-kriittisyyttä. Vaalien tuloksen myötä oikeiston asema Euroopan parlamentissa vahvistuu ja oikeistolaisen José Manuel Barroson jatko komission puheenjohtajana varmistunee.
Ehdokasasettelu ja vaihtoehtoiset teemat takasivat menestyksen
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Aaretti Siitonen totesi Suomen vaalituloksen olleen ennen kaikkea valtavirran tappio. Vaalien selkeimmäksi voittajaksi hän nimesi Vihreän liiton. Hän huomautti kuitenkin, että vaikka erilaiset teemat kuten vihreä liike ja euroskeptismi käänsivätkin äänestäjiä puoleensa valtavirran puolueilta, ei tuloksia tule kotimaan osalta liioitella. Euroskeptismi ei myöskään Siitosen mielestä ole välttämättä huono asia EU:lle, sillä se saattaa jopa kohottaa mielenkiintoa Euroopan parlamenttia ja sen työtä kohtaan.
Siitosen mukaan ehdokasasettelu oli näissä vaaleissa tärkeää ja se heijastui tulokseen. Kokoomuksella ja keskustalla oli ehdokaslistoillaan hyviä istuvia meppejä, kun taas SDP ei saanut listalleen yhtään omista mepeistään. Sosiaalidemokraattien huono tulos näkyi myös koko EU-alueella. Siitosen arvion mukaan konservatiivien tulos olisi tosin voinut olla huonompi, jos vaalit olisi järjestetty ensi vuonna, jolloin taloudellinen tilanne saattaa olla vielä nykyistäkin vaikeampi. Siitonen arvioi, että oikeiston voitto vaaleissa tulee todennäköisesti näkymään Euroopan parlamentin työssä säätelyn määrän vähenemisenä, maahanmuuttopolitiikan joustavuuden rajoittamisena sekä Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden jäämisenä vähemmälle huomiolle. Siitonen luetteli EP:n seuraavan vaalikauden suuriksi kysymyksiksi työaikadirektiivin, rahoituskehyksen sekä Lissabonin sopimuksen.
Siitonen totesi, että äänestäjät EU-tasolla kieltäytyivät näkemästä vaaleja perinteisenä asetteluna oikeiston ja vasemmiston välillä. Muut teemat, kuten kulttuuriprotektionismi ja vihreä liike nousivat Euroopan laajuisiksi vaaliteemoiksi. Kulttuuriprotektionismi näkyi esimerkiksi Ranskan presidentti Sarkozyn oikeistopuolueen Turkin jäsenyyttä vastustavassa kampanjansa. Kysymykseen Turkki-vastaisen kampanjoinnin vaikutuksesta Turkin jäsenyysneuvotteluihin, Siitonen totesi, että Turkissa on jo valmistauduttu kielteiseen vastaukseen EU-jäsenyyden suhteen ja että se hakeekin jo muita alueellisen yhteistyön mahdollisuuksia.
Siitonen huomautti vihreän liikkeen voimistuneen merkittävästi myös EU-tasolla. Vihreiden ylikansallinen kampanja saattoi osaltaan vaikuttaa tähän menestykseen. Hän arvioi, että vihreiden kasvanut rooli EP:ssa voisi vaikuttaa positiivisesti myös Kööpenhaminan ilmastokokouksen tuloksiin.
Äänestysprosentti ei Siitosen mukaan ollut katastrofaalisen alhainen, vaikka äänestysaktiivisuus laskikin edelleen aikaisemmista vaaleista. Hän totesi olevan ironista, että EU:n sisällä kansa ei ole kiinnostunut EU:n asioista, kun taas union rajoilla kamppaillaan jäsenyydestä kovasti.
EU-keskustelulle on tarvetta myös vaalikausien välillä
Kysymysosiossa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Raimo Väyrynen totesi vaalien olleen Kokoomuksen puolustusvoitto ja valtavirran tappio. Hänen mielestään mielenkiintoiseksi piirteeksi muotoutuu se, että vuonna 2011 Timo Soinin palatessa eduskuntavaaleihin, hänen tilalleen EP:iin nousee Sampo Terho, joka keräsi hieman yli 8000 ääntä. Yleisesti ottaen vaalitulos ei hänen mukaansa ole hyväksi Suomen EU-politiikalle ja maahanmuuttovastaisuus tuo ikävää huomiota Suomelle.
Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston päällikön Pekka Nurmisen mielestä äänestysprosentti oli yllättävän alhainen, koska kaikki edellytykset sen nousulle olivat olemassa. Puolueet kävivät hänen mielestään hyvän kampanjan, joka oli ammattimaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Myös media kirjoitti vaaleista ja kampanjoista paljon. Nurminen totesi, että tämä tulos vastaa sitä potentiaalia, joka nykyisellä systeemillä on saavutettavissa. Hän ei usko, että suurempi tiedotuksen määrä olisi nostanut äänestysaktiivisuutta. Hänen mukaansa muutoksia tarvitsee tehdä sekä Suomen että EU:n tasolla, jotta EU-päätöksenteko tulee kansalle läheisemmäksi ja tutummaksi aiheeksi. Nurminen myös totesi, että äärioikeisto pärjäsi EU-laajuisesti yllättävän huonosti ja tulkitsi tehokkaiksi koettujen lamantorjuntakeinojen taanneen kannatusta keskustaoikeistolle.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak halusi herättää keskustelua myös hallituksen vastuusta kansan vähäiseen mielenkiintoon EU-päätöksentekoa kohtaan. Hänen mielestään EU-asioista pitää keskustella enemmän myös vaalikauden aikana. Aaretti Siitonen kaipasi enemmän yhteistyötä kansallisten ja EU-puolueiden sekä eduskunnan ja suomalaisten meppien välille. Tämä mahdollistaisi sen, että EP:ssa valmisteilla olevat lait olisivat esillä eduskunnassa jo niiden käsittelyvaiheessa.
Siitonen ehdotti myös, että komission puheenjohtajavalinta sidottaisi EP:n vaalitulokseen, sillä tämä lisäisi vaalien panoksia. Myös ylikansalliset listat olisivat yksi vaihtoehto laajentaa kansallisiin kysymyksiin keskittynyttä kampanjointia.
