Tapani Vaahtoranta vastaa
puhelimeen Tansanian auringon alla.
Suomen Ulkopoliittisen
instituutin entinen johtaja ja tutkija on lentänyt lauantaina Dar es
Salaamiin perustaakseen sinne suomalaisten rahoittaman kestävän
kehityksen instituutin. Avajaisia vietetään 16. maaliskuuta.
”Aloitamme
ihan tyhjästä. Vuokratiloja kunnostetaan parhaillaan”, Vaahtoranta
kertoo.
Vaahtorannan lisäksi työnsä on aloittanut kaksi
suomalaista ja yksi tansanialainen työntekijä. Toimistossa on tilat
yhteensä 16:lle.
Koulutusinstituuttia on valmisteltu noin vuoden
verran, ja se on epäsuoraa seurausta Tansanian ja Suomen hallitusten
vuonna 2002 käynnistämästä Helsinki-prosessista.
Globalisaatiokeskustelun synnyttämä hanke päättyi vuonna 2008.
Keskeinen
ideanikkari on ollut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo
Väyrynen. Väyrysen johdolla valmistellun kehityspoliittisen ohjelman
hengessä instituutin on tarkoitus edistää kestävää kehitystä.
Tämä
tapahtuu muun muassa vahvistamalla afrikkalaisten muskeleita
kansainvälisissä neuvotteluissa, käytännössä kouluttamalla paikallisia
virkamiehiä, kansalaisjärjestöjä ja toimittajia.
”Keskusteluissa
on tullut selvästi esille, että tansanialaisilla ja muilla
itä-afrikkalaisilla on ollut vaikeuksia pärjätä kovan tason
neuvotteluissa, kuten Kööpenhaminassa.”
Pilottikurssit
järjestetään syksyllä tansanialaisille. Tulevaisuudessa instituutin on
tarkoitus kouluttaa myös muita itä-afrikkalaisia.
Vaahtorannan
mukaan Afrikka elää parhaillaan kovaa murrosta. Maanosan luonnonvaroista
on syntynyt uusi kilpailuasetelma, kun Kiina ja Intia ovat tulleet
investointeineen Afrikkaan rytinällä ja arabimaat ostavat viljelysmaata
kovalla hinnalla.
Uuden instituutin toimistokin on kiinalaisten
rakentama.
”Toisaalta Kiinan ja Intian talouskasvu antaa
Afrikalle uusia kehitysmalleja. Tämä voi olla asia, jota meidän
kannattaa pysähtyä pohtimaan paikallisten kanssa. Ketkä ovat parhaita
kumppaneita, ja miten heidän kanssaan pärjätään?”
Läntisissä
kehitysyhteistyöpiireissä Kiina nähdään usein eräänlaiseksi häiriköksi,
joka investoi ja rahoittaa mitä lystää korruptiosta tai
ympäristövaikutuksista piittaamatta.
”Toki Kiinalla on paljon
opittavaa, mutta paikallisten kannalta yhteistyöstä Kiinan kanssa on
myös hyötyä. Kiina rakentaa juuri sellaista infrastruktuuria, jota
täällä tarvitaan, ja sen talouskasvu nostaa afrikkalaisten
luonnonvarojen hintoja.”
Vaahtorannan mukaan instituutti voi
kuitenkin tarjota afrikkalaisille parempia välineitä päättää itse, kenen
kanssa yhteistyötä tekevät.
Suomi on myöntänyt yhteensä
seitsemän miljoonaa euroa instituutin toiminnan käynnistämiseksi
seuraavien kolmen vuoden aikana. Myös Vaahtorannan sopimus on tälle
ajalle.
Tämän jälkeen rahoitusta on tarkoitus saada myös muilta:
Maailmanpankilta, säätiöiltä ja YK:lta.
Vaahtorannan mukaan tämä
onnistuu Upin johdossa hyväksi havaitulla kolmen H:n periaatteella.
”Jotta
onnistuu, on oltava hyvä, hyödyllinen ja hauska.”
Laitoksen on
oltava korkeinta kansainvälistä tasoa, hyödyllinen afrikkalaisille ja
motivoiva työntekijöille.
‘Tapani Vaahtoranta, 55
- Ohjelmajohtaja,
Dar es Salaam Institute for Sustainable Development. - Työskennellyt
Ulkopoliittisessa instituutissa johtajana vuosina 1991–1998 ja
2001–2007, Ulkopolitiikka-lehden päätoimittajana sekä ympäristö- ja
luonnonvarapolitiikan tutkimusohjelman johtajana. - Väitellyt
kansainvälisestä ympäristöpolitiikasta. ”Tiedän aika paljon instituutin
pyörittämisestä ja kestävän kehityksen ympäristöpuolesta. Se, missä
minulla on eniten opittavaa, on Afrikka.”