Näinä päivinä odotetaan tietoa siitä, saako Suomi luvan aloittaa
selvitystyön Kirgisian viime kevään väkivaltaisuuksista. Lupa
tarkoittaisi käytännössä sitä, että Suomi johtaisi tutkintaa. Kirgisian
tapahtumisen selvittämistä ovat vaatineet sekä EU että YK. Kirgisiassa
Suomi toimisi riippumattomana.
MTV:n uutiset kertoi eilen, että asia on esillä YK:n yleiskokouksen korkean tason oheistapaamisessa New Yorkissa.
Kiinnostus rauhanvälittämistehtäviin on osa Suomen laajempaa
ulkopoliittista linjaa, sanoo Euroopan unioni –tutkimusohjelman
ohjelmajohtaja Juha Jokela. Kiinnostus Kirgisiaan voi johtua myös laajemmista pyrkimyksistä.
– Suomi on myös hakemassa YK:n turvallisuusneuvoston kiertäväksi
jäseneksi vuosiksi 2013-2014, ja tämän eteen on jo kampanjat käynnissä.
Suomi on vahvasti mukana myös Euroopan Unionin ulkosuhteissa ja
korostanut EU:n rauhanrakentamiseen ja kriisinhallintaan liittyviä
elementtejä.
”Suomella puhtaat jauhot pussissa”
Jokela muistuttaa, että vaikeiden kriisien ratkaisemiseen yleensä myös
pyydetään valtioita, joilla tiedetään olevan kokemusta ja resursseja ja
halua lähteä hankkeisiin mukaan.
– Suomi on toiminut hyvin aktiivisesti rauhanturvaamisessa,
kriisinhallinnassa ja rauhanrakentamisessa, ja tähän kaikkeen liittyy
hyvin läheisesti myös rauhanvälitystoiminta., jossa Suomi on viime
aikoina pyrkinyt korostamaan rooliaan, Jokela arvioi.
– Monessa yhteydessä varmasti arvioidaan sitäkin, onko Suomen kiinnostus
rauhanvälittämiseen aitoa, eli onko sen takana selkeästi halu auttaa ja
rakentaa parempaa maailmaa. Uskoisin, että tässä mielessä Suomella on
hyvä tilanne ja niin sanotusti puhtaat jauhot pussissa.
Suomi on ollut monessa konfliktissa mukana juuri rauhanvälittäjän
roolissa. Muistissa on esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaaren toimet
erilaisissa rauhanneuvottelutilanteissa ja rauhanvälityksessä
laajemminkin. Toimet ovat ulottuneet myös Euroopan ulkopuolelle,
esimerkiksi Acehin rauhanprosessiin Indonesiassa.
Muiden valtioiden halukkuutta Kirgisia-työhön on vaikeaa arvioida, mutta
Jokela muistuttaa, että toimintaan sopivien valtioiden määrä on jo
ennalta rajautunut.
– Kiinnostuneiden valtioiden edellytyksiä arvioidaan tarkkaan ennen
päätöksiä. Sellaisia valtioita, joilla on osapuolten hyväksyntä,
tarvittava kokemus ja historia tällaisten asioiden hoitamiseen, ei kovin
montaa tässä maailmassa ole.
Miksi Suomi lähtisi Kirgisiaan?
Vieläkään ei tiedetä tarkkaan, mitä Kirgisiassa viime keväänä oikein
tapahtui. Kirgisien ja Uzbekkien jännitteet johtivat väkivaltaisuuksiin,
joiden seurauksena uzbekit joutuivat pakenemaan maasta.
Vallankaappauksen jälkeisissä yhteenotoissa kuoli virallisten tietojen
mukaan 400 ihmistä – epävirallinen arvio liikkuu jopa tuhansissa.
Jos Suomi saa luvan ryhtyä tutkimaan tapahtumia, on se Suomelle merkittävä asia, arvelee ohjelmajohtaja Juha Jokela.
-Hanke kiinnostaa varmasti kansainvälisesti ja tuo näkyvyyttä.
Vetovastuussa oleva valtio on mukana monessa pöydässä keskustelemassa
tilanteesta ja esittämässä arvioitaan. Näissä tilanteissa Suomen rooli
rauhanvälittäjänä nousisi vahvasti esiin. Myös muu mediahuomio
selvitykseen liittyen nostaisi Suomen profiilia kansainvälisesti.
Onko Suomella valmiudet rauhanvälittäjäksi Kirgisiassa?
Suomessa on kehitetty valmiuksia rauhanvälitystehtävien
vastaanottamiseen jo pitkään. Uudet operaatiot edellyttävät myös
resurssien takaamista jatkossa, arvelee Juha Jokela.
– Suomi on ollut lukuisissa erilaisissa operaatioissa mukana, eli
perusvalmius on olemassa. Maailma kuitenkin muuttuu ja konfliktit
muuttuvat siinä samalla, joten jatkuvaa arviointia valmiuksien
kehittämisessä tarvitaan.
Jokela muistuttaa, että jos kansainvälisessä rauhanvälittämisessä
tavoitellaan selkeää statusta, niin se edellyttää sitä, että
perusvalmius pidetään kunnossa ja sitä kehitetään edelleen.
Kirgisia-selvitys vaatisi siis tutkimusryhmän, ja jo etukäteen sen johtoon on kaavailtu kansanedustaja Kimmo Kiljusta (sd).
Kirgisia toisi mukanaan myös riskejä
Kriisi- ja sotatilanteet tuovat mukanaan suuriakin riskejä ja niihin
liittyviä kysymyksiä. Yksi konkreettisimmista on tutkijaryhmän
turvallisuuden takaaminen levottomassa Kirgisiassa.
– Siellä on paljon katkeruutta ja paljon peiteltävää. (Toiminta
Kirgisiassa) on hyvin riskialtista puuhaa, ja me joudumme
turvallisuuteen panostamaan tavallista enemmän, sanoi Kimmo Kiljunen
MTV:n haastattelussa eilen.
Samoilla linjoilla on Ulkopoliittisen instituutin Juha Jokela.
– Objektiivisen tiedon hankkiminen tällaisissa kriiseissä on monella
tapaa haasteellista. Lisäksi konfliktialueilla toimiminen on aina
riskialtista, ja tästä joudutaan varmasti keskustelemaan täällä
Suomessakin. Selvittäjien turvallisuuden ja koskemattomuuden takaaminen
on ensisijainen ehto selvittelyn aloittamiselle.
Sen sijaan selvitystyön epäonnistumista Jokela ei pidä riskinä. Hän muistuttaa siitä, että rauhanvälitys voi aina kariutua.
– Se ei ole riski, se on yksi vaihtoehto kun tällaisiin hankkeisiin
lähdetään. Kysymys on suomalaisen ulkopolitiikan jatkuvuudesta, jolla
halutaan tuoda oma panos kansainväliseen politiikkaan rauhanrakentamisen
kautta.
Epäonnistuminen Kirgisiassa ei siis pilaisi Suomen mainetta
rauhanvälittäjänä eikä mitätöisi pitkäjänteistä työtä rauhanvälittämisen
suurvaltion eteen.
– Eri asia olisi, jos Suomella ei olisi selvitystyön vaatimia resursseja
ja hanke ajautuisi karille. Suomella on pitkä historia sekä paljon
kokemusta ja näkemystä. Näillä resursseilla Suomi pystyisi työn
asianmukaisesti hoitamaan, Jokela uskoo.
Mitä Kirgisiassa tehtävästä työstä voisi poikia?
Jos Suomi pystyy toimimaan Kirgisiassa ja selvittämään maan
levottomuuksia ja väkivaltaisuuksia, saisi Suomi paljon mainetta ja
kokemusta vaikean selvitystyön läpiviemisestä. Myös rauhanvälittämiseen
tarvittava kokemus kasvaisi Suomessa.
– Asiantuntijajoukko ja itseluottamus kasvaisivat, kun pystyttäisiin
toimimaan hyvin vaikeissa konfliktitilanteissa. Nämä asiat tukisivat
sitä politiikkaa, mitä Suomi on määrätietoisesti halunnut edistää, sanoo
Jokela.
Selvitystyön johtoon ajateltu Kimmo Kiljunen ei eilisessä haastattelussa
kiistänyt sitä, etteikö ajatuksena olisi saada Suomesta
rauhanvälittämisen suurmaa. Ulkopoliittisen instituutin Juha Jokela ei
pidä mahdollista Kirgisia-työtä kuitenkaan minkään uuden alkuna – hänen
mielestään kyse on jatkumosta.
– Alku suuremmalle toiminnalle on jo tapahtunut. Kirgisian selvitystyön
käynnistyminen olisi jatkoa sille työlle, mitä Suomi on jo tehnyt
pitkään rauhanvälittämisen saralla. Mikään yksittäinen tapahtuma ei
nosta Suomea rauhanvälittämisen suurvallaksi, vaan ne useat operaatiot,
joissa Suomi on ollut aktiivinen.
Jokela ei usko, että Suomi tavoitteleekaan mitään nopeaa muutosta, vaan
työllä tavoitellaan pitkäjänteistä toimintaa, joka kestäisi yli
hallituskausien.
Mutta mitä tarkoittaisi, että Suomi lukeutuisi rauhanvälityksen suurvaltioiden joukkoon?
– Se tarkoittaisi sitä, että Suomen tekemä pitkäjänteinen työ
tunnustetaan maailmalla ja että Suomi toimii useissa rauhanrakentamiseen
liittyvissä tehtävissä laaja-alaisesti. Yksi osa on välitystoiminta,
mutta siellä on muitakin osa-alueita, kuten kehitysyhteistyö. Tätä myötä
Suomen nimi voi nousta yhä useammin esille rauhanrakentamishankkeissa.
Suomeen myös kohdistuisi entistä enemmän odotuksia nousta esille
vaikeissa konfliktitilanteissa, Jokela arvioi.