Arctic Sea-aluksen mysteeri saa yhä kummallisempia piirteitä. Alus
tunnetusti kaapattiin 24.7.2009 Gotlannin ja Öölannin välisellä
merialueella. Oltuaan telakalla Kaliningradissa Arctic Sea oli matkalla
Pietarsaaressa laivatussa puulastissa sen tavanomaiseen päätesatamaan
Bejaiaan Algeriassa. Kaappaajat olivat venäläisperäisiä henkilöitä,
joilla osalla oli rikollistausta. Kyse ei kuitenkaan voinut olla
tavanomaisesta, Somalian rannikolta tutusta voittoa tavoittelevasta
merirosvouksesta.
Tähän kaappaukseen liittyy niin paljon väärää informaatiota, salailua
ja spekulaatiota, että totuuden jäljille on miltei mahdoton päästä.
Kansainvälisissä lähteissä kysellään, ketkä todella olivat kaappaajia,
vaihdettiinko heitä välillä ja kuinka paljon eri kansalliset ja
kansainväliset viranomaiset todella tiesivät asiasta. Joka tapauksessa
Arctic Sea vaimensi navigaatiosignaalinsa viimeistään Portugalin
rannikolla elokuun alussa.
Tunnettua on se, että Venäjän viranomaiset aloittivat määrätietoisen
toiminnan Arctic Sean löytämiseksi. Perään lähetettiin kolme sotalaivaa
ja mahdollisesti ydinkäyttöisiä sukellusveneitä. Tämä liittyi
epäilemättä laivan arkaluontoiseen lastiin, mikä saattoi sisältää
venäläisiä S-300-taktisia torjuntaohjuksia.
Yleisen käsityksen mukaan ohjukset oli tarkoitettu joko Iranille tai
Hizbollahille Libanonissa. Ilmeisesti kyseessä oli salakuljetustavara,
sillä Iranille virallinen Venäjä olisi voinut toimittaa ohjukset
yksinkertaisempaakin reittiä. Tässä herää tietysti kysymys, kuinka
tehokkaasti Venäjän asearsenaali on hallituksen valvonnassa vaiko onko
entisillä kenraaleilla ja järjestäytyneellä rikollisuudella sormensa
edelleen pelissä.
Olen itse arvellut, että Arctic Sean arkaluontoisen lastin lisäksi
Venäjä halusi laajamittaisella operaatiollaan testata uutta maan
duumassa äskettäin hyväksyttyä lainmuutosta, joka oikeuttaa sen osin
kansainvälisen oikeuden vastaisesti käyttämään sotilaallista voimaa
ulkomailla sekä omien kansalaisten intressien turvaamiseksi että
kolmansien maiden – kuten Abhasian ja Etelä-Ossetian – puolustamiseksi
ulkoista hyökkäystä vastaan. Venäjän kansalaisuus halutaan nähdä pyhänä
ja loukkaamattomana kaikkialla maailmassa.
Mysteeriä lisää se, että Arctic Sea on edelleen sekä konkreettisesti
että poliittisesti tuuliajolla. Kun venäläisten viranomaisten
ilmoituksen mukaan laiva löytyi Afrikan länsirannikolta elokuun 17.
päivä, niin osa miehistöstä noudettiin kolmella suurella
sotilaskuljetuskoneella kotimaahan, osan jäädessä huolehtimaan
laivasta. Kun näin järeää kalustoa ei tarvita muutaman merimiehen
kuljettamiseen, niin mitä muuta vietiin mukana?
Ongelmaa mutkistaa se, että tiedot laivan viemisestä tarkastettavaksi
Novorossijskin satamaan Mustallemerelle eivät välttämättä pidä
paikkaansa. On todennäköistä, että Arctic Sea on ollut koko ajan
itäisellä Atlantilla, parrulastissa tai ilman. Tuoreen tiedon mukaan
laiva on pyrkinyt satamaan Kanarian saarilla, mutta siltä on evätty
pääsy. Aluksesta on tullut tavallaan lainsuojaton.
Vaikka Arctic Sean mysteeriä on kadunmiehen mahdoton ratkaista, niin
muutama seikka on selvä. Näin monimutkainen ja monitasoiseen salailuun
perustuva operaatio ei ole mahdollista ilman valtioiden ja niiden
tiedustelupalveluiden osallistumista. Englantilaisten lähteiden mukaan
Israelin tiedustelupalvelu, Mossad, paljasti Arctic Sean todellisen
ohjuslastin. Vailla merkitystä ei voi olla se, että Israelin
pääministeri Benjamin Netanjahu teki syyskuun 7. päivänä asian
tiimoilta alun perin salaisen vierailun Moskovaan.
Kyse on korkean luokan poliittisesta pelistä, joka liittyy Lähi-idän
ydinase- ja vähintään sotilaspolitiikkaan. Tässä tapauksessa virallinen
Venäjä ei ole välttämättä syypää, vaan olosuhteiden uhri, mikä luo
edellytyksen sen ja Israelin tiedustelupalvelujen yhteistyölle. Joka
tapauksessa on selvää, että keskeiset hallitukset ja jopa Nato ja EU
tietävät kaappauksesta enemmän kuin kukaan meistä. Kysymys on se,
kertovatko ne ja saammeko koskaan tietää. Ainakin Arctic Sean miehistön
omaisia on uhkauksin kielletty sanomasta mitään.
Suomi on tässä mysteerissä mukana eräänlaisessa sivuroolissa. Julkisten
tietojen mukaan Arctic Sean omistaa suomalainen White Sea-yhtiö. Sen
osakepääomasta omistaa puolestaan 70 prosenttia Viktor Matvejev, jota
monet pitävät bulvaanina. Hän on Suomessa elävä Venäjän kansalainen,
jota on ollut vaikea tavoittaa kommentoimaan asiaa.
Kansainvälisen merenkulun epätavallista organisaatiota kuvaa se, että
suomalaisyhtiön omistaa puolestaan Maltalle rekisteröity Arctic Sea
Ltd., jonka omistuspohjasta ei ole tietoa. Matvejev johtaa lisäksi
Solchart-nimistä yhtiötä, joka operoi Arctic Sea-alusta. Hän tuskin on
tässä asiassa kaikkein keskeisin toimija. Meitä kaikkia luonnollisesti
kiinnostaa venäläisen liiketoiminnan todellisuus Suomessa ja jopa
suomalaisyritysten laivaaman puutavaralastin kohtalo.
Julkisten tietojen mukaan Suomen keskusrikospoliisi on tarkasti
seurannut Arctic Sea-prosessin kehitystä. Yhdessä vaiheessa se jopa
kertoi kaappareiden vaatineen lunnaita aluksesta. Minun silmiini ei ole
sattunut vastaavaa tietoa muista lähteistä osaksi ehkä sen vuoksi, että
vaatimus oli teeskennelty. Välillä arvailtiin, että krp menee
Novorossijskiin tutkimaan laivaa, mutta näin ei tapahtunut. Syynä
saattoi yksinkertaisesti olla se, että laiva ei edes koskaan saapunut
kyseiseen satamaan.
On selvää, että keskusrikospoliisia sitoo kansainvälinen
vaikenemisvelvollisuus, mutta sen olisi perusteltua tulla vaalirahan
varjosta hieman ulos ja kertoa muutama tosiseikka Arctic Sean
kaappauksesta.