Aasian talousjätti Kiina vyöryy rahan voimalla Afrikkaan. Kiinan ja
Afrikan maiden välinen talousyhteistyö on moninkertaistunut viime
vuosina. Ulkomaankaupan arvo on noussut 107 miljardiin dollariin eli 72
miljardiin euroon. Kiina tuo jo lähes kolmanneksen öljystään Afrikasta.
Kiina
on erityisen kiinnostunut öljystä ja muista raaka-aineista, mutta
lisäksi se on vahvasti mukana rakentamassa Afrikkaan infrastruktuuria
kuten teitä, rautateitä, lentokenttiä ja asuinrakennuksia. Joidenkin
arvioiden mukaan Kiina saa jopa puolet kaikista uusista julkisista
hankkeista Afrikassa.
– Kiinan ja Afrikan välisessä yhteistyössä
on kaksi tasoa. Strategisella tasolla Kiinan hallitus haluaa öljyn ja
muiden raaka-aineiden osalta haltuunsa koko tuotantoketjun. Tämä pätee
myös infrastruktuurin rakentamiseen ja viime vuosina myös rahoitukseen.
–
Toinen taso on tavallisten kiinalaisten pk-yritysten toiminta
Afrikassa. Tällä ei ole suoria kytkentöjä Kiinan hallitukseen, vaan
yritykset hakevat uusia markkinoita, Ulkopoliittisen instituutin
ohjelmajohtaja Matti Nojonen selvittää.
Nojosen
mukaan Kiina hakeutuu Afrikkaan, koska siellä on vähiten kilpailua.
Tosin samoille apajilla ovat pyrkimässä myös Venäjä, Intia ja Brasilia.
Työpaikkoja ja infrastruktuuria
Kiinan
panostus on tuonut Afrikan valtioille selviä etuja: vauraus lisääntyy
ja uusia työpaikkoja syntyy. On rakennettu infrastruktuuria sekä
kehitetty terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmiä.
–
Afrikkalaisten asiantuntijoiden mukaan yleiskuva Kiinan toiminnasta
mantereella on positiivinen. Afrikkalaisten kannalta on hyvä, että
länsimaiden lisäksi mantereella on toinenkin vahva toimija, Nojonen
sanoo.
Useiden Afrikan maiden johtajat myös arvostavat
kiinalaisten tapaa toimia. Siinä missä länsimaita syytetään holhoavasta
ja ylimielisestä asenteesta, pidetään kiinalaisia vaatimattomina ja
hienotunteisina. Kiina ei aseta ihmisoikeusasioita ehdoksi
taloudelliselle yhteistyölle. Kiinalaisia pidetään lisäksi tehokkaina.
–
Kiinalainen tapa suhtautua meidän tarpeisiimme sopii afrikkalaisille
paremmin kuin hidas ja holhoava, joskus jälkikolonialistinenkin tapa,
jolla eurooppalaiset asioita hoitavat, kirjoittaa Senegalin presidentti
Abdoulaye Wade Financial Times -lehden kolumnissa.
Yhteistyössä myös ongelmia
Täysin
kitkatonta ei Kiinan ja Afrikan maidenkaan yhteistyö ole. Kiinalainen
tuonti on syönyt paikallista tuotantoa. Osa uusista työpaikoista ei
olekaan mennyt afrikkalaisille vaan kiinalaisille. Lisäksi Kiinaa
syytetään työelämän sopimusten polkemisesta. Alhainen palkkataso,
pitkät työajat ja kulttuurierot vaikeuttavat paikallisten hakeutumista
kiinalaisyrityksiin.
Kiinalaisia syytetään myös korruptiosta.
Väitetään, että avustukset ja luotot ohjataan suoraan
kiinalaisyrityksiin, joilla on kytkentöjä avustuspäätöksiä tehneisiin
kiinalaispäättäjiin.
Länsimaissa huolta on herättänyt
erityisesti se, että Kiina tekee yhteistyötä ihmisoikeuksia polkevien
maiden kuten Sudanin kanssa.
– Länsimaat käyttävät
ihmisoikeuksia lyömäaseena Kiinaa vastaan. Jos asiassa lähdetään
moralisoimaan, niin pitäisi katsoa myös omaa toimintaa. Tälläkin
hetkellä länsimaat tekevät kauppaa sellaisten maiden kanssa, joilla
ihmisoikeudet eivät ole kunnossa. Öljy on aina ajanut ihmisoikeuksien
ohi. On tietenkin välttämätöntä, että keskustelua ihmisoikeuksista
pidetään yllä, mutta Kiina on saatava mukaan keskusteluun, Nojonen
sanoo.