Paikallispoliisit nöyryyttävät yhä
rikoksista epäiltyjä kaduilla.
Kiina haluaa eroon rikoksista epäiltyjen julkisesta esittelystä.
Häpeäkulkueissa kaupunkien kaduilla on kuljetettu yleisimmin
prostituutiosta epäiltyjä.
Turvallisuudesta vastaava ministeriö on määrännyt paikallispoliiseja
kunnioittamaan epäiltyjen oikeuksia, sen jälkeen kun kaksi heinäkuun
alun tapausta nousi julkisuuteen.
Määräyksestä raportoivat kiinalaisviestimet tiistaina.
Ensimmäinen tapaus sattui Dongguanissa Etelä-Kiinassa.
Paikallinen tiedotusväline julkaisi kuvia, joista näkyy, kuinka kahta
prostituoiduksi epäiltyä naista kuljetetaan paljasjalkaisina
käsiraudoissa kadulla, köysi vyötärön ympärille sidottuna. Sanomalehti
China Dailyn mukaan kuvissa näkyy heitä töllistelevä ihmisjoukko.
Toisessa tapauksessa Wuhanissa Keski-Kiinassa paikallispoliisi
kiinnitti ilmoituksia, joista kävi ilmi pidätettyjen prostituoitujen ja
heidän asiakkaidensa nimet, iät ja osoitteet.
Tapaukset ovat herättäneet halveksuntaa.
“Jos jotkut on pakko laittaa kulkueeseen, niin prostituution
järjestäjät ja alaa suojelevat viranomaiset – ei prostituoituja, jotka
yleensä myyvät ruumistaan pakotettuina”, kommentoi pekingiläinen
opiskelija Wang Hao China Dailylle.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Matti Nojosen mukaan
Kiinan rikoslainsäädäntö ei vaadi julkista esittelyä, vaan käytäntö
nojaa perinteeseen.
“Lisäksi paikallisviranomaiset pystyvät osoittamaan omaa
tehokkuuttaan. Jos jollakin alueella on levotonta, viranomaiset voivat
kuljettaa rikollisia ja näyttää, että katsokaa, tässä ne ovat nyt
kiinni.”
Häpeäkulkueiden historiallinen tausta juontaa juurensa keisarilliseen
Kiinaan.
Tuolloin rikollisia esimerkiksi tatuoitiin ja polttomerkittiin tai
laitettiin häpeäpuuhun, kuten monessa muussakin maassa on tehty.
Nojosen mukaan häpeärangaistukset saavuttivat Kiinan
kulttuurivallankumouksen aikana tietynlaisen kliimaksinsa.
“Ihmisten piti stadioneilla tunnustaa syntinsä ja olla näytillä,
heitä haukuttiin ja heille huudettiin. Nykyinen käytäntö on tavallaan
jatkumoa tälle.”
Hänen mukaansa nykyiset häpeäkulkueet eivät ole kovin yleisiä ja
käytäntö elää lähinnä sisämaassa.