EU:n ulkoministeri Catherine Ashton yrittää tällä viikolla tukkia
arvostelijoidensa suut. Liian vähäisestä matkustamisesta ja asioihin
perehtyneisyydestä syytetty Ashton kiertää neljä päivää Lähi-itää
vauhdilla, jossa on huivissa pitelemistä.
Ashton aloitti
vierailunsa Egyptin Kairosta, jossa hän tapasi muiden muassa
ulkoministeri Ahmed Aboul Gheitin. Sen jälkeen vuorossa ovat Damaskos,
Beirut, Amman, Tel Aviv, Jerusalem ja Gazan alue.
Kierroksesta
tulee Ashtonille todellinen Lähi-idän asioiden oppitunti. Eri asia on,
olisiko hänen pitänyt ottaa oppi kotiin jo ennen ulkoministeriksi
ryhtymistään.
Siihen hänelle ei annettu kuitenkaan
mahdollisuutta. EU:n kauppakomissaarina aiemmin toiminut Ashton nousi
EU:n ulkoministeriksi yllätysnimenä, kun ykkösehdokas, Britannian
ulkoministeri David Miliband piti kotimaan politiikkaa kiinnostavampana.
Uuden
työnsä Ashton joutui aloittamaan parin viikon varoitusajalla, joulukuun
alussa.
Mepit asettivat Ashtonin asiantuntemuksen ja pätevyyden
kyseenalaiseksi heti ensimmäisessä kuulemisessa Euroopan parlamentissa.
Sen jälkeen hänellä ei ole ollut hetken rauhaa.
Ulkopoliittisen
instituutin johtajan Teija Tiilikaisen
mukaan Ashtonille pitäisi antaa ainakin vuosi aikaa näyttää, onko hän
onnistunut tehtävässään.
– Ashtoniin kohdistetut odotukset ovat
olleet täysin ylimitoitettuja, Tiilikainen sanoo.
Saariselkä inspiroi
Ashton
itse on vedonnut muun muassa siihen, ettei hän voi olla monessa paikassa
yhtä aikaa. Hänen pitäisi rakentaa EU:lle ulkosuhdehallinto nollasta ja
samaan aikaan edustaa EU:ta ulkomailla.
European Voice -lehden mukaan Saariselällä
viikonloppuna ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) järjestämässä
ulkoministereiden epävirallisessa kokoontumisessa syntyi ajatus, että
EU:n ulkoministerit voisivat joskus toimia Ashtonin erityislähettiläinä.
Tiilikainen harkitsisi tarkkaan.
– Pystyisivätkö ulkoministerit
uskottavasti edustamaan koko unionia? Monet ulkoministerit ovat
kuitenkin leimallisesti lähtömaansa sanansaattajia, Tiilikainen pohtii.
Hänelle on kuitenkin itsestään selvää, että Ashton tarvitsee
varamiesjärjestelmän. Yksin hän ei joka paikkaan ehdi.
Tiilikaisen
mukaan Ashtonin suurin haaste tällä hetkellä on rakentaa EU:lle
tarkoituksenmukainen ulkosuhdehallinto kaiken julkisuuspyörityksen, EU:n
instituutioiden ja jäsenmaiden välisen väännön ristitulessa.
EU:n
komissio ja jäsenmaat käyvät kiivasta taistelua vastuualueistaan. Muun
muassa kehitysapu ja ilmastoasiat kuuluvat harmaaseen vyöhykkeeseen.
Myös
EU:n uuden ulkosuhdehallinnon nimitykset herättävät suuria intohimoja.
Komissio haluaa, että sillä on nimityksissä sananvaltaa, eivätkä
jäsenmaatkaan halua jäädä paitsioon.
Tiilikaisen mukaan
nimityksistä ei saisi tulla jäsenmaiden välistä mittelöä. Kun niistä
joka tapauksessa sellainen tulee, on hyvä, että myös Suomi pitää
taistossa puolensa.