EU:n nopean toiminnan joukoista käytävässä keskustelussa vallitsee outo paradoksi.
Yhtäältä niin Suomen kuin muidenkin EU-maiden ulkopoliittinen johto on
esittänyt huolensa EU-taisteluosastojen tyhjäkäynnistä. Toisaalta samat
tahot eivät ole useinkaan aktiivisesti vaatineet joukkojen lähettämistä
konfliktialueille, kuten Sudaniin.
Pari miljoonaa kuolonuhria ja neljä miljoonaa maan sisäistä pakolaista
vaatinut Etelä- ja Pohjois-Sudanin konflikti päättyi vuonna 2005
solmittuun rauhaan 21 sotavuoden jälkeen. Afrikkaan on syntymässä uusi
valtio, kun rauhansopimuksen lauseketta etelän kansanäänestyksestä
pannaan toimeen.
Meneillään olevassa äänestyksessä selvän enemmistön odotetaan äänestävän Etelä-Sudanin itsenäistymisen puolesta.
YK-joukkojen tueksi
Sudanissa toimivalle, yli 10 000 sotilasta ja poliisia käsittävälle
YK-rauhanturvaoperaatiolle (UNMIS) on sälytetty päävastuu
kansainvälisestä kriisinhallinnasta kriittisinä hetkinä, samalla kun EU
on seisottanut omia taisteluosastojaan. Julkisessa keskustelussa tämä
on ruokkinut vertailua ja vastakkainasettelua EU:n ja YK:n
kriisinhallinnan välillä.
Vastakkainasettelun sijaan turvallisuuspolitiikan tutkijat ovat
korostaneet kansainvälisten kriisinhallintatoimijoiden synergian
merkitystä.
Kansainvälisesti tunnetuimpiin YK-rauhanturvaamisen asiantuntijoihin
lukeutuva Richard Gowan on verrannut EU:ta ja YK:ta Asterixiin ja
Obelixiin: siinä missä edellä mainitut soveltuvat hyvin liikkuvuutta,
joustavuutta ja voimankäyttöä vaativiin tehtäviin, jälkimmäiset raskaan
taakan kantajat kykenevät pitemmän aikavälin massiivisiin ja hitaammin
liikkuviin operaatioihin.
Ennen kaikkea vertauskuva heijastaa YK:n ja EU:n yhteen nivoutumista
kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Sen sijaan, että alueelliset ja
kansainväliset järjestöt taistelisivat reviireistä kansainvälisen
kriisinhallinnan areenoilla, YK on toistuvasti pyytänyt EU:n apua
Afrikan konfliktipesäkkeissä.
Sudanissa synergia tarkoittaa, että aikaikkuna alueellisten järjestöjen
nopean toiminnan joukkojen käytölle ei ole umpeutunut kansanäänestyksen
alkaessa viime sunnuntaina. Alueellisten järjestöjen nopean toiminnan
kyvyt, kuten EU-taisteluosastot tai Naton NRF-joukot, voisivat tukea
uudistettavaa UNMIS-missiota. Nykyisen mission mandaatti päättyy
huhtikuun lopulla.
Riippumatta siitä, mitkä järjestöt lopulta osallistuvat rauhan- ja
valtionrakennukseen Etelä-Sudanissa, uudistetun mission päätehtäviin
jatkossa kuuluu etelän valtioinstituutioiden vahvistaminen, jos
itsenäistymisprosessi etenee odotetulla tavalla.
Hyvin koulutetut ja hyvin varustetut EU:n nopean toiminnan joukot
voisivat muodostaa etujoukon turvaamaan uudistetun YK-operaation
mobilisoinnille tärkeät kohteet kuten lentokentät. Keskipitkällä
aikavälillä EU-joukot muodostaisivat strategisen reservin
YK-operaatiolle.
Nopeita väliintuloja
YK:ta liikkuvampana joukkona taisteluosasto pystyisi tarvittaessa
nopeisiin väliintuloihin niillä Etelä- ja Pohjois-Sudanin rajapinnan
alueilla, joilla konfliktiherkkyys on suurin.
Varsinkin Abyeissa turvallisuustilanteen on odotettu pysyvän epävakaana
pitkälle tulevaisuuteen. Abyein tilannetta monimutkaistaa, että
alueella vaikuttaa sekä pohjoista että etelää kannattavia aseellisia
ryhmittymiä, joihin sekä Khartoumin että Juban keskushallinnoilla on
kuitenkin löyhä kontrolli.
Suomi turvaneuvostoon
EU-YK-yhteistyön lobbaaminen kohottaisi Suomen profiilia, kun maa
pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuoden 2012 vaalissa.
Näin on, vaikka taisteluosastojen lähettämistä puoltavat argumentit
saavat mitä todennäköisimmin väistyä reaalipolitiikan tieltä. EU-maiden
poliittiseen haluttomuuteen lähettää taisteluosastoja on vaikuttanut
finanssikriisi ja joidenkin osallistujamaiden tapa lepuuttaa
Afganistan-operaation joukkoja EU-taisteluosastoissa.
Sudan on jo aiemmin toiminut näyttämönä ja koekenttänäkin alueellisten
ja kansainvälisten kriisinhallintatoimijoiden sujuvalle yhteistyölle.
Heinäkuussa 2005 Nato järjesti ensimmäisen ilmakuljetuksen Darfuriin
lähetetyille Afrikan Unionin joukoille, mikä oli Naton ensimmäinen
operaatio Afrikassa. YK:n UNMIS-mission ja alueellisten järjestöjen
nopean toiminnan joukkojen yhteistyö Etelä-Sudanissa olisi jatkumo
kansainvälisten järjestöjen synergialle Sudanissa.
Kriisinhallinnan merkittävin ongelma ei ole epäonnistunut yhteistyö vaan poliittinen haluttomuus toimia ja luoda yhteistyötä.