Kansainvälinen raportti torpataan
Suomessa epärealistisena.
Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen keskittyvä YK:n ilmastopolitiikka
tulisi hylätä epäonnistuneena. Tehokkaampi keino ilmastonmuutoksen
torjumiseksi olisi ilmastotavoitteiden pilkkominen pieniksi,
konkreettisiksi ja saavutettaviksi paloiksi.
Muun muassa näin argumentoi 14 ilmastoasiantuntijan joukko tuoreessa
julkaisussaan, niin sanotussa Hartwell-raportissa.
Mukana on kirjoittajia muun muassa London School of Economicsin ja
Oxfordin yliopistoista. Suomesta joukkoon kuuluu Helsingin yliopiston
ympäristönmuutoksen professori Atte Korhola.
Tutkijoiden mukaan tiukkojen päästörajojen ja päästökaupan sijaan
käyttöön tulisi ottaa globaali hiilivero.
Paperin taustalla on tutkijajoukon päätelmä siitä, että nykyinen
ilmastopolitiikka on menettänyt uskottavuutensa: Kööpenhaminan
ilmastokokous päättyi pettymykseen ja ilmastotutkijoiden
sähköpostiselkkaus horjutti uskoa tieteeseen.
Kirjoittajien mukaan takaiskut tulisi nyt nähdä mahdollisuutena muuttaa
suuntaa. “Päästöjen vähentäminen ei voi olla kaikenkattava tavoite.
Meidän pitää asettaa tavoitteet konkreettisiin elämän laatua parantaviin
toimiin, joiden sivutuotteena myös ilmakehä alkaa voida paremmin”, Atte
Korhola sanoo.
Tutkijat esittävät, että ilmastonmuutosta torjuttaessa tulisi tavoitella
esimerkiksi riittävää energiansaantia kaikille niille noin 1,5
miljardille maapallon kansalaisille, joilla sitä nyt ei ole. Tämä
voitaisiin tehdä esittelemällä aluksi hyvin pieni globaali hiilivero,
jonka tuotto käytettäisiin tehokkaan vähäpäästöisen teknologian
kehittämiseen.
Lisäksi lyhyellä aikavälillä pitäisi keskittyä hiilidioksidin sijaan
päästölähteisiin, joiden kautta lämpenemisvaikutusta voidaan ehkäistä
nopeasti. Tällainen on muun muassa noki, jonka ilmastovaikutukset
luetaan nykyisin hiilidioksidin jälkeen yhdeksi suurimmista
ilmastopakotteista ja jolla on merkittäviä terveysvaikutuksia. Nokea
syntyy esimerkiksi huonosti polttavista liesistä.
“Toimenpiteet joiden vaikutukset elämisen laatuun ovat välittömiä, ovat
heti paljon houkuttelevampia kuin usein abstraktiksi jäävä
ilmastonmuutos”, Korhola sanoo.
Suomessa raportti sai muulta tutkijakunnalta kylmän vastaanoton.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto
Vihma toteaa, että esimerkiksi ajatus hiiliveroista on
epäuskottava, sillä sen poliittinen vastustus on EU:ssa ja
Yhdysvalloissa hyvin voimakasta.
“Jos vero, jonka yksityiskohtia raportti ei kerro, olisi
suuruusluokaltaan hyvin pieni, sillä tuskin saavutettaisiin kauniita
tavoitteita, kuten miljardien ihmisten saamista sähkön piiriin tai
merkityksellistä panostusta teknologian kehittämiseen”, Vihma toteaa.
Samalla linjalla on VTT:n ilmastonmuutoksen hillitsemisen professori
Ilkka Savolainen. “Nyt kun EU:ssa on päästökauppajärjestelmä, uuden
verojärjestelmän luominen viivästäisi toimia selvästi”, hän sanoo.
Vihman mukaan YK-prosessi ansaitsee kritiikkiä, mutta periaatteiltaan se
on tällä hetkellä edelleen paras saavutettavissa oleva. Se on myös
tuottanut tuloksia, vaikka Kööpenhamina oli pettymys: Nousevat, suuret
kehitysmaat on saatu laatimaan kansalliset ilmasto-ohjelmansa ja
ilmastotoimien läpinäkyvyyttä on lisätty, Vihma sanoo.
“Mikäli ilmastopolitiikka olisi niin helppoa, että sitä voisi
riittävässä määrin lähestyä kansallisesti, vain oheishyötyjen ja
win-win-tilanteiden hyödyntämisen kautta, niin päästörajoituksia ei
tarvittaisi. En usko enkä toivo että tämä ajattelu saavuttaa laajempaa
suosiota.”