Institute Programme Director Mika Aaltola comments on Barack Obama’s victory and the new foreign policy initiatives he might take, in an interview with Suomen Kuvalehti on 9 November.
Barack Obaman vaalivoitto pakottaa republikaanit pohtimaan sovinnollisempaa politiikkaa.
‘Olen toiveikkaampi kuin koskaan aikaisemmin”, presidentti Barack
Obama vakuutti kannattajilleen Chicagossa vaalivoittonsa jälkeen
keskiviikon vastaisena yönä.
“Meillä on yhteinen tulevaisuus. Me emme ole niin jakautuneita kuin miltä politiikkamme näyttää.”
Obama, 51, esiintyi sovinnollisesti ja korosti tunteikkaassa
puheessaan Yhdysvaltain suurta tulevaisuutta. Hän sanoi palaavansa
Valkoiseen taloon entistä päättäväisempänä ja innokkaampana, vaikka
voitonjuhlan tunnelma oli väistämättä vaisumpi kuin edellisten vaalien
jälkeen. Neljän vuoden takainen hurmos on murentunut syviin
ristiriitoihin, ja rankan vaalitaistelun jäljet näkyivät presidentin
kasvoilla.
Obaman vaalivoitto oli niukempi kuin neljä vuotta sitten, mutta tulos
oli saman suuntainen kuin ennen vaaleja julkaistuissa
mielipidemittauksissa. Vaalimatematiikka suosi Obamaa – valitsijamiesten
lukumäärä jakautuu osavaltioittain asukasluvun mukaan, ja voittaja saa
taakseen kaikki osavaltion valitsijamiehet. Sen vuoksi
valtakunnallisesti enemmän ääniä kerännyt ehdokas saattaa hävitä vaalit.
Näin kävi vuonna 2000, jolloin republikaanien George W. Bush päihitti
demokraattien Al Goren.
Obama sai äänistä noin puolet ja selvän enemmistön valitsijamiehistä.
Vaalit ratkaistiin käytännössä kahdeksassa vaa’ankieliosavaltiossa,
joista Obama voitti lopulta kaikki muut paitsi Pohjois-Carolinan.
Samanaikaisesti presidentinvaalien kanssa järjestettiin
kongressivaalit, joissa valittiin 435-jäseninen edustajainhuone ja
kolmannes senaatin sadasta jäsenestä. Voimasuhteet säilyivät suurin
piirtein ennallaan – republikaanit saivat enemmistön
edustajainhuoneeseen ja senaatissa säilyi demokraattien niukka
enemmistö. Lisäksi eri puolilla maata valittiin valittiin kuvernöörejä,
pormestareita ja sheriffejä, täytettiin paikallistason
lainsäädäntöelimiä ja järjestettiin monenlaisia kansanäänestyksiä.
Mitt Romneyn tappio oli katkera pettymys Yhdysvaltain oikeistolle, joka jaksoi uskoa loppuun asti ehdokkaansa voittoon.
“Luulimme, että painajainen olisi ohi, mutta nyt se näyttää jatkuvan
vielä neljä vuotta”, sanoo konservatiivista hillbuzz.org -blogia
julkaiseva Kevin Dujan.
Hänen mielestään Yhdysvallat ei ole vaalien jälkeen entisellään. Hän
pelkää, että Obaman terveydenhuoltouudistus romuttaa lopullisesti
Yhdysvaltain talouden ja että armeijaan kohdistuvat leikkaukset tuhoavat
maan supervalta-aseman.
“Tilanne on pelottava”, Dujan sanoo. “Obama on nyt vapaa tekemään
mitä hän haluaa, koska hänen ei tarvitse enää huolehtia
uudelleenvalinnasta.”
Chicagolainen teekutsuliikkeen aktivisti Eva Sorock katsoo
vaalitappion johtuneen Romneyn persoonasta. Hän ei ollut alun alkaenkaan
tyytyväinen Romneyn valintaan.
“Romney ei ollut riittävän vahva konservatiivi voittaakseen
suurkaupunkien liberaalit, jotka halveksivat vapaata markkinataloutta ja
yksilön vastuuta.”
Neljä vuotta sitten Obama valittiin ensimmäiselle kaudelle naisten,
mustien ja latinojen äänillä. Hän saa nyt kiittää voitostaan samoja
ryhmiä, sillä Romney kaappasi leijonanosan valkoisten miesten äänistä.
“Nämä olivat ensimmäiset vaalit, joissa latinoilla oli ratkaiseva
rooli”, sanoo texasilainen toimittaja-kirjailija Gilbert Garcia.
“Obaman voitto oli monissa osavaltioissa erittäin niukka. Latinoiden
äänet ratkaisivat myös niissä osavaltioissa, joissa heitä asuu
suhteellisen vähän.”
Obaman uskotaan hyötyneen jonkin verran myös hirmumyrsky Sandysta,
joka lamautti vaalikampanjat ja murensi Romneyn loppukirin. Obama pääsi
paistattelemaan kansakunnan johtajana, kun Romney joutui seuraamaan
tilannetta sivusta ja vakuuttamaan osanottoaan hirmumyrskyn uhreille.
Obama onnistui pelastusoperaatiossa selvästi paremmin kuin
presidentti Bush hurrikaani Katarinan jälkeen vuonna 2005. Hän sai
kiitosta jopa New Jerseyn republikaaniselta kuvernööriltä Chris
Christieltä, joka kuului Romneyn kampanjan tärkeimpiin tukijoihin.
Christien julkiset kiitokset nostattivat vaalien jälkeen kovaa
kritiikkiä republikaanisen puolueen sisällä.
Obama ja Romney ovat ideologisesti niin kaukana toisistaan, että
vaalit voi tulkita kansanäänestykseksi Yhdysvaltain tulevasta suunnasta.
Kysymys on liberaalien ja arvokonservatiivien välisestä taistelusta,
joka on jatkunut Yhdysvalloissa jo pitkään. Samalla kamppaillaan siitä,
kuinka suuri rooli valtiovallalla saa olla.
Republikaanisen puolueen sisällä vaikuttava teekutsuliike korostaa
konservatiivisia perusarvoja ja äärimmäistä yksilönvapautta, kun taas
Obama kannattaa eurooppalaistyylistä hyvinvointivaltiota. Romney ei
kuulu äärioikeistoon, mutta teekutsuliikkeen vaikutus heijastui
voimakkaasti hänen kampanjaansa esivaalivaiheessa.
Taistelu päättyi tällä kertaa liberaalien voittoon myös senaatin
vaaleissa. Demokraattien vasemmistoon kuuluva Elizabeth Warren päihitti
teekutsuliikkeen Scott Brownin Massachusettsissa, ja
raiskauslausunnoillaan kyseenalaista mainetta niittäneet
äärikonservatiivit Todd Akin ja Richard E. Mourdock kärsivät tappion
Missourissa ja Indianassa.
Gilbert Garcian mielestä vaalitulos ei antanut kuitenkaan
yksiselitteistä tukea Obaman politiikalle. Hänen mukaansa se heijasteli
pikemminkin kahtiajakautuneen ja riitaisen kansakunnan epävarmuutta
tulevaisuudesta.
“Äänestäjät eivät olleet varmoja siitä, olemmeko oikealla tiellä. Mutta he eivät olleet silti halukkaita kääntämään kurssia.”
Obama aloittaa toisen presidenttikautensa yhtä hankalassa tilanteessa
kuin ensimmäisen. Hän ei voi enää puhua “toivosta ja muutoksesta”
samalla tavoin kuin 2008. Poliittinen järjestelmä on takalukossa, maassa
on yli 23 miljoonaa työtöntä, eikä talous ole lähtenyt toivottuun
kasvuun massiivisesta elvytyksestä huolimatta. Sitä paitsi Yhdysvallat
on jakautunut poliittisesti jyrkästi kahtia, ja republikaanit
hallitsevat enemmistöllään kongressin edustajainhuonetta.
Obama esitteli toisen presidenttikautensa tavoitteita vaalien alla
julkaistussa kirjasessa Blueprint for America’s Future. Hän lupasi tukea
teollisuutta ja pk-yrityksiä sekä kehittää uutta vihreää energiaa.
Öljyn tuonti on tarkoitus pudottaa vuoteen 2020 mennessä puoleen
nykyisestä.
Obama lupaa elvyttää taloutta keventämällä yritysverotusta ja
myöntämällä verohelpotuksia niille yrityksille, jotka siirtävät
tuotantoa Kiinasta ja muista halpamaista takaisin Yhdysvaltoihin.
Vastaavasti rikkaimpien amerikkalaisten verotusta on tarkoitus kiristää.
Obaman mukaan yli 250 000 dollaria vuodessa ansaitsevien veroprosentti
pitäisi nostaa lähes 40:ään nykyisestä 35:stä, johon se pudotettiin
Bushin kaudella.
Sisäpolitiikassa Obama keskittyy todennäköisesti samoihin asioihin
kuin tähän asti: kansalaisoikeuksiin, sosiaaliturvaan sekä vuonna 2014
voimaan tulevaan terveydenhuoltouudistukseen, jonka korkein oikeus
totesi kesällä perustuslain mukaiseksi. Sen lisäksi Obama on luvannut
panostaa koulutukseen palkkaamalla julkisiin oppilaitoksiin 100 000
uutta opettajaa.
Kiireellisimpänä asiana työlistalla on kuitenkin valtiontalous.
Yhdysvaltain julkinen velka on paisunut 16 200 miljardiin dollariin eli
noin sataan prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja budjetti on reilusti
pakkasella.
Tilanne on vaikea. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ilmoitti, että
lakisääteinen velkakatto – 16 400 miljardia dollaria – tulee vastaan
vuoden loppuun mennessä.
Velkakattoa jouduttiin korottamaan edellisen kerran viime vuonna.
Poliitikkojen riitely viivästytti ratkaisua, jonka vuoksi
luottoluokittaja Standard & Poor’s alensi liittovaltion
luottokelpoisuutta.
Kongressissa sovittiin sen jälkeen giljotiiniksi kutsutusta
leikkausohjelmasta. Liittovaltion menoja leikataan automaattisesti 1 200
miljardilla dollarilla kymmenen vuoden aikana, ellei kongressi pysty
sopimaan kestävästä velanhoito-ohjelmasta.
Ekonomistit ovat varoittaneet poliitikkoja “fiskaalikuilusta”, joka
uhkaa syödä valtaosan muutenkin heikosta talouskasvusta. Sillä
tarkoitetaan vuoden vaihteessa syntyvää tilannetta, kun Bushin kaudella
hyväksytyt tilapäiset sadan miljardin dollarin verohelpotukset raukeavat
ja budjettiin kohdistuu samanaikaisesti kovia leikkauksia. Pahimmassa
tapauksessa Yhdysvallat ajautuu silloin uuteen taantumaan.
Obama pyrkii neuvottelemaan republikaanien kanssa kompromissin, jolla
fiskaalikuilu vältettäisiin. Hän haluaisi pienentää vajetta
korottamalla veroja, kun taas republikaanit ajavat rajuja leikkauksia
julkisiin menoihin.
Ratkaisu edellyttäisi kompromissia, joita ei ole juurikaan nähty sen
jälkeen, kun republikaanit kaappasivat edustajainhuoneen enemmistön
vuoden 2010 välivaaleissa. Obaman ensimmäisestä kaudesta kirjan
kirjoittanut Michael Grunwald väittää, että republikaanit päättivät
tuolloin, etteivät he suostu kompromissiin yhdessäkään presidentin
ajamassa hankkeessa.
Texasilaisen San Antonio News Express -päivälehden päätoimittaja Mike
Leary tulkitsee vaalitulosta kuitenkin toiveikkaasti. Hänen mielestään
Yhdysvaltain maltillinen keskusta antoi Obamalle jatkokauden sillä
ehdolla, että hän pyrkii kaikin mahdollisin tavoin rakentavaan
yhteistyöhön kongressin kanssa. Leary toivoo, että vaalitappio
herättäisi keskustelua myös republikaanisen puolueen sisällä.
“Valtaosa latinoista äänesti Obamaa, samoin suuri osa naisista.
Republikaanien on tehtävä paljon töitä kohentaakseen suhteitaan näihin
äänestäjiin.”
Republikaaneille kysymyksessä oli jo toinen peräkkäinen tappio
presidentinvaaleissa. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika
Aaltola muistuttaa, että äärikonservatiivinen politiikka on tehnyt
republikaaneista ikääntyvien valkoisten miesten puolueen, joka kutistuu
vääjäämättä väestörakenteen muuttuessa. Sitä paitsi puolueen kannatus
latinoväestön keskuudessa laskee kovaa vauhtia – Bush sai 44 prosenttia
latinojen äänistä vuonna 2004 ja John McCain 31 prosenttia vuonna 2008.
Romney sai niistä enää 27 prosenttia.
“Republikaanit ovat huomanneet, että Obaman rintama kesti vaaleissa
yllättävän hyvin. Heidän on pakko ryhtyä neuvottelemaan demokraattien
kanssa, jotta järjestelmä saataisiin toimimaan edes jollakin tavalla.
Muuten he häviävät seuraavissa vaaleissa myös Texasin.”
Myös Wisconsinin yliopiston professori David Cannon arvelee, että
republikaanien on pakko palata ennen pitkää samanlaiseen yhteistyöhön
demokraattien kanssa kuin 1990-luvulla Bill Clintonin
presidenttikaudella. “Republikaaneilla oli silloin kongressissa
enemmistö, mutta Clinton sai silti paljon aikaan”, hän sanoo.
“Tällaiseen asennemuutokseen saatetaan kuitenkin tarvita vielä yksi
kriisi.”
Obama sai vaaleissa vetoapua myös Bushin kauden republikaaniselta
ulkoministeriltä Colin Powellilta, joka arvosteli Romneya uskottavuuden
puutteesta. Powell muistutti, että Romney esitti esivaalikampanjansa
aikana “erittäin vahvoja uuskonservatiivisia” näkemyksiä, joita hän
sitten pehmensi vaaliväittelyissä parhaansa mukaan.
Obaman johdolla Yhdysvaltain ulkopolitiikka jatkuu todennäköisesti
ennallaan. Euroopan merkitys vähenee edelleen, kun painopiste siirtyy
entistä selvemmin Aasiaan ja Tyynelle valtamerelle.
Obama veti ensimmäisellä kaudellaan amerikkalaiset joukot Irakista.
Nyt on tarkoitus keskittyä Afganistaniin, josta amerikkalaisten on määrä
vetäytyä vuonna 2014. Demokraatit ja republikaanit ovat yhtä mieltä
tästä tavoitteesta.
Obama haluaisi käyttää Irakista ja Afganistanista vapautuvat
miljoonat dollarit kotimaisiin investointeihin, joilla parannetaan
infrastruktuuria ja luodaan uusia työpaikkoja. Hän on kaavaillut myös
Pentagonin puolustusbudjettiin tuntuvia leikkauksia.
“Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikkaa hallitsee sodan kuvan muutos”,
Mika Aaltola sanoo. “Sitä käydään uusilla tavoilla ja laitteilla
kybersodasta lennokkeihin. Molemmat puolueet ovat sitoutuneet tähän
linjaan.”
Obama saattaa olla valmis myös kokonaan uusiin avauksiin, koska hänen ei tarvitse pelätä seuraavia vaaleja.
Aaltola muistuttaa, että Yhdysvaltain presidenteillä on usein
toisella kaudella lempiprojekteja, joilla yritetään päästä historiaan.
Bush ja Clinton yrittivät rakentaa rauhaa Lähi-itään. Obama saattaa
yrittää samaa.
“Ulkopolitiikassa on vireillä useita isoja asioita”, Aaltola sanoo.
“Luulen, että hihat kääritään nyt ylös ja ongelmia ryhdytään ratkomaan
ihan eri lailla kuin tähän asti.”