Toiminnan rajoja on venytetty
Pohjolan Sanomat
Matti Nikkilä

 Tavalliselle afganistanilaiselle suomalaisen ja yhdysvaltalaisen sotilaan erottaminen ei käy helposti.

Molemmat kantavat ISAF-lätkiä hihassa ja kuuluvat samaan joukkoon.

Ulkopoliittisen instituutin
tutkija Charly Salonius-Pasternak tiivistää, etteivät suomalaiset ole
oven sisäänpotkijoita, mutta he ovat mukana toiminnassa. Kun
afganistanilainen osasto teki iskuja, suomalaiset hoitivat ympäristön
turvallisuuden.

Salonius-Pasternak kääntää asian suomalaisille tutummaksi.


En halua missään nimessä verrata sotia. Silti olisi järjetöntä sanoa,
että vain jalkaväki osallistui torjuntavoittoon Syvärillä ja samalla
sanoa, että tykistö ei osallistunut taisteluun, koska se ei ollut
etulinjassa.

Reilu vuosi sitten Salonius-Pasternak kirjoitti Helsingin Sanomissa, että Suomi on Afganistanissa sodan osapuoli.

Ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies kiirehtivät heti seuraavana päivänä kiistämään näkemyksen.

Keskustelu
osoitti, että jotkut puheenaiheet ovat yhä tulenarkoja maassa, jossa
toivotaan avointa keskustelua. Salonius-Pasternak välttää ottamasta
kantaa siihen, pitäisikö Suomen olla maassa.

– Olen sitä mieltä, että meidän pitää ymmärtää Afganistanin todellisuutta paremmin, hän toteaa.

Avoimen keskustelun jälkeen päätöksiä olisi helpompi tehdä.

– Hyvin pitkään toivottiin vain, ettei kukaan huomaisi, mitä operaatiossa tapahtuu. Toiminnan rajoja on venytetty pikkuhiljaa.

Nyt kansalaiset ja kansanedustajat ovat ryhtyneet puhumaan siitä, mitä maassa tehdään.


Suomalaiset haluavat selvästi, että olemme Afganistanissa.
ISAF-operaatioon osallistumisesta ollaan sen sijaan kahden rajamailla.

Yksi peloista on, että Suomen kansalaisia kaatuu ulkomailla.

– Jos kansa kokee Afganistanissa olon todella tärkeäksi, kaatumisetkin todennäköisesti ollaan valmiita hyväksymään.

Viime kädessä on kysymys on siitä, kokevatko suomalaiset, että Afganistan on sen väärti.

Salonius-Pasternak
ei usko siihen, että suomalaiset päättäisivät yhtäkkiä kääntää
kelkkansa ja lähteä maasta. Se ei kuulu suomalaisuuteen.

– Kun ollaan kerran luvattu tehdä jotakin, se tehdään. Suomalaiset haluavat hoitaa asian kunnolla.