Institute researcher Jyrki Kallio comments on China’s development during the past ten years, in an interview with Helsingin Sanomat on 30 September.
Linkki artikkeliin Helsingin Sanomien digilehteen, s. B1
Kiinan kymmenen vuotta vallassa olleet johtajat vaihtuvat nyt.
Nykyisten johtajien aikana maan talous on kukkinut, vaikka monissa
asioissa kehitystä ei ole tapahtunut.
PEKING. Bu Zhin, 32, elämä on yksi niistä lukemattomista kiinalaisista
menestystarinoista, jotka Kiinan nopea talouskasvu on mahdollistanut.
Kymmenen vuotta sitten hän oli juuri valmistunut pekingiläisestä
yliopistosta, missä hän luki lakia. Bu halusi tulla maakunnasta
pääkaupunkiin, koska uskoi satojenmiljoonien muiden kiinalaisten tavoin
parempaan elämään isossa kaupungissa.
“Ja lauloimmehan jo koulussakin, kuinka rakastamme Pekingiä”, Bu
naurahtaa nyt trendikkäässä kahvilassa Pekingin bisneskortteleissa.
Valmistuttuaan Bu sai ensimmäisestä työpaikastaan palkkaa noin 200
euroa kuukaudessa. Hän asui muiden siirtolaisten tavoin kerrostalojen
kellareihin tehdyissä halvoissa ja ahtaissa asuntoloissa.
Nyt Bu on osakkaana pr-yrityksessä, ja saa reilun 5000 euron
kuukausipalkan lisäksi bonuksia. Hänellä on kolmevuotias tytär, mies,
kolme asuntoa, auto ja viimeisin Nokian kännykkä.
“Elämäni on muuttunut niin paljon enemmän kuin mitä uskalsin koskaan
kymmenen vuotta sitten uneksia. Yksi syy kehitykseen on varmasti se,
että yhteiskunta on avautunut”, Bu sanoo.
Arviot Kiinan kehityksestä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana
ovat tulleet ajankohtaiseksi, sillä marraskuussa Kiinassa vaihtuu valta.
Edellisestä kerrasta on kulunut vuosikymmen.
Kiinassa paikkansa jättävät muun muassa presidentti Hu Jintao sekä
pääministeri Wen Jiabao. Nuorempi sukupolvi ottaa vastuun myös
kiinalaisen vallankäytön ytimessä, yhdeksänhenkisessä politbyroon
pysyväiskomiteassa.
Taloudellisen kasvun mittareilla Hun ja Wenin kausi on ollut huikea
menestystarina. Kiinan talous on viisinkertaistunut, ja se on
vuosikymmenessä noussut kuudenneksi suurimmasta kansantaloudesta
toiseksi suurimmaksi.
Kiinalla on maailman suurimmat valuuttavarannot, ja siitä on tullut
merkittävä tekijä maailmantaloudessa. Kiinalaiset tiedotusvälineet
puhuvatkin “kultaisesta vuosikymmenestä”.
Kiinassa on rakennettu kyliä ja kaupunkeja uskomatonta vauhtia.
Esimerkiksi 2010 Manner-Kiinassa valmistui enemmän kuin yksi yli 152
metriä korkea pilvenpiirtäjä joka viikko.
Saavutuksia on myös toisenlaisia. Kiina on valloittanut avaruutta,
järjestänyt Pekingin olympialaiset ja Shanghain maailmannäyttelyn sekä
tehnyt mittavia sijoituksia maailmalle esimerkiksi Afrikkaan ja
Etelä-Amerikkaan.
Kiina on yrittänyt myös levittää kulttuurista vaikutusvaltaansa
maailmalla kymmenillä miljardeilla euroilla muun muassa
tiedotusvälineiden ja kulttuuri-instituuttien avulla.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyrki Kallio laskee myös, että
kulutuskykyisen väestön määrä on kasvanut vuosikymmenessä 200
miljoonalla kiinalaisella 520 miljoonaan.
Eli joka vuosi noin 20 miljoonaa kiinalaista enemmän on voinut ostaa
muutakin kuin välttämättömyystarvikkeita. Lisäksi yhä useampi
kiinalainen on edes jonkinlaisen sairausvakuutuksen piirissä, Kallio
muistuttaa.
Oma kysymyksensä on se, paljonko Kiinan kehitys on ollut presidentti
Hun ja pääministeri Wenin ansiota. Kallion mukaan ei paljoakaan, koska
Kiinan johdetaan nykyisin kollektiivisesti, eikä maan politiikka enää
yksilöidy vahvoihin johtajiin.
“Tuskin tuleva historiankirjoitus tulee erityisemmin puhumaan Hun ja Wenin aikakaudesta”, Kallio sanoo.
Taloudellinen kehitys on ollut huikeaa, mutta samalla on jäänyt paljon tekemättä.
Tuloerot kasvavat Kiinassa hälyttävästi, ympäristön totaalinen
saastuminen synnyttää usein mellakoita, kun esimerkiksi lasten
veriarvoissa on todettu vaarallisen korkeita lyijypitoisuuksia, eivätkä
kiinalaisetkaan uskalla syödä kaikkia elintarvikkeita lukuisten
ruokaskandaalien vuoksi.
“Yhteiskunnallisen avoimuuden puute ja hallinnon läpinäkymättömyys
ovat tulevaisuuden kehityksen kannalta vakavia haasteita”, Kallio
katsoo.
Listaa ongelmista voisi jatkaa hengästymiseen asti: väestö vanhenee
uhkaavaa vauhtia, oikeuslaitokset eivät ole riippumattomia,
sananvapautta eikä ihmisoikeuksia kunnioiteta, korruptio on syvälle
juurtunutta ja Kiinan aluekiistat muiden Aasian maiden kanssa ovat
uhanneet kärjistyä konflikteiksi.
Talouskasvukin uhkaa nyt sakata, koska talouden rakenteellisissa
uudistuksissa ei ole onnistuttu. Kiinassa on myös vuosikausia peloteltu
kiinteistökuplalla, jonka puhkeamisella olisi tuhoisat vaikutukset
maailmanlaajuisesti.
Ihmisoikeuksien osalta ei kehitystä ole mainittavasti tapahtunut juuri
lainkaan vuosikymmenessä, arvioi HRW-ihmisoikeusjärjestön Nicholas
Bequelin. Kidutus ja pakotetut tunnustukset ovat yhä arkipäivää,
sensuuri on tehokasta, toisinajattelijat vaiennetaan järjestelmällisesti
ja esimerkiksi tiibetiläisiä ja uiguureja kohdellaan entistä huonommin,
Bequelin listaa
“Rangaistakseen toisinajattelijoita hallitus on yhä enemmän käyttänyt
heidän rankaisemisekseen laittomia pidätyksiä, kotiaresteja,
sieppauksia ja kidutusta. Hun ja Wenin ainoa saavutus on ollut
olympiajuhlien järjestäminen”, Bequelin syyttää.
Pekingiläiselle Bu Zhille Kiinan kehitys on kuitenkin tuonut paljon
hyvää. Silti hän toivoo tulevaisuudelta vielä hieman enemmän.
“Haluaisin muuttaa elämäntyyliäni hieman rennommaksi. Nyt kaikki on
vain työtä ja uraa. Haluaisin saada esimerkiksi pienen kasvimaan, jossa
voisin viljellä vihanneksia. Ehkä tilalla voisi olla kanojakin”, Bu
unelmoi.