Tämä Working Paper käsittelee kriisinhallinnan politiikan ja käytäntöjen tarkoituksenmukaisuutta sellaisina kuin niitä on sovellettu konfliktialueilla hauraissa valtioissa. Kriisinhallinnasta keskustellaan tänä päivänä osana laajempaa valtionrakennuksen viitekehystä, joka on hallinnut debattia syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen ja huipentui Afganistaniin. Tekstissä pyritään selvittämään, miten interventioiden operatiivinen ympäristö, toimijuus, omistajuus ja odotusten hallinta ovat muuttuneet noista ajoista.
Kriisinhallinnan politiikka ja käytännöt kaipaavat uudistamista, jotta ne soveltuisivat paremmin tuleviin operaatioihin. Tulevien kriisinhallintaoperaatioiden tulisi olla joustavia, mittakaavaltaan pieniä ja koostua tiimeistä, jotka suorittavat rajattuja, selkeästi määriteltyjä tehtäviä. Operaatioiden mottona tulisi olla: ”mitä pienempi ja vähemmän sekaantuva sitä parempi”. Tulevaisuuden kriisinhallintaa ei pitäisi tarkastella projektina tai tehtävänä vaan pyrkimyksenä tukea kumppaneita rakentamaan toimiva ekosysteemi, jossa ongelmat ratkaistaan yhteistyöllä. Tällainen lähestymistapa ei perustu instituutioiden rakentamiseen vaan siihen, että kriisinhallintakumppaneita autetaan varautumaan shokkeihin ja kestämään niitä.
