Sen jälkeen, kun Venäjä aloitti sotatoimet Ukrainaa vastaan vuonna 2014, EU:n jäsenmailta on puuttunut poliittista tahtoa vastustaa painokkaasti Venäjän imperialismia naapurustossaan. Tämä konkretisoitui siinä, ettei Ukrainalle avattu tietä EU-jäseneksi tai tuettu maata sotilaallisesti ennen täysimittaisen hyökkäyssodan käynnistymistä vuonna 2022.
EU:n vastaus Venäjän täysimittaisen hyökkäykseen on onnistunut odotuksia paremmin ottaen huomioon unionin rajalliset sotilaalliset kyvykkyydet sekä kansainvälisten avustusoperaatioiden aiemmat epäonnistumiset.
Lännen tuki ei tämänhetkisellä tasolla kuitenkaan riitä Ukrainan voittoon. Riittämättömän avun ristiriita jättää Ukrainan välitilaan, jossa sen on mahdollista jatkaa puolustustaan siinä kunnolla kuitenkaan onnistumatta.
Teoriassa EU tukee Ukrainan linjaa olla neuvottelematta Venäjän kanssa, mutta sen myöntämä rajallinen sotilaallinen apu työntää Kiovaa kohti rauhanneuvotteluita. EU-maat ovat yhä erimielisiä siitä, missä määrin Venäjän imperialistisia toimia tulisi padota, vai voisivatko pienet myönnytykset lopettaa sodan Euroopassa.
Riski Venäjän väliintuloille tulevaisuudessa olisi suuri siinäkin tapauksessa, että Ukraina selviäisi sodasta aidosti itsenäisenä valtiona. Niin ikään lähitulevaisuuden haasteisiin lukeutuvat Ukrainan valtiorakenteiden haavoittuvuus sekä todennäköiset ongelmat maan jälleenrakentamisessa sodan jälkeen.
