Lähi-idän aseriisunnan keskittyminen länsimaiden ja Iranin nokitteluun maan ydinohjelmasta ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Konfliktin osapuolten peräänantamattomuus onkin saanut ehdotukset Lähi-idän joukkotuhoaseettomasta vyöhykkeestä näyttämään utopistisilta.
Kysymystä Iranin ydinohjelmasta tulisi tarkastella osana aihealueiltaan entistä laajempaa alueellista aseistariisuntaa, jonka puitteissa käytäviin neuvotteluihin osallistuisivat myös Iranin naapurimaat. Turkki olisi tällaisessa tilanteessa avainroolissa: sillä on ainutlaatuiset suhteet Iraniin ja se pyrkii pönkittämään asemaansa vahvana kansainvälisenä toimijana. Maan tulee kuitenkin tasapainottaa uutta rooliaan itsenäisenä alueellisena johtajana myös joukkuepelitaidoilla.
Turkin ja Iranin monitahoiset suhteet voivat tuoda mukanaan myös tärkeän elementin tuleviin neuvotteluihin: mahdollisuuden liittää niihin käytännön sopimuksia alueellisesta yhteistyöstä muilla aloilla. Agendan laajentaminen on aiemminkin tuottanut tuloksia tärkeissä kansainvälisissä aseidenriisuntaneuvotteluissa.