Myös EU-tutkijaa jänittää tuleva

Hanna Ojanen – haastattelu

Euroopan unionin suhde Yhdysvaltoihin on presidentti George W. Bushin
vuosina ollut sekava. Washington on halunnut neuvotella ja sopia
suoraan yksittäisten EU-maiden kanssa, mikä on ollut unionin kannalta
hajottavaa.

Tutkija Hanna Ojanen odottaa kiinnostuneena Barack Obaman
kauden alkua. Hänestä suuri ja vaikeasti vastattava kysymys on, miten
Obama arvottaa EU:ta neuvottelukumppanina ja tapahtuuko Bushin
hallinnon käytäntöihin muutos vai ei.

– Eurooppalaisetkin ovat
toivoneet uudelta presidentiltä paljon kaikenlaista, ja nyt on jo
ehditty laittaa jäitä hattuun, mahtavatko kaikki toiveet toteutua. Koko
Eurooppa ei myöskään odota täsmälleen samanlaisia asioita,
Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman johtaja
sanoo.

Ojanen muistuttaa, että Yhdysvallat on aikaisemmin, 1950-luvulta lähtien, tukenut Euroopan tiivistymistä.


Se että Bushin aikana on pidetty suoraan yhteyttä yksittäisiin
jäsenvaltioihin, on sopinut näille valtioille, mutta se on ollut
hajottavaa EU:n kannalta.

Jos Barack Obama nostaa toimissaan
kansainvälisiä instituutioita ja järjestöjä, tukee samalla entistä
yhtenäisempää EU:ta ja katsoo Yhdysvaltojen saavan unionista hyvän
kumppanin, sillä saattaa olla EU:lle merkitystä myös laajemmin.

– Muutkin, Intia, Kiina ja Venäjä, ottaisivat EU:n vakavammin kuin tähän saakka, Hanna Ojanen pohtii.

Tshekin
ja Puolan ohjuspuolustusjärjestelmien kohtaloa seurataan
lähikuukausina. Uusi presidentti ei ole vielä näyttänyt korttejaan.


Tuntuu, että Obama olisi näissä kysymyksissä hiukan pidättyväisempi
kuin Bush tai ainakin haluaisi voittaa aikaa, Ojanen sanoo.

Iranin
kiistassa Eurooppa on ajanut neuvottelevampaa linjaa kuin Yhdysvallat,
joka on korostanut eristämistä. Ratkaisut eivät löydy Obamankaan
kaudella ongelmitta. Afganistanissa uusi presidentti ilmeisesti
odottaa, että eurooppalaiset kumppanit tekevät siellä nykyistä enemmän.

Hanna
Ojanen sanoo, että myönnytyksiin päätyminen ei kuitenkaan ole EU-maille
yksinkertaista, koska niillä ei ole yhteistä näkemystä syistä, joiden
vuoksi Afganistanissa ollaan.