Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola kommentoi Reserviläinen -lehdessä 18.6. Yhdysvaltojen uutta puolustusstrategiaa.
Vuosikymmenen mittaisen pölyisissä maissa rypemisen jälkeen Yhdysvallat lähtee merille. Näin voi luonnehtia Obaman hallinnon tammikuussa julkaisemaa strategista linjapaperia, jollaa hahmotellaan vyötään kiristävän maan asevoimien tehtäviä 2010-luvulla.
Ensimmäisenä tehtävälistalla on yhä kamppailu terrorismia vastaan Lähi-idässä ja Aasiassa. Seuraavana löytyy painopisteen siirtäminen Aasian ja Tyynenmeren alueelle. Tähän liittyy huolen ilmaiseminen Kiinan noususta. Kiinaa paperin suorasukaisuus ei miellyttänyt.
– Tällainen kielenkäyttö voi kuulostaa ulkopuolisesta erikoiselta, mutta yhdysvaltalaisessa kontekstissa se on tavallista, sanoo Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
Aaltolan mukaan Yhdysvallat ei pidä Kiinaa varsinaisesti uhkana. Kyseessä on enemmänkin huoli siitä, että Aasian jättiläisen nousu voi aiheuttaa alueellisia kriisejä. Linjapaperissa tärkeänä käsitteenä esiintyykin ilmaisu ”global commons”.
– Yhdysvallat siirtyy takaisin perinteiseen merelliseen ajattelumalliin, jossa se hallitsee globaaleja yhteistoiminta-alueita ja jättää liittolaisilleen vastuuta alueellisesta järjestyksenpidosta, Aaltola sanoo.
Tässä Yhdysvallat toivoo tukea eurooppalaisilta, joita patistellaan Libyan operaation malliin turvallisuuden tuottajiksi.
Eurooppa vasta
sijalla kolme
Eurooppa mainitaan alueista vasta Aasian ja Lähi-idän jälkeen. Kyseessä on selvä muutos entiseen transatlanttiseen painotukseen verrattuna.
– Perinteisesti Yhdysvallat on korostanut sitoutumistaan Eurooppaan, haluaan olla hoitamassa eurooppalaisia kriisejä ja takaamassa Euroopan turvallisuutta. Tästä puheesta on luovuttu.
Eurooppa Nato-liittolaisineen on yhtä tärkeä tukialue, mutta sotilasliittoa Yhdysvaltojen tärkeysjärjestyksen muuttuminen saattaa heikentää. Aaltola epäilee, että säästölinjalle lähteneeltä maalta puuttuu resurssien lisäksi motivaatio toimia Euroopan takaajana – transatlanttinen suhde heikkenee vääjäämättä.
Jos vanhan mantereen liittolaisilta odotetaan tukea ja apua, samassa hengessä mainitaan linjapaperissa Venäjäkin. Neuvostoliiton perillisen osaksi jää yksi virke, jossa korostetaan suhteiden tiivistämistä.
– Tämä kertoo siitä, että Venäjän painoarvo muissa kuin ydinasekysymyksessä on aika pieni, Aaltola summaa amerikkalaisten ajattelua.
Vain yhteen sotaan
kerrallaan
Linjapaperissa todetaan, että Yhdysvaltojen pitää varautua tulevaisuuden haasteisiin aiempaa vaikeammissa taloudellisissa oloissa. Pentagon julkaisi keväällä myös säästöohjelman, jonka puitteissa supistetaan etenkin Irakin ja Afganistanin sotien turvottamia maavoimia.
Syy painotuksille sanotaan selvästi. Suurten maaoperaatioiden aika on ohi, mutta voimaa käytetään tarvittaessa globaalisti – iskukyvystä ei tingitä.
Yhdysvallat myös luopuu kylmän sodan jälkeen lanseeratusta linjasta, jonka mukaan maan asevoimien piti kyetä voittamaan kaksi alueellista konfliktia samaan aikaan. Nyt tavoitteena on kyky vain yhden sodan voittamiseen kerrallaan.
Tosin vaikka päävoimat olisivat sidottuina toisaalla, toteaa linjapaperi maan asevoimien kykenevän tekemään opportunistiset hyökkäykset liittolaisten kimppuun hyvin kalliiksi.
FAKTA
Näin USA säästää
Tämän vuoden sotilasmenojen perusbudjetti on 531 miljardia dollaria.
Pentagon lupasi keväällä 500 miljardin dollarin säästöjä seuraavan 10 vuoden aikana.
Armeijan vahvuus pienenee 570 000 sotilaasta 490 000:een.
Merijalkaväkeä leikataan 10 prosentilla nykyisestä 202 000 taistelijasta.
Ilmavoimien ja laivaston toimintaa tehostetaan.