Uutispäivä Demari
Raimo Väyrynen – haastattelu
Raimo Väyrynen näkee monta syytä talouden ongelmiin.
– Kansainvälistä talousmyllerrystä voi pitää
vielä finanssikriisinä, arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja
Raimo Väyrynen. Hänen mukaansa talouskriisistä on kyse vasta, jos
rahoitusongelmat johtavat olennaisesti tuotannon supistumiseen ja
kulutuksen vähenemiseen.
– Reaalitalouden kasvu on hidastunut,
mutta useimmille maille luvataan pluskasvua ensi vuodelle. Toistaiseksi
työttömyysastekaan ei ole lähtenyt mainittavalla tavalla nousuun.
–
Kyse on luottamuspulasta ja finanssikriisistä. Olennainen kysymys on,
pystyvätkö hallitukset palauttamaan uskon finanssijärjestelmän
toimivuuteen. Rahaahan on maailmassa, mutta se ei liiku, Väyrynen
kuvailee.
Mitä pidempään raha seisoo, sitä pahemmaksi pankkien
rahoitusongelmat kasvavat. Samalla myös yksityisten kansalaisten
mahdollisuudet saada luottoa heikkenevät.
– Talouden verenkierto
saattaa pysähtyä. Jos se saadaan liikkeelle syksyn aikana ja kriisi
saadaan rajattua finanssijärjestelmään, reaalitalouden kriisiltä
vältytään, Väyrynen sanoo.
Monimutkainen kriisi
Nykyinen kriisi poikkeaa aiemmista ainakin
siinä, että uhat tulevat täysin vastakkaisista suunnista. Vanhat
sammutuslääkkeet muuttuvat helposti tulimereen heitetyksi öljyksi.
Tähän
saakka pankkien epäluottamusta toisiinsa on voitu vähentää laskemalla
korkotasoa. Nyt koronalennusta oli pakko miettiä pitkään, sillä samaan
aikaan kiihtyvä inflaatio nosti kuluttajahintoja.
– Inflaatiota
yritettiin hillitä nostamalla korkoja. Toisaalta finanssimarkkinoilla
olisi tarvittu korkojen laskua talouden elvyttämiseksi. Keskuspankit
olivat puun ja kuoren välissä. Euroopan Keskuspankki oli vielä pari,
kolme viikkoa sitten haluton laskemaan korkojaan, Väyrynen huomauttaa.
– Kriisin monimutkaisuus on näkynyt keskuspankkien tempoilevassa politiikassa, hän lisää.
Löysä raha johti ongelmiin
Yhdysvaltain keskuspankki jakoi reilusti rahaa
lainamarkkinoille johtaja Alan Greenspanin aikana. Muualla noudatettiin
esimerkkiä.
– Se johti holtittomaan lainanantoon ja myös
heikompien kotitalouksien velkaantumiseen. Yhdysvaltalaiset ovat
eläneet pitkään yli varojensa, Väyrynen sanoo.
Keskimäärin kotitaloudet ovat tuhlanneet enemmän kuin ansainneet. Säästämisaste on ollut negatiivinen.
–
Ahneus yllätti taas kerran. Pankit ryhtyivät tekemään uudenlaisia
rahoitusinstrumentteja, jotta ne saivat rahaa. Voittoja kasvatettiin ja
pankkimiesten korvaukset ja bonukset kasvoivat. Vastaavasti ei
kehitetty menetelmiä riskien hallitsemiseksi.
Suurin ongelma on
Väyrysen mielestä se, että kunnollisia takuita vailla olleet
lainainstrumentit luokiteltiin erittäin korkealle. Muun muassa
asuntolainoista muodostettiin rahastoja, joiden arvoa liioiteltiin.
– Nämä riskienarviointiyritykset ovat toimineet huonosti tai jopa edesvastuuttomasti.
Väyrysen
mukaan kriisissä on myönteistä se, että nyt mietitään keinoja säännellä
nykyistä kansainvälisemmin finanssijärjestelmää. Sääntelyä ei ole vielä
olemassa.
– Tässä voi sanoa, että demokratia on toteutunut. Voitot on yksityistetty ja tappiot sosialisoitu, Väyrynen heittää.
Globaali talous muutti pelisäännöt
– Talous on globaalimpaa kuin koskaan, kun
katsotaan pääoma- tai kauppavirtoja. Kriisi yhdessä maassa heijastuu
kyllä muihin maihin, Raimo Väyrynen tähdentää.
Hän muistuttaa
Aasian talouskriisistä 1997–1998. Vuonna 1998 kriisi ylsi Venäjälle,
Brasiliaan ja Turkkiin. Venäjän talous suli miltei kokonaan, Turkki ja
Brasilia pelastettiin konkurssilta.
– Erona on, että silloin
kansainvälinen valuuttarahasto IMF pystyi kokoamaan apupaketit,
muistaakseni 30 miljardia dollaria yksin Brasilialle. Tällä tavoin
pysäytettiin kriisin leviäminen.
Vaikka talouskriisi teki
tuhojaan varsinkin Malesiassa, Thaimaassa ja Indonesiassa, kriisi jäi
kuitenkin lyhytaikaiseksi ja sen leviäminen pystyttiin estämään.
Vakauttava voima puuttuu
Enää tukipakettien kokoaminen ei onnistu noin
vain. IMF on perinteisesti tukeutunut Yhdysvaltain keskuspankkiin.
Väyrynen vertaa tilannetta Aasian talouskriisiin. Silloin presidentti
Bill Clintonin kausi oli lopuillaan, Yhdysvaltojen talous oli erittäin
vahvassa kunnossa ja IMF vaikuttava toimija.
– Kansainvälinen valuuttarahasto pystyi toimimaan kansainvälisenä vakauttajana ja finanssijärjestelmän pelastajana.
– Nyt kriisin alkusyy on Yhdysvalloissa ja sen keskuspankin löyhässä rahapolitiikassa.
–
Selvää on, että Valuuttarahasto ei ole se sama vahva toimija. Kun
myöskään Yhdysvaltain tukea ei ole, kansainvälistä vakauttavaa voimaa
ei ole olemassa, Väyrynen toteaa.
Suurpankit altistavat riskeille
Ongelmat ovat sitä suuremmat mitä kansainvälisemmästä pankista on kyse. Pankit ovat kooltaan massiivisia:
–
Sveitsiläinen UBS-pankki on maailman neljänneksi suurin pankki ja sen
varat ovat suuremmat kuin Sveitsin bruttokansantuote. Suurpankkeja
pelastaessaan koko maa altistuu talousriskeille.
Talletussuojien korotukset johtavat Väyrysen mukaan kilpailuun hallitusten välillä.
–
EU nosti talletussuojan 50 000 euroon yhteisellä päätöksellä.
Itävallassa se on nostettu jo 100 000 euroon sillä perusteella, että
rahat olisivat muutoin alkaneet valua Saksaan.
Saksan liittokansleri Angela Merkel oli ilmoittanut liittovaltion takaavan kaikki talletukset.
Talletussuojalla halutaan pitää rahat pankissa, mutta samalla myös kotimaassa.
–
Ennen kilpailtiin pääomaverotuksen alhaisuudella, nyt talletussuojan
korkeudella, Väyrynen havainnollistaa taloustilanteen muuttumista.
Vertailut 1930-luvun suureen lamaan eivät Väyrysen mielestä päde, vaikka tuolloinkin kriisi levisi maailmanlaajuiseksi.
–
Silloin kyse oli todella syvästä talouskasvun ja työllisyyden
kriisistä. Maailman bruttokansantuote putosi 1929–1932 peräti 23
prosenttia ja Saksan ja Yhdysvaltojen työttömyysaste oli enimmillään 30
prosenttia.
– Yhdysvaltain kriisi on levinnyt nyt Eurooppaan, mutta Aasian taloudet kasvavat edelleen.
– Tässä mielessä kriisi on pysynyt lähinnä atlanttisena.