Yleensä yksi kärsii enemmän kuin toinen
Kauppalehti
Maija Vehviläinen
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen kommentoi Venäjän-vastaisia pakotteita Kauppalehdessä 29.7. Tiilikaisen mukaan EU:n yhteisessä politiikassa on yleensä se piirre, että joku jäsenmaista hyötyy tai kärsii enemmän kuin toinen, mutta pitkällä aikavälillä erot tasoittuvat.
Jos sanktioista aiheutuvaa tuskaa halutaan korvata kaikkein Venäjä-riippuvaisimmille jäsenmaille, mallia voisi ottaa esimerkiksi Euroopan globalisaatiorahastosta, Centre for European Policy Studies -ajatushautomon Steven Blockmans sanoo.
Vuonna 2007 perustetun rahaston tarkoitus on tukea globalisaation aiheuttamien rakennemuutosten takia työttömiksi joutuneita eurooppalaisia. Blockmansin mukaan kriisin pitkittyessä ”kompensaatiorahasto” voisi olla mahdollinen, mutta ei ongelmaton.
”Rahasto voisi vaimentaa joitakin taloudellisia vaikutuksia yksittäisissä jäsenmaissa.”, Blockmans sanoo.
Blockmansin mukaan voisi olla melko vaikeaa hyväksyä esimerkiksi tukea Ranskalle, jos se ei asekaupparajoitusten vuoksi saisikaan viedä Venäjälle esimerkiksi sotalaivoja.
Useimmiten joku jäsenmaista hyötyy tai kärsii enemmän kuin toinen, kun unionin yhteistä politiikkaa rakennetaan, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.
”Se on integraation pelin henki, että joskus toiset ovat kärsijöitä ja joskus edunsaajia. Pitkällä aikavälillä erot tasoittuvat”, Tiilikainen sanoo.
Jos menetyksiä alettaisiin kompensoida osalle jäsenmaita, lopputuloksena voisi olla ikävä korvausvaatimusten kierre. Venäjän läheisyys ei tee Suomesta aina häviäjää EU:n pöydissä, vaan siitä on ollut Suomelle myös iloa.