Malesiaa, Nigeriaa ja Egyptiä viime viikkoina riivanneet muslimien ja
kristittyjen yhteenotot kertovat uskonnollisen suvaitsevaisuuden
katoamisesta.
– Kyse on maallisen ajattelutavan haaksirikosta, mikä on
maailmanlaajuinen ilmiö, sanoo akatemiatutkija Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista.
Hän muistuttaa, että uskonnon piti syrjäytyä julkisuudesta ja muuttua
yksityiseksi asiaksi. Uskonnollinen suvaitsevaisuus jäi kuitenkin 1970-
ja 80-luvuille.
Aaltolan mukaan maallistumisteoria kuoli lopullisesti 11. syyskuuta
2001, koska se päivä osoitti, ettei uskonto ole hävinnyt
maailmanpolitiikasta mihinkään.
Viimeaikaiset tapahtumat heijastelevat hänen mielestään liberaalin
hallintotavan rapautumista ja vähemmistöjen kunnioittamisen unohtamista.
Pahimmillaan uskonnon entistä vahvempi ja radikaalimpi rooli kanavoituu
toisuskoisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Eurooppa ja Yhdysvallat ovat myös saaneet kokea, että uskonnolla on
edelleen käyttöä poliittisessa pelissä.
– Uskonnollinen oikeisto on voimistunut Yhdysvalloissa 30 viime vuoden
aikana ja EU:n perustuslakia sorvattaessa havaitsimme, että uskonnolle
haluttiin sijansa sinnekin, Mika Aaltola huomauttaa.
Syntipukkia tarvitaan
Aaltola korostaa, että poliittinen väkivalta kertoo lähtökohtaisesti
valtion vallan heikkenemisestä.
– Valtioiden väliset konfliktit ovat vähentyneet, mutta valtioiden
sisäisiä konfliktitilanteita on paljon ja niissä on usein kyse
uskontojen välisestä kahakoinnista.
Toistuvasti käy niin, että kun tarvitaan syntipukkia, päädytään
uskonnollisiin vähemmistöihin.
– Jo Hitler aikanaan kanavoi saksalaisten tyytymättömyyden valtion
heikkouteen, työttömyyteen ja huippuinflaatioon kohdistumaan
juutalaisiin, Aaltola toteaa.
Samantapaiset yritykset ovatkin vieläkin tavallisia, kun kansan
tyytymättömyys muuten kohdistuisi hallitukseen ja vallassa olevaan
eliittiin.
– Esimerkiksi Egyptissä on yhteiskunnallisella tasolla paljon
ristiriitoja eikä presidentti Hosni Mubarakin tulevan seuraajan ole
varmaankaan helppo pitää valtiota hallinnassaan. Voi myös sanoa, että
tavallinen egyptiläinen edustaa erilaisia arvoja kuin poliittinen
eliitti, joka toimii länsimaisesti, mutta ei kuitenkaan ole
demokraattinen.
Aaltolan mukaan Egyptissä on havaittavissa kaksi peruselementtiä eli
kielletty radikaali islamilainen liike ja maltillisempi islam.
Kolmantena ovat koptikristityt, joita egyptiläisistä on noin 10
prosenttia. Väkivallanteot ovat kohdistuneet juuri kopteihin.
Josissa kaksi leiriä
Nigeriassa muslimien ja kristittyjen väliset kahakat ovat keskittyneet
Josin kaupunkiin, missä oli vakavia yhteenottoja myös vuosina 2001 ja
2008. Kaupunki on jakautunut tiukasti muslimien ja kristittyjen
alueisiin.
Uskontoihin liittyvän ulottuvuuden ohella erimielisyyksiä on aiheuttanut
kamppailu poliittisesta vallasta. Josissa vallitsee jako
alkuperäisasukkaisiin ja muuttajiin. Muslimit kuuluvat jälkimmäiseen
ryhmään ja valittavat, etteivät pääse edes ehdolle, kun kaupunkiin
valitaan hallintoviranomaisia.
Levottomuuksissa on tiettävästi kuollut yli 400 ihmistä, joista suurin
on muslimeita. Tuhannet ovat paenneet Josin väkivaltaa.
Uskonnot : Kiistoja
Nigeriassa kristittyjen ja islamilaisten välisissä yhteenotoissa on
kuollut yli 400 ihmistä. Kuolonuhreja vaatineita uskonnollisia
levottomuuksia oli myös vuosina 2008 ja 2001.
Malesiassa on kiistelty siitä, voivatko muutkin kuin islamilaiset
nimittää Jumalaa Allahiksi. Hyökkäyksiä useisiin kirkkoihin,
sikhitemppeliin ja islamilaisten kokoontumistiloihin.
Egyptissä islamilaiset asemiehet avasivat tulen kohti joulumessusta
poistuvia koptikristittyjä. Seitsemän ihmistä sai surmansa.
Sveitsissä päätettiin marraskuussa kansanäänestyksellä, ettei maahan saa
rakentaa uusia minareetteja.
Italiaa on kuohuttanut kiista siitä, kuuluvatko krusifiksit jokaisen
luokkahuoneen seinälle. Samasta asiasta on kiistelty myös Baijerissa
Saksassa.
Ranskassa parlamentin asettama komitea pohtii islamilaisen täyshunnun
eli burkan käyttämisen kieltoa.