Poroshenko tähtää presidentiksi ensimmäisellä kierroksella. Selvä voitto olisi tärkeä Ukrainan vakauden kannalta.
Jos ei ihmeitä tapahdu, Ukrainan seuraava presidentti on Petro Poroshenko. Kiinnostavampaa on se, valitaanko suklaalla rikastunut oligarkki heti ensimmäisellä kierroksella.
Ensimmäisen kierroksen voitto olisi tärkeää paitsi Poroshenkolle itselleen, myös koko Ukrainalle. Se tukevoittaisi hänen valtaansa ja helpottaisi hajaantuneen kansan kokoamista Kiovan huteran keskushallinnon taakse.
Suvereeni voitto voisi vakuuttaa myös Venäjän siitä, ettei Itä-Ukrainan vakautta kannata horjuttaa.
Poroshenko on itsekin ymmärtänyt asemansa. Hän on vaalikentillä pelotellut äänestäjiä, ettei toista kierrosta välttämättä edes tule, jos valinta lykkääntyy toiselle kierrokselle.
Viimeisimpien mielipidetiedustelujen perusteella yli 50 prosentin äänisaalis on mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Tilannetta sotkee Itä-Ukrainan sekava tilanne. Monessa paikassa kapinalliset estävät kansaa äänestämästä, ja idässä moni boikotoi vaaleja muutenkin.
Ironista kyllä, Itä-Ukrainan pienempi äänestysaktiivisuus sataa Poroshenkon laariin. Hänen kannatuksensa idässä on muuta maata pienempi, ja eniten tilanteesta kärsivät Venäjä-mieliset Mihailo Dobkin ja Sergei Tihipko.
Bisnes vai politiikka?
Poroshenko on luvannut kampanjansa aikana muun muassa palauttaa Krimin Ukrainalle ja korjata Venäjä-suhteet kolmessa kuukaudessa. Molemmat lupaukset ovat poskettomia, mutta Poroshenko tuskin joutuu niistä edesvastuuseen, arvioi ohjelmajohtaja Arkady Moshes Ulkopoliittisesta instituutista.
–·Tärkeämpää on, pystyykö hän erottamaan bisneksensä politiikasta.
Tiettävästi aina hän ei ole pystynyt. Päätöksiin voivat vaikuttaa muun muassa Poroshenkon suklaatehdas Venäjällä ja telakka Krimin Sevastopolissa. Lisäksi Poroshenko omistaa Ukrainassa suositun tv-kanavan, jota hän on hyödyntänyt vaalikampanjassaan.
Paljon on kiinni myös lännestä. Jos EU ja Yhdysvallat vaativat rahojensa vastineeksi tarpeeksi ponnekkaasti avoimuutta ja lahjonnan kitkemistä, Ukrainan umpikorruptoitunut poliittinen kulttuuri voi muuttuakin.
EU- ja Nato-myönteinen Poroshenko ei missään nimessä kuulu Venäjän suosikkiehdokkaisiin Ukrainan presidentiksi. Tästä huolimatta Moshes uskoo, että lopulta myös Venäjä kelpuuttaa Poroshenkon, kuten kelpuutti aikoinaan Viktor Jushtshenkonkin.
–·Mutta jos Poroshenko alkaa muuttaa Ukrainan taloutta ja poliittista kulttuuria länsimaisemmaksi, Venäjä-suhteet kärsivät, Moshes sanoo.
Tymoshenko pahin vihollinen
Vaikka Poroshenko on presidenttiehdokkaista suosituin joka puolella Ukrainaa, hänellä on vihollisia myös kotikentällä. Pahin niistä on vastaehdokas Julia Tymoshenko. Yhteneväisistä poliittisista mielipiteistään huolimatta kaksikko ei ole tullut lainkaan toimeen keskenään riitaannuttuaan vuonna 2005 Jushtshenkon hallituksessa.
Yhteistyö Poroshenkon ja Tymoshenkon välillä tuskin tulee kyseeseen. Todennäköisemmin huonona häviäjänä tunnettu Tymoshenko tekee kaikkensa, jotta Poroshenko epäonnistuisi presidenttinä.
Tymoshenkon kannatus ei kuitenkaan ole ennallaan. Myös hänen liittolaisensa tietävät sen ja voivat hyvinkin vaihtaa Poroshenkon leiriin paremman poliittisen tulevaisuuden toivossa. Liittolaisia Poroshenko tarvitseekin, sillä hänellä ei ole takanaan omaa puoluetta tai poliittista ryhmittymää.
Myös tarpeeksi ruma tappio vaaleissa voisi hillitä Tymoshenkon intoa heittää kapuloita Poroshenkon rattaisiin.
Ukraina valitsee pienimmän pahan
Vaikka Petro Poroshenko voittanee Ukrainan vaalit selvin luvuin, hänen kannatuksensa ei ole mitenkään hurmoksellista. Monelle hänen äänestäjistäänkin Poroshenko on vain pienin paha kelvottomista ehdokkaista.
Poroshenko on ollut Ukrainan valtakunnanpolitiikassa mukana runsaat 15 vuotta. Sinä aikana hän on paitsi kääntänyt, myös vaihtanut takkinsa useaan otteeseen. Hänen entisiin liittolaisiinsa kuuluvat niin entiset presidentit ja arkkiviholliset Viktor Jushtshenko ja Viktor Janukovitsh kuin näitä edeltänyt Leonid Kutshmakin.
Monissa liemissä keitettyä Poroshenkoa pidetään ideologiattomana opportunistina, joka osaa vaihtaa leiriä tuulen kääntyessä. Kuvaavaa on, että mielipidekyselyn mukaan vain alle viisi prosenttia ukrainalaisista pitää Poroshenkoa rehellisenä.
Muista oligarkeista ja politiikan konkareista Poroshenkon erottaa se, että hän on tehnyt omaisuutensa pääosin itse. Poroshenko myös loikkasi ensimmäisten joukossa Maidanin mielenosoittajien tukijaksi, mutta pysytteli kaukana neuvotteluista, joissa mielenosoittajien johtajat tekivät kompromisseja vihatun Janukovitshin kanssa.
Teflon-pintaista Poroshenkoa ei jostain syystä pidetä syyllisenä edeltäjiensä kähmintöihin ja tunarointeihin.
Toisaalta Poroshenkon joustava selkäranka voi olla nykytilanteessa myös hyvä asia, sillä neuvotteluissa Venäjän ja Itä-Ukrainan kapinallisten kanssa täytyy olla valmis myös myymään periaatteitaan.
Eniten epäilyksiä herättävät Poroshenkon läheiset suhteet lähes koko Ukrainan taloudelliseen ja poliittiseen eliittiin. Löytyykö häneltä kanttia puuttua kavereidensa bisneksiin tai jopa passittaa heitä vankilaan?