Arktisesta alueesta vallitsee yleinen ja virheellinen käsitys, jonka mukaan alueen mittavat luonnonvarat johtavat ”kultaryntäykseen” ja konflikteihin, kun arktiset valtiot kilpailevat resursseista.
Kolme eri tekijää voisi johtaa arktisten valtioiden keskinäisiin konflikteihin: ratkaisemattomat rajakysymykset, kysymykset arktisten merireittien hallinnasta sekä vielä ratkaisemattomat Jäämeren pohjan mannerjalustojen omistuskysymykset. Konfliktit eivät kuitenkaan ole arktisten valtioiden etujen mukaisia, sillä ne vaikuttaisivat negatiivisesti Arktiksen hyödyntämisen tarjoamiin taloudellisiin mahdollisuuksiin.
Arktisen alueen vakautta lisäävät alueelliset ja kansainväliset yhteistyöjärjestöt ja sopimukset, jotka käsittelevät alueen hallintaan liittyviä kysymyksiä. Vaikka eri tahoilla on Arktiksella omat intressinsä, on epätodennäköistä, että alueen sisäiset kysymykset kärjistyisivät konfliktiksi. Todennäköisempää onkin, että mahdollinen arktinen konflikti saisi alkunsa Arktiksen ulkopuolella, jolloin siihen ei kyettäisi välttämättä puuttumaan olemassa olevien Arktisen alueen hallintamekanismien avulla.