Ydinaseet ovat tulleet takaisin kansainvälisten turvallisuuskysymysten keskiöön vuosikymmenten tauon jälkeen. Pohjois-Korea on osoittanut merkittävää kehitystä ydinase- ja ballistisissa ohjusohjelmissaan viime kuukausina. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on uhannut vetäytyä Iranin ydinohjelmaa koskevasta sopimuksesta. Lisäksi yli 40 maata on allekirjoittanut maailman ensimmäisen laillisesti sitovan ydinaseiden kieltosopimuksen. Samaan aikaan Venäjän sotilaallinen kehitys ja ”sapeleiden kalisteluksi” tulkittu toiminta saa Naton keskittymään yhä enemmän ydinasekysymyksiin. Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan ydinaseiden modernisointiohjelmat eivät ole pelkästään vastaus Venäjälle, mutta Moskova todennäköisesti kuvaa niitä sellaisiksi.

Suomen turvallisuus ja varaus ovat yhä enemmän riippuvaisia vakaasta ja turvallisesta kansainvälisestä ympäristöstä. Uudet strategiset tosiasiat voisivat vaikuttaa siihen perustavanlaatuisesti. Sotilaallisen vastakkainasettelun uhka pohjoismaiden alueella on tällä hetkellä matala verrattuna Aasiaan ja laajemmin Lähi-itään, mutta se ei ole täysin olematon. Suomesta ei tule ydinasemaata. Maan osaaminen ydinasekysymyksissä on perinteisesti keskittynyt aseiden leviämisen estämiseen (kansainvälisten sopimusten ja EU:n kautta) ja asevalvontaan, mutta se on heikentynyt vuosikymmenien kuluessa. Suomen pitäisi muuttaa tätä kulkua ja vahvistaa ydinaseiden roolin ymmärrystä alueellisena ja globaalina pelotteena.

Leo Michel
Leo Michel
Vieraileva vanhempi tutkija - Globaali turvallisuus -tutkimusohjelma