Syyrian, Libyan ja Irakin konfliktit ovat heikentäneet EU:n eteläisen naapuruston vakautta ja turvallisuutta. Samalla Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten määrä on lisääntynyt selvästi, usein traagisin seurauksin Välimerellä.
EU on vastannut kasvaneeseen siirtolaispaineeseen pyrkimällä kontrolloimaan siirtolaisuutta. Partiointia Välimerellä on lisätty ja unionin naapuruuspolitiikkaa on arvioitu uudelleen.
EU:n naapuruuspolitiikkaa dominoi nykyään pyrkimys kontrolloida Eurooppaan suuntautuvaa siirtolaisuutta. Tämä ei kuitenkaan ollut politiikan alkuperäinen tavoite. EU:n eteläiset naapurit eivät ole halukkaita valvomaan laitonta siirtolaisuutta ja ovat pyytäneet EU:ta lisäämään väyliä lailliseen maahantuloon.
EU aikoo käynnistää sotilasoperaation ihmissalakuljettajia vastaan ja lisätä entisestään valvontaa. Lisäksi unionin piirissä on keskusteltu siirtolaisuudesta aiheutuvan taakan jakamisesta tasapuolisemmin jäsenmaiden kesken.
EU:n naapuruuspolitiikka vaikuttaa menettävän merkitystään, sillä unionin suunnittelemat siirtolaisuuteen liittyvät toimet tehdään naapuruuspolitiikan kehikon ulkopuolella. Jotta EU voisi pitää yllä erityissuhteita eteläisiin kumppanimaihinsa, sen tulisi huomioida paremmin niiden tarpeet ja toiveet.